Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Itselläni ei ole vielä ollut vastaavaa sovellusta motoissani mutta en ole koskaan UPM:lle hakannutkaan. Kieltämättä erinomainen sovellus jonka toivoisin yleistyvän muillekin toimijoille. Itse olen tarvittaessa katsonut tiheyden kirjasta ja koealat laskenut moton puomilla. Eihän tuo ole ollut vaikeaa noinkaan.
Hyvä että kehitystä on tapahtunut.
Nyt Planterilta ja jätkältä tulee sellaista tekstiä jota on hiukan oijottava.
Motojen ohjelmissa ei ole harvennusmalleja. Joidenkin yhtiöiden tietojärjestelmä pyytää harvennustiheyden jolla harvennus on tehty. Ohjeet joilla nykyään mennään on Tapion julkaisemat hyvän metsänhoidon suositukset. Kyseistä kirjaa saa myös tämän keskustelupalstan pitäjältä. Kuten aiemmin ilmoitin niin metsänomistajan pyynnöstä harvennusmallia voidaan muuttaa kuten metsänomistaja haluaa. Lähtökohta on edelleen metsänomistajan tahto jos sitä ei ole niin em mallinnuksen mukaan mennään.
Tuohon jätkän potaskaan jota aina silloin tällöin pulpahtaa niin sen verran että kyllä ne opettajat siellä metsäkoulussa tietää kuinka harvennus tehdään. Se että kuinka hyvin ne tiedon saavat menemään opppilaille on henkilökohtainen kysmys. Kun motolla opetellaan hakkaamaan niin aina lähdetään harvennuksien teolla. Aukkojen tekoon päästetään vasta kun nappulatekniikka ja kaatotekniikka on tarvittavalla tasolla. Minusta on erinomainen asia että Metsähallitus luovuttaa metsiään harjoittelukäyttöön. Parasta lienee opetella siellä kuin yksityismetsissä.
Silloin kun poikani opetteli kyseisessä koulussa he ensiksi suorittivat manuaalihakkuuseen tarvittavat oppinnot kyseisen opettajan opettamana ja sen jälkeen suuntauduttiin konehakkuuseen. Minusta reitti on ainoa oikea ja tuo parhaan tuloksen. Itse olen opettanut uusia kuljettajia joilla ei ole vastaavaa taustaa niin oikean harvennuksen tekeminen on haasteellinen opetettava. Olen edelleen sitä mieltä että ainoa oikea tie hyvälle konekuskille on aloittaa taimikon raivauksista ja edetä sen jälkeen manuhakuuseen. Sen jälkeen ei tarvita kuin koneen tekniikan opettelu ja muu asia on opetettu jo valmiiksi.
Eikös meidän tukin hinta ole parempi kuin tuo 40 dollaria jos tällä hetkellä euron kurssi on 1,22 dollaria. Meillä harvennustukki pyörii 50 eurossa (61 dollaria) ja aukossa 60 euroa eli 73 dollaria. Uskon että jos suomessa samoja hintoja maksettaisiin niin sahojen tulos olisikin parempi. Muutamalla eurollakin on aika moinen merkitys kun puumäärät ovat isoja.
Tuohan vain todistaa sen että tukista maksetaan liikaa. Mutta ei varmaan palstalaisten mielestä.
Niin. Ei kai siitä voida lähteä että jokaiseen harvennukseen syntyy myrskytuhoja. Onneksi ne ovat poikkeuksia ja jos uskoo että niitä tapahtuu niin onhan eri keinoja niiden välttämiseen tai ainakin vähentämiseen.
Jätkä: Paljonkohan kustaa myyjää silmään 25 senttisessä tukissa?
Että et nyt jätkä repisi niitä ”pelihousujasi” niin kerrompa vielä täsmennyksen vuoksi että se laitetaan se 0,5 cm pelivara minimi läpimittaan johtuu siitä että kun puu kuivuu niin latvaläpimitta ei mene alamittaiseksi. Siis yhteen mittaan ei jokaiseen. Nyt on tainut opettajalta ajatus karat kun edellä olevan kysmyksen asetti. Minusta manuhakkuussa mitoitus menee aivan samoin.
Seuraava minimimitta on sitten vanerissa ja taas kun mennään alaspäin niin seuraava on pikkutukissa tai parrussa. Kuitu nyt ei ole niin tarkaa että siinä ei kuivumisvaraa tarvita.
Toivottavasti asia selvisi. 🙂
Metsä-masa: Tukkitaulukot taitaa olla vieläkin osalla ostajista niitä katkontaan liittyviä tietoja joita ei välttämättä aina toimiteta pyynnöstäkään myyjälle.
Tuo edellä oleva on ihan totta. Kyse ei ole siitä että niitä välttämättä halutaa salata vaan enemmänkin on kyse siitä että niitä ei osata lukea. Tukkitaulukossa jos tuijotetaan pelkkä minimimittaa se antaa väärän kuvan taulukon tulkinnasta. Siinä pitää olla myös mukana katkontamitat ja painoarvot. Niiden perusteella voidaan pohtia onko tukki katkottu oikein ja onko kussakin tilanteessa käytetty oikeaa tukin mittaa ja kun siihen vielä tungetaan mutkaisuudesta tai muusta viasta johtuvat vähennykset niin tulkinta vaikeutuu entisestään. Vielä yksi tekijä vaikuttaa asiaan on tehtaan suorittama kontrolli ja sieltä saatu palaute raakeista ja mittapoikkeamista. Metsälehdessä oli hyvä kirjoitus aiheesta vaikka kuvaesimerkki olikin minusta todella huono tai en ymmärtänyt sitä oikein.
Meillä oli työnalla 17 ha suoleimikko jossa oli pääosassa kakkosharvennus. Siinä tukkitaulukossa oli pääosa 17 cm minimissä vaikka 15 cm oli tukin minimi. Motolla käytännössä minimi laitetaan mittaan 15,5 cm kuivumisesta johtuen. Se miksi ei päästy minimiin tapeeksi usein johtu katkontamitoista. Meillä minimi oli 43 dm ja maksimi 61 dm. Pää painotus oli 49 dm – 55 dm. Tehtaan antama raakkiprosentti 1,5 %. Katkontatarkkuus 98 %. Eli jonkin verran kuitua meni tukkiin mutta taas vastaavasti paljon jouduttiin tekemään lyhyttä kuitua vääryydestä johtuen. Aina ei tavoitteeseen päästä ja syitä on monia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jovainilta hyvä kirjoitus. Samoilla ajatuksilla ollaan. Noita alkuperäisiä jk-metsiä on vain harvassa nykyään. Uskon että Metsäkeskus ideoi että niitä voitaisiin perustaa jaksollisista metsistä jotta pasiiviset metsänomistajat saadaan myymään puita. Tulokset ovat mitä ovat.
Kiitoksia Taneli kysymyksestä ja itse hakkaan seuraavasti. Tapion suositus antaa tuosta 11 – 13 runkoa moton puomin puoliympyrälle (11 m) täällä väli-suomessa. Se antaisi 600 – 700 runkoa / ha. Itse olen kuitenkin harvennuksilla pyrkinyt enemmänkin tasaiseen harvennusjälkeen kuin tuijottamaan orjallisesti runkolukua. Itse ajattelen asian niin että hyvä tasainen harvennus on parempi kuin liian lähellä olevat vierekkäiset puut jolla saadaan runkoluku kohdalleen. Kuitenkin on niin että meillä aina viljelymetsissä tahtoo olla niitä puita enemmän tai vähemmän lähekkäin. Siten pelkkään runkolukuun tuijottaminen antaa väärän tavan ja aiheuttaa sen että harvennusjälki ei ole tasainen. Katson että runkoluku on suositus johonka tulee pyrkiä (voi se olla enemmänkin) mutta hyvä tasainen harvennus on tärkein pyrkien kuitenkin suosituksen mukaisiin määriin.
Ilman muuta jos metsänomistaja haluaa jotain muuta harvennusta niin toki sen teen vaikka pelkät ajourat. Metsänomistaja kuitenkin viimekädessä sanoo kuinka työ tehdään. Mutta jos ei mitään ilmoitusta tule niin suosituksen mukaan mennään.
Haluan korostaa että meitä motokuskeja ei ohjaa harvennuksilla ostaja eikä urkaoitsija. Meitä ohjaa Tapion suositukset ja etenkin metsänomistajan tahto. Toisekseen voin ihan rehellisesti sanoa että motoharvennuksella on tietyt lainalaisuudet. Vaikka kuinka muuta puhutaan niin ajouran varteen joudutaan tekemään aavistuksen verran enemmän tilaa jotta saadaan puomille ja puulajeille tilaa. Varsinkin jos lajikkeita on paljon ja metsässä on useita puulajeja. Tämä on vain fakta eikä sille voi mitään jos motolla harvennukset halutaan tehdä.
Minua saa vapaasti hakuua metsän raiskaajaksi jos se tuntuu hyvältä. 🙂
Mielellään ne metsäyhtiöt kasvattavat ensiharvennuksia niin suureksi että kertymä on vähintään > 60 mottia / ha. Kyse on ihan korjuukustannuksista. Korjuukustannukset kasvavat liian suureksi kun motti kertymä menee alle 60 motin. Siinä olen peten kanssa samaa mieltä että mieluimmin hieman aikaisemmin kuin liian myöhään. Noita mottimääriä mekin teemme joita peten kirjoituksessa oli.
Kaikkihan nuo lämmitysmuodot sähkö tarvitsevat. On sitten öljy, pelletti. maalämpö tai mikä tahansa. Itselläni oli myös muodostua ongelmaksi talon pääsulakkeet. Maalämpö olisi tarvinnut melkoiset sulakkeet ja peruste oli vain sähkövastukset joita tarvitaan lisälämpöön. Noissa maalämmöissä on tärkeää että mitoitetaan laitteet tarpeeksi suureksi ettei sähköllä tarvittavaa lisälämpöä tarvita vaikka se ei hirveä kustannuserä olekaan. Enemmänkin periaate että kun lämpö maasta otetaan niin se sitten otetan. Itse pääsin talossani 20A sulakkeilla mutta jos olisin laittanut sähkövastukset siten että komperssori olisi niitä automaattisesti ohjannut niin vähintään 25 A sulakkeet olisi laitettava.