Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Riippumaton ajattelija: Härskeimmillään nämä edunvalvojaorganisaatiot ottaa omaan korjuuseensa huippuleimikoita, eikä edes puhuta kilpailutuksesta.
Aikoinani kun olin korjuupalvelulla hakkaamassa niin meillä se meni niin että ne kohteet mitkä eivät yhtiöiden korjuulle kelvanneet me hakkasimme. Melkein järjestäin tapahtu niin että samalla tilalla oli hyviä kakkosharvennus kohteita tai päätehakkuita. Ne korjasivat yhtiöiden koneet ja niiden ympärillä olevat rääseiköt jäi meille. Sitä en sitten tiedä kuka hyöty ja kuka ei, mutta me emme ainakaan hyötyneet.
Tukin laaduntarkkailu tehdään kaikille erille samanlailla tehtaalla / sahalla on sitten hakkaajana korjuupalvelu, vaihtopuuna tehtaalle tuodut erät, tehtaan / sahan oma korjuuketju tai sitten hankintapuu erät. Palaute raakeista menee aina sille osapuolelle joka korjuun on tehnyt. Samoin maksu puista metsänomistajalle ja korjuun suorittajalle tapahtuu sen yrityksen motolistalla joka korjuun on tehnyt. Hankintapuuerien maksu tapahtuu tehdasmitan perusteella.
Raakkitukkien maksuvähennykset ei pitäisi ketjuttua metsänomistajan maksettavaksi. Yleensä on niin että korjuun suorittaja joutuu itse maksamaan raakkipuiden teosta ostajalle, Yleensä alentuneena taksana tai sitten erilliskorvauksena joka pienetää tilitystä.
Joissain tilanteessa kun jotain puuerää tulee erityisen vähän niin tehdään ”lajisiirtymä”, jossa puuerä siirretään toiseen puuerään. Yleensä kyseessä on alle viiden motin tukkimäärä joka siirretään kuituun kun niiden haku kustannukset ovat sen verran suuret että haku ei ole kannattavaa. Niissä tapauksissa saattaa olla että tukeista ei makseta kuin kuidun hinta. Tämäkin on yleensä sovittu jo kauppakirjassa.
Tolopainen: Jos tukille on sovittu minimi ja maksimimitta, kaikki mitat niiden välillä ovat sallittuja. Mittoja on nykyisin paljon enemmän kuin ne kolmenkymmenen sentin jaolla olevat.
No ei se nyt ihan noin ole. Sehän riippuu ihan kauppakirjasta. Se on totta että kaikki tukki eivät ole ”jalan” mitoilla. Pituudet riippuu ihan siitä kuka on ostaja ja mikä on sahattavan lopputuotteen mitat. Hyvä esimerkki taitaa olla kuusi jota on seurattu lehdistössä. Nythän laudat ovat perillä ja nekin oli sahattu versowoodilla 36 dm pituuteen ostajan pyynnöstä. Eli mitat voi olla ihan mitä vaan jotka ovat kauppakirjassa sovittu. Muutokset tehdään yhdessä myyjän kanssa jos ne oikein hoidetaan.
Niitä sopimuksia joita itse olen nähnyt metsäkoneurakoitsijoiden tehneen puun ostajien kanssa on kate ollut välillä 0,95 – 1,50 %. Onhan noissa neuvottelemisen varaa yksityisellä metsänomistajalla.
Kyllä se vain niin on että kun noilla katteilla yritetään palkka itselle tehdä niin hakattavaa pitää olla paljon, koneet uusia, työntekijät osaavia ja koneet jatkuvasti töissä. Kilpailu tuollakin alalla on ihan sairasta niin kuin maanrakennus ja kuljetusalalla myös.
Selvähän se on että niitä mittoja tehdään joita kauppasopimuksessa on mainittu. Jos muita mittoja otetaan käyttöön niin se tarvitsee myös myyjän hyväksynnän. Katkontapituudet saattavat olla yksi tärkeimmistä tekijöistä joilla kauppa on syntynyt.
Uskoisin että suorittava tarkoittaa sitä että katkontapituuksien painoarvot saattavat muuttua jatkojalostuksesta johtuvista syistä. Varsinaiset katkontapituudet eivät saisi muuttua.
Yleensä on niin että jokaista pituutta ei tehdä saman vertaa vain tietyt pituudet ovat halutuimpia kuin toiset. Mutta periaatteessa jokaista pituutta pitäisi löytyä tukkikasasta mitä kauppasopimuksessa on mainittu. On perin harvinaista että kaikki leimikon puut ovat samanlaisia pituuden ja paksuuden suhteen tai sitten se olisi niin hyvälaatuinen ettei motokuski kertaakaan joudu muuttamaan katkontaa laadun vuoksi.
Varmasti saatte toimittaa tehtaalle raaka-aineen omin kustannuksin jos vain haluatte. Mutta uskon että et saa parempaa hintaa kuin mitä tehdas muutoin maksaa sopimusurakoitsijoiden toimituksissa.
Olen pihkatapin kanssa samoilla linjoilla. Itse olen jo vuosia sijoittanut rahastoihin ja osakkeisiin. Ainakin tällä hetkellä ne ovat noin 20% kasvussa. En usko että pankkitilillä saa samanlaisen katteen rahoille. Itse olen suunnitellut niin että kun tämä viimeinenkin työnteko loppuu ja tulot jäävät pelkän eläkkeen varaan niin pistän rahastot sileeksi ja laitan joka kuukausi tietyn summan käyttötilille helpottamaan elämistä. Pienessä eläkkeessä muutama satanen käyttömenoissa auttaa kummasti.
Tarkoitus on , jos elinpäiviä riittää, niin 80 – 85 vuotiaana säästöt loppuvat ja jään pelkän eläkkeen varaan. Uskon että sen hetkisellä eläkkeellä voin helpostikkin maata hoivakodissa dementoituneena.
Tuo on tuttu tilanne. Paljon minäkin olen ollut sellaisilla tiloilla töissä, jossa on myyty metsää niin kauan kun jotain myytävää on ollut. Sitten kun olisi pitänyt taimikoita hoitaa tai metsiä kunnostaa niin rahaa ei ole ollut tai niitä ei ole haluttu siihen sijoittaa.
Olen kyllä Tanelin kanssa samaa mieltä että hallintaoikeuden pidättäminen pitäisi lailla kieltää. Toinen ehkä on myös että perikuntien metsille pitäisi joku määräaika saada että niitä ei roikuteta vuosikymmeniä jakamattomina.
Tuossa meidän naapurissa on tila jossa puolesta metsätilasta on isäntä pidättänyt hallintaoikeuden ja puolesta ei. En tiedä onko se mahdollista, mutta asia tuli ilmi kun lumenkatkomia piti korjata. Isäntä ja poika eivät päässeet yhteisymmärrykseen aukon suuruudesta ja nyt niitä ei korjata ollenkaan. Vanha isäntä totesi vain että hänellä on hallintaoikeus puolesta tilasta.
Eikös meidän kaikkien metsäyhtiöiden omistuksissa ole melkoinen määrä ulkomaisia sijoittajia. MG:llä taitaa olla japanilaisia osakkeenomistajia merkittävästi. Samoin UPM;llä taitaa olla jenkkiläisiä eläkerahastoja. Yritys joka on pörssissä niin aika harvoin voidaan sanoa että yhtiö on suomalainen, jos sitä ei pääkonttorin perusteella tee. En usko että Kemijärven sellutehdas ole sen kummempi hanke , vaikka sitä kiinalaisella pääomalla rakennetaankin.
Kyllähän se on totta että kiinlaiset ovat yleensäkkin aktiivisia kun jotain raaka-ainetta on kaupan ja hyvään hintaan. On sitten kyseessä öljy, metallit, sellu tai mitä tahansa he tarvitsevatkin.
En tiedä onko tuo Sipilä yhtään sen huonompi kuin meidän metsärahastot. Nekin saattavat myydä omistuksensa metsistä ulkomaisille sijoittajille kun hinta on kohdillaan. Minusta metsä / maapohja voisi ollakkin sellainen ettei niitä myytäisi ulkomaille kovinkaan kevein perustein. Mutta taitaa nekin olla perus kaupankäynti tavaraa jotka vaihtaa omistusta siinä kuin yrityksetkin.
Eikös nuo otsikossa mainitut myrkyt ole nimenomaan hyönteismyrkkyjä. Aika vähän noita metsiin kylvetään mutta taimitarhalla kylläkin. Niin kuin Jovain mainitsikin. Uskon että taimitarhoilta taimien mukana leviävä myrkky on aika mitätön luonnon kannalta. Mutta ammatikseen taimia maahanlaittaja voi hyvinkin saada melkoisen annoksen myrkkyä vuosittain jos ei huolehdi suojauksesta. Vielä kun altistus tulee useiden vuosien aikana niin merkitystä terveyteen saattaa olla.
Mielestäni kuitenkin maanviljelijät painii kuitenkin eri sarjassa tässäkin altistuksessa. Valitettavasti.