Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärtääkseni maanomistaja voi kieltää maillaan niin riistapellot, ruokintapaikat ja nuolukivetkin. Ei pitäisi olla ongelma. Jos jollekkin nämä ruokintapaikat eivät ole ongelma niin miksi ne pitää kieltää.
Kyllä tuo mhy:n toiminta on muuttunut paljon . Itse olen pohtinut että metsänomistajien hehtaarimaksu poistumineen (nimeä en nyt muista maksulle) muutti toimintaa enemmän tulosjohtamisen suuntaan. Siinä tuli hyviä ja huonoja asioita. Aikoinaan mhy:n toimihenkilöt olivat tosiaankin ”jumalan” asemassa ja tarvittaessa saivat tilan jopa puunmyyntikieltoon.
Mhy korjuupalvelu tosiaankin edelleen korjaa niitä leimikoita joita ei kaupaksi muille saada. Toki siinä saattaa tulla myös kylkiäisinä hyviäkin kohteita jos metsäkauppa on niputettu sopivasti. Usein on niin että kun laitetaan sopivasti ”paskaa” joukkoon niin yhtiöt hyppäävät kelkasta pois. Mhy:n korjuupalvelun ideana on edelleen että puukauppa on hankintakauppaa jossa metsänomistaja ”maksaa” korjuun. Sen vuoksi huonotkaan kohteet eivät rasita yhdistystä kuten muilla yhtiöllä . Siellä kun korjuun maksaa yhtiö suoraan yrittäjälle. Uskon että yhdistysten korjuuhenkilöstö on yhtä ammattilaista kun muillakin yhtiöillä. Sillä työntekijöitä ja koneita liikkuu yhtiöiden ja yhdistysten välillä jatkuvasti. Monella yrittäjällä on työntekijöitä ja koneita niin yhtiöllä kuin yhdistyksilläkin. Ehkä sen vuoksi korjuujäljen huonous johtuu enemmänkin leimikoiden rakenteesta.
Mielenkiintoinen oli Rovaniemen Arton kirjoitus. Noinhan se on oppilaitoksen näkökulmasta ajatellen. Itse kirjoitin mitä arki on tänä päivänä. Siinä jäi korostamatta vielä tulosvelvoitteen osuus. Tietty puumäärä on hankittava markkinoilta ja hinnat puulle antaa yhtiö. Ei ole kovinkaan vierasta että kiintiä esim (100 000 mottia ) pitää ostaa tiettyyn hintaan vuodessa ja muut ostomiehet tarjoavat samoista puista muutaman prosentin enemmän. Käy siinä sitten tuloshakuista kilpailua. Nuo metsäkoulujen mainospuheet ovat ihan samanlaiset myös täällä kuljettaja puolella. Miehiä tarvitaan ja työ on siistiä sisätyötä ja leimikot on lähes aina pylväsmänniköitä jota harvennellaan tai hakataan aukoksi uusilla koneilla. Töihin matkustetaan uudella hiluxilla ja radiosta kuuluu mukavaa musiikkia ja aurinko paistaa. Totuus on kuitenkin aika karu ja sen huomaa jo siitä että alle 20 % oppilaista on konekuskeja viiden vuoden päästä.
Niin on metsäinsinöörejä metsureina, konekuskeina, kauppiana ja pitseeria yrittäjinä. Terve itsekritiikki on tarpeen eikä kannata aina noita mainospuheita ottaa todeksi kaikilta osin. Sillä siinä on kyse myös heidän työpaikoistaan.
Tuohon Lapin työllisyyteen voit varmaan miettiä itsekkin vastauksen. Kuinka moni ostaa tänä päivänä Lapin puuta. Taitaa Metsähallitus olla suurin metsänomistaja Lapissa. Kuka sinne pääsee töihin niin ei varmaan kulumallakaan lähde mihinkään. Joten paikkoja on taatusti vähän tarjolla.
Vääriä ovat jenkkien pylväät jos tuon sarjan perusteella pitäisi niitä pylväiksi kutsua. Olen Tolopaisen kanssa samaa mieltä. Sieltä ei todellakaan ole mitään opittavaa.
Tosiaankin ylispuuhakkuut ja yläharvennukset eivät tosiaankaan ole jk-metsiä. Tai voihan ne olla mutta ei nyt ihan sitä mitä jk-metsillä tarkoitetaan. Monella tahtoo mennä nämä termit sekaisin. On ihan luonnollista että metsänkasvatuksessa voidaan käyttää luontaista taimettumista hyväksi jos sitä on tapahtunut ja se on hyväkuntoista. Näinhän on aina tehty.
Elä ihmeessä hae metsäinsinööriksi. ”Koiran virka”. Koulutusmäärät liian suuria ja muutamista paikoista kova kilpailu. Ostomiehenä kuuntelet isäntien narinoita ja tinkimistä. Työnantajan puolelta taas sieltä tulevat narinat. Konemiehet v…lee leimikoista ja kuorma-automiehet laaneista ja teistä. Palkkaus surkea kun ylikoulutettuja on paljon niin ei tarvii maksaa. Työaikaa ei ole ja olet aina puhelimessa tai metsässä leimikoita merkaamassa. Vapaapäivinä ja iltaisin joudut pitämään ilmaista puhelinneuvontaa niin konekuskeille kuin automiehille. Lopuksi sitten vielä lasket tilitykset niin isännille, konemiehille kuin autoilijoillekin.
Metsäinsinöörin hommissa ei ole tänä päivänä enää mitään hohdokasta. Jatkuvat säästöt ja organisaatiouudistukset ovat vieneet sen viimeisenkin vapauden työstä.
Ilman muuta rakennusinsinööriksi niin on ainakin säännöllinen työaika ja palkka parempi.
Taitaa olla samaa sarjaa kuin se että vuosi pari sitten joku kirjoitteli että metsästä hakataan mastopuita. Taitaa olla jo niin pitkäaika purjelaivoista että kyseinen tavaralaji on poistunut käytöstä polttomoottorin keksimisen jälkeen.
Koneurakointi -lehdessä 5/2017 oli haastattelu Tapio Oy:n toimitusjohtasta Panu Kalliosta. Hän kertoi mm seuraavaa: Metsien hakkuumahdollisuudet ja hakkuumahdollisuudet ovat turvattava jatkossakin. Sen vuoksi laadukas jalostettujen taimien ja siemenmateriaali on turvatta. Näin voidaan lisätä metsien hakkuuta jopa 10 milj kuutiometriä vuodessa. Metsien ojitukset sekä lannoitukset tulisi panostaa jotta tavoiteeseen päästään. Suomessa on toimivat metsänhoidon suositukset.
Sitten jk-toteamus. Eri- ikäsirakenteisen metsän käsittely on muistettava ja pidettävä yhtenä vaihtoehtona menetelmän riskejä unohtamatta, jos hakkuista pidättäytyneitä metsänomistajia halutaan myymään puuta. Erityisen soveltuvia kohteita ovat turvemaiden metsät jotka helposti taimettuvat.
Kuten edellä on todettu, ja olen myös muualta alan viranomaisilta kuullut, niin jk-metsien hakkuumahdollisuuden tulo oli tärkeimpänä syynä saada puuta myyntiin niiltä metsänomistajilta jotka muuten eivät puuta myy. Kyse ei ole niinkään siitä millä tavalla metsistä saadaan tuottavampia, koska se on todettu jo aika päivää sitten. ”Pyörää ” ei tarvii näin ollen keksiä uudestaan. Jokainen voi luonnollisesti tehdä omaisuudellaan mitä haluaa mutta jos metsistä halutaan repiä kaikki se tuotto irti mitä halutaan niin ei kai muita vaihtoehtoja ole kuin nykyinen hoitotapa. Se että metsän osalta pääoman palautus tarvitsee noin 15 % investoinnin on yleisestikkin ajatellen pieni panostus.
Tuo on kyllä hyvä blogi. Tulee seurattua näin eräihmisenä aika usein.
Nuo kansallispuistot ovat valitettavasti liian pieniä jotta ne voisivat osaltaan pitää elinvoimasta kanalintukantaa. Sipoonkorven ja Nuuksion alueet ovat kuitenkin niin lähellä asutusta että ympäröivät maastot eivät pysty tarjomaan sopivia elinalueita ja uutta verta alueen kanalinnuille. Sama ongelma on myös Keski-Suomen riekkokannoilla jotka ovat romahtaneet soiden ojitusten vuoksi. Ne säästyneet alueet joilla sopivia elinpaikkoja löytyy niin kuolevat nopeasti voimakkaan sukusiittoisuuden vuoksi. Näin käy myös etelä suomen kanalinnuille. Keski-Suomen riekkokannat laskevat jatkuvasti vaikka metsästys on ollut kielettyä jo vähintään kymmen kunta vuotta.
Siihen kun lisätään voimakas vieraspetomäärä niin aina tuskallisemmaksi tilanne tulee kanalintujen osalle.
Uskaltaakohan tuohon kysymykseen vastata kun kuitenkin aletaan arvioimaan henkilön tietämystä ja haukkumaan yleisesti metsästäjiä kuinka vähän ne asioista tietävät.
Mutta jos nyt kuitenkin. Pihlaja on hirvien ruokalistalla numero 1. Toinen on paju ja jne… On luonnollista että jos hirvellä on hyvät ruokamaat alueella niin ruokailu tapahtuu ilman muuta mieluisampaan ravintokohteeseen. Saman lailla me ihmisetkin toimitaan ”seisovassa pöydässä”. Harjavalla voi olla tilanne sellainen että alueella ei ole niin paljon hyviä ravintokasveja/ -kohteita että olisi varaa valita. Silloin ruokailu tapahtuu totaalisena ja tuho voi olla huomattava. Hirven ruokailualue on kohtuullisen iso näin talvella ja alue josta ravinto etsitään on useita satoja hehtaareja. Ainakin meillä päin on näin. Mitä pirstaloidummat ovat ruokalaitumet asutuksen tai muun syyn vuoksi niin ruokailu tapahtuu silloin suppeammalla alueella ja siten hyviä ravintokohteita ei ole määrättömästi ja syönti kohdistuu silloin myös huonompiin ravintokasveihin. Tällaisissa tapauksissa hirvikannan koolla on erityisen tärkeä merkitys jotta tuhoja ei syntyisi.
Tämä oli vain minun ajatelma asiasta eikä se tarkoita että kaikki loputkin metsästäjät ovat ”uunoja”.