Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Auttaisiko se että hirvieläinten osalta poistettaisiin metsänomistajalta metsästysvuokrausoikeus ? Eli että jatkossa hirvieläimiä saisi metsästää ilman metsästysvuokrausta. Hirvieläimet voisivat olla edelleen kiintiöity jotta kannan seuranta pysyisi jotenkin hallinnassa. Mikä tahansa seurue voisi perustaa hirvieläimen metsästysalueen mihinkä päin Suomea tahansa ja kaikki alueet olisivat metsästysaluetta maanomistajasta riippumatta pl taajama-alueet. Paikallinen rhy:lle tehtäisiin vain ilmoitus mikä porukka missäkin metsästää. Metsästäjät joilla on tarvittavat lisenssit kunnossa keräisivät porukan ja alkaisivat metsästämään missä päin tahansa.
Uskon että sillä tavalla tiehntymät poistuisivat aika nopeasti mutta onhan asialla myös varjopuolensa.
Voi jo heti sanoa että tuo arton leimikko on menossa kovaa vauhtia pilalle. Ei uskoisi että metsäalan ammattilainen antaa metsänsä tuollaiseen kuntoon päästää. Kohta se onkin siinä kunnossa että kun sen harventaa ja seuraavan myrskyn jälkeen tuulenkaadot korjaa niin on valmis siemenpuu männikkö kasvamassa.
Niin . Fortumi ja Neste tekivät erinomaisen tuloksen tänä vuonna. Kun taas Nokian nousukiito on päättynyt ja alamäki ei tahdo loppua. Uskon että valtioyhtiöiden menestys ei ole kiinni valtio-omistajuudesta jos niitä osataan johtaa oikein eikä anneta politikoinnin sotkea bisnestä. Mutta onhan niitä toki huonojakin valtio-omisteisia yrityksiä, mutta voiko kuitenkaan yleistää.
Olet oikeassa. Mutta asioita voi hoitaa niin monella tapaa kuitenkin siten ettei kohteelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. USA:n kansallisen kivääriyhdistyksen toiminta ei nyt varmaan ole sitä josta mallia kannattaa ottaa.
Onhan tuo metsäenergia terminä aivan verraton. Mutta kuinkahan moni pohtii sitä että kuinka paljon tarvitaan uusiutumatonta energiaa että se saadaan jalostettua lämmöksi ja sähköksi. Minusta Pekkarinen sanoi joskus hyvin että jos kaikki suomesta hakattavava puumäärä (mm tukit ja kuidut) poltettaisiin niin saataisiin 60 % tarvittavasta energiasta.
Muistan hyvin kun mekin hakkasimme energiaa oikein urakalla. Moto kulutti tuurin aikana reilun 100 litraa polttoainetta, ajokone joku 80 litraa, puuauto jonkun 60 litraa / 100 km ja sitten vielä kuskien omien autojen polttoaineet ja haketuskustannukset. Sitten vielä valtion tuki päälle. Hakattava puumäärä vaihteli 25 – 60 motin paikkeilla / tuuri. Lämpömäärästä en tiedä paljonko siitä hakemäärästä lähtee mutta olisi varmaan ollut edullisempaa polttaa ne koneiden polttoaineet siellä kattilassa niin kilowatteja olisi lähtenyt enemmän.
Metsäenergia on melkoista ”humpuukkia” nyky hinnoilla ja se liiku metsistä mihinkään ilman voimakasta tukea kuten ei moni muukaan energialähde. Ainoa hyöty on energialla on saattaa metsät parempaan kasvuun mutta ei siitä valtakunnan energiahuoltoon ole ratkaisua.
Maalasiseppo: Eräänä perusteena pyynnin vapautusta vastaan argumentoitiin, että haavoittuneiden eläinten määrä kasvaa. Mitä sitten.
Niin voihan asian näinkin ajatella mutta kuitenkin lienee parasta että verotus tapahtuu ohjatusti ja mahdollisimman vähin kärsimyksin. Ei ne kärsimykset ole hyväksyttävissä niin ei ihmisillä eikä eläimillä.
Toivottavasti maalaisseppo ei ajattelle noin omien kotieläimiensä osalta jos niitä sattuu olemaan.
Nuohan mhy:n tilastot ovat juuri niitä hintoja joita maksetaan valtakirjakaupoista tulleista hinnoista. Nehän eivät ole niitä hintoja joita leimikosta voi saada. Tiedän että suoralla kaupalla ostajan kanssa on saatu parempiakin hintoja kuin mhy:n tilastoissa olleet hinnat. Samoin mhy:n katkontavertailu on lievästi sanottuna myyntikikka. Joka uppoo sellaiseen joka ei katkonnasta juuri mitään ymmärrä. Nuo katkontavertailuthan tulee niistä tilastoista joista valtakirjakaupoissa on tullut ja yhtiöt ovat ilmoittaneet. Yleensä samat yhtiöt ostavat pääasissa kaikki valtakirjakaupassa tuleet leimikot joten ilmankos se katkontavertailu tarjouksessa näyttää niin hyvältä kun kauppoja on tehty ennenkin samoilla mitoilla.
Hyvä esimerkki oli itä-suomesta kun olin yhdessä kaupassa mukana ”isännän tulkkina”,joka meni valtakirjakaupana. Mhy suositteli kyseistä yhtiötä joka olikin paras meidänkin mielestä . Mutta muutamilla muutoksilla ja suoralla yhteydenotolla saimme katkonnan paremmaksi ja joitakin kuluja pudotettua. Eihän tässä suurista asioista ollut kyse mutta parista tonnista kuitenkin. Mutta ei mhy:n toimari puhut näistä asioista yhtään mitään.
Nyt nämä runkohinnalla ostajat ovat vihdoin hoksanneet sen että kuusivaltaisissa leimikoissa runkohinnoittelussa pudotetaan lahokuitu pois. Jolloin riski vähenee huomattavasti.
Tuossa UM:n tapauksessa ehkä neuvot olivat väärät. Noissa mhy:n toimihenkilöissä on paljon nuoria uransa aloittavia neuvojia joidenka tietotaito on sitä mitä koulussa on opetettu. Niillä harvoin on tuollaista elämänkokemusta kuin timpalla on. Se on valitettava ja eikä useinkaan palvele metsäomistajaa. Nyt varsinkaan kun mhy:stä on tullut liikelaitoksia varsinaisessa merkityksessä niin metsänhoitopalveluja myydään sumeilematta sen kummemmin miettimättä.
Tuo edellisellä sivulla oleva UM kirjoitus oli myös asiaa. Voin tunnustaa että emme me metsäkonekuskitkaan osaa /tiedä kuinka oikea jk-metsää tehdä. Itseasiassa ei taida olla oikein harvennustiheyksiäkään sellaisen metsän hakkuuseen eri maastopohjille. Työ jää enemmänkin oman harkinnan varaan ja uskomukseen siitä että tapahtuuko taimettumista vai ei. Sitähän on vaikea todentaa kuin vasta vuosien päästä. Olen samaa mieltä että vielä on liian vähän kokemusta jk-metsien hoidosta. Nyt ollaan vasta alkumatkassa ja aika näyttää ja opettaa kuinka niitä tulee hoitaa. Toivottavasti jk-metsien hoidolla saavutetaan sellainen taloudellinen tulos että se yleistyis merkittävästi.
Pelkästään raivaus ei ole kiinni fyysistä kunnosta varsinkaan hapenottokyvystä joka juoksijoilla ja hiihtäjillä on yleensä normikansaa paremmat. Raivaus on toisaalta tekniikkalaji ja työ opettaa aika paljon tekijää. Itselleni vaikeimpia maastoja ovat puhtaat suopohjat jossa maapohja upottaa jalan alla kokoajan. Itse olen huomannut että kun kokoajan miettii työtapoja jota tekee niin se kehittää myös raivauksessa. Ensimmäinen ”ahaa elämys” oli aikoinaan raivaaminen rintamana ja varsinkaan rintaman pitäminen niin kapeana että raivaamattomalle osalle ei puita saa kaataa. Jos näin käy niin puu on aina otettava pois vaikka sitten kädellä nostamalla. Mitä tiheämpi ”viidakko” on niin sitä kapeampi pitää rintaman olla. Joskus sahaan jopa reilun metrin rintamaa kun poistuman on kovin suuri. Toinen huomio on tuulen vaikutus. Jos tuuli ei ole sopiva niin silloin kannattaa vaikka kävellä kuvion toiselle laidalle että pääsee vastatuuleen sahaamaan. Minusta nuo kaksi on ehkä tärkeintä asiaa jotka kannattaa huomioida. Kolmanneksi on sitten maltti. Aika ei niinkään tapa vaan vauhti. Mitä enemmän kiirehtii niin silloin tulee vääriä kaatoja ja työ hidastuu. Pahinta lienee se että puita kaatuu sahan putken päälle jolloin voimat loppuu kovaltakin ”artolta”.
Minusta millekkään kohteelle ei kannata antaa aikarajoja kun on kyseessä oman metsän työ. Se aika menee mikä menee. Edellä arto antoi aikamääriä hehetaarille 3 – 8 h joka on kova tulos. Jos mies raivaa hehtaarin 3 h pintaan niin raivauksen tarvetta ei juuri ole. Itse olen raivannut noin 80 – 100 ha kesäkaudessa ja minulla keskiarvo oli 0,7 ha 6 h:ssa. Eli en ihan pääse arto keskiarvoihin. Ilmeisesti upm hoitaa raivaukset ajoissa. Meillä ei näin hyvä tilanne ole.
Noista terän teroituksista vielä että kyllä sen jokainen huomaa kun terä tylsyy ja työ hidastuu. Silloin on aika teroitukselle. Raivaussahan terän teroitus on yksinkertaista ja youtube on täynnä hyviä ohjeita. Jos jollakin tarvii terä teroittaa joka tankillisella niin sitten teroitetaan mutta jollakin voi mennä pitempäänkin.
Oliskohan syynä ne bonukset ? Hyvin tuo bonuskauppa menestyy vähittäiskaupan puolella joten miksei hyvä uskoisten metsänomistajien puolellakin. Vielä kun katkonnasta ei mitään ymmärrä niin toki bonuksien merkitys vain kasvaa. Voihan ne metsät olla myös rakenteeltaan sellaiset etteivät ne muille tahdo kelvata. Aikoinaan kun olin korjuupalvelulla töissä niin joillakin metsäomistajilla oli sellaiset metsät että ne eivät muita toimijoita kiinnostaneet. Silloin tuli sanonta meidän työntekijöiden kesken että ”hevosmiesten metsät”. Kun usein niitä hevosia oli enemmän tai vähemmän noiden tilojen pelloilla.