Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Onko tosiaan noin että Lapissa on vielä vasan ja aikuisen kaatoluvat erikseen ? Olen kyllä ymmärtänyt että laki ja asetus koskee kaikkia, myös Lapin hirvijahteja.
Jätkä: MHY:n rooli on auttaa ja opastaa metsänomistajia puukaupoissa. Minusta siihen ei kuulu korjuupalvelut tmv.
Miksi ei voisi korjuupalvelu kuulua metsänomistajan palvelukseen ? Yleensä korjuupalvelu välittää metsänomistajien puita samalla tavalla kuin metsäyhtiöt vaihtavat omia puitaan keskenään. Otetaan vaikka sellainen esimerkki että mhy:llä on tietty toimituskiintiö vaikka sahalle X. Kun saha X kärsii huonosta menekistä niin he eivät ole halukkaita ostamaan puuta suoraan metsänomistajilta. Kun korjuupalvelulla on kiintiö sahalla niin se toimittaa puita kuitenkin sovitun sopimuksen mukaisesti ja näin saa tehtyä kauppoja kun asiakas haluaa niin tehtävän. Ilman muuta hinta ei ole huippu mutta monella on erilaiset tarpeet rahan käytölle ja siinä tilanteessa kauppa voi olla perusteltu. Samalla kiintiöillä toimii mm Metsähallitus. Se toimittaa puuta metsistään kiintönsä puitteissa on ostajalla tilanne mikä hyvänsä. Ennakolta sovittuun hintaan.
Toisekseen korjuupalvelu korjaa myös sellaisia leimikoita jotka eivät ole jostain syystä yleisessä markkinoinnissa menneet kaupaksi. Minusta tämä jos mikä on palvelua ja perusteita korjuupalvellulle on olemassa. Nykyään korjuupalvelu ei pysty hinnalla kilpailemaan vaan he tekevät niitä jotka ei muille kelpaa. Jos metsäyhtiö tai saha haluaa jonkin leimikon itselleen niin se ostaa sen rahalla johonka mhy ”kynnet” eivät pysty. Tämä tiedetään myös mhy:ssä joten hyviä leimikoita ei edes pyritä kaappamaan itselle. Jos näin tehtäisiin olisi yhdistysten ”laulu loppunut lyhyeen” jo aikaa sitten.
Yleensä se on niin että koneelle annettu minimimitta on tärkein kriteeri tukin teossa. Sen jälkeen tulee katkontamatrsiisi jossa eri painoarvoilla on pituudet määrätty. Olen huomannut että jos annan koneen apteerata automaatilla ilman muutosta päästään poikkeuksetta minimimittaan, mutta jos joudutaan apteerausta muuttamaan vikaisuuden vuoksi voi olla että minimiä ei saavuteta ja se on jopa todennäköistä.
Onhan se myös ostajan etu että tukki otetaan tarkaan talteen onhan se kalein osa puusta. Jos myyjä havaitsee että tukkia jätetään ottamatta niin se voi olla viimeinen kauppa siltä myyjältä. Yleensä myyjien kommentit eivät ole niinkään minimimittaan pääsemisessä vaan enemmänkin tukin laatuvaatimuksiin liittyviä kommentteja. Usein vain halutaan myydä huonompaa tavaraa kuin ostaja haluaa ostaa. Tässä sitä onkin sitten yhteensovittamista.
Jovain: Teollisuus tarjoaa puista euroa tien varressa ja metsänomistajat tarjoavat puistaan euroa tien varressa ja että osapuolet huolehtivat omasta urakoinnistaan, niin kuin huolehtivat tähänkin asti. Ei meidän tarvitse järjestellä mitään tarjouskierroksia tai muutakaan, eiköhän ne järjesty tai ovat jo olemassa.
Vielä en oikein ymmärrä. Kuinka metsänomistaja hoitaa oman osuuden eli korjuun jos se ei tarjouskilpailuta työtä ? Tietenkin silloin ei tarjouspyyntöjä tarvita jos on olemassa omaa korjuukalustoa tai sitten tilataan vain korjuu joltakin urakoitsijalta ”avoimella piikillä”. Kai metsänomistajaa kuitenkin kiinnostaa paljonko lopullinen kuutiohinta on puilla jota se aikoo myydä.
Siitä olen varma että teollisuus kilpailuttaa urakointinsa tienvarresta tehtaalle kuten tähänkin saakka. Ilmeisesti jovainin ”rajapinta” tällä kertaa on siinä että tienvarressa luovutetaan tavara ja ostaja hoitaa loput tehtaalle. Miksei metsänomistaja voisi hoitaa tehtaalle saakka ? Silloinhan kaikki menot muodostuisi vähennettäväksi tuloksi ja alvit jäisi pyörimään myyjälle. Joskus ymmärsin että nämä vähennykset ja alvit olivat aika merkittävässä asemassa jovainin visiossa.
Olisihan tuo jovainin kaipaamaa kauppatapaa mielenkiintoista kokeilla. Metsänomistaja pyytää tarjouksen puusta vaikka tehtaan portille millä hinnalla he ostavat kalikat. Sen jälkeen hän pyytää tarjoukset yrittäjiltä ja puu-autoyrittäjiltä millä hintaa hakkuu ja ajo suoritetaan. Yrittäjä /t antavat tarjouksen työstään ja sen jälkeen metsänmyyjä pohtii kulujen jälkeen millä hinnalla hänen puunsa metsästä lähtevät.
Jos leimikossa on monia eri puulajeja ja pieniäkin eriä on niiden toimituksesta loppukäyttäjille laadittava omat kustannuslaskelmat. Hakkuun ja ajon tienvarteen varmaan saa samalla sopimuksella. Mielenkiintoiseksi homman tekee metsänomistajan kannalta jos hakuu ja kuljetusyrittäjiä alueella ei ole monia joten avointa kilpailua ei muodostu. Tulee ”ota tai jätä” ilmiö. Meneekö oletettu suurempi kate sittenkin korjuuyrittäjille eikä puunmyyjille ? Onko jovainin ajama malli sittenkään parempi puunmyyjälle ja lisääkö se kantorahatuloa ? Riskitekijöitä on paljon ja uskon että ainakin pienemmät puunmyyjät poistuvat kelkasta homman vaikeuden vuoksi. Uskon että jovainin mallilla tulee lisää mhy:n kaltaisia toimijoita omine korjuukalustoineen joka synnyttää uuden byrokratiaportaan kustannuksineen. Kukapa sen tietää mihinkä homma menee sitä sopisi yrittää kokeilla jossain.
Niin kaikilla ei ole aikaa eikä halujakaan omien metsiensä omatoimiseen hakkaamiseen. Mhy on yksi hyvä asiakas muiden joukossa. Heidän maksama korjuuhinta yrittäjälle ovat samaa luokkaa kuin muillakin toimijoilla. Ilman muuta aloittajan tekstissä on ristiriitaisuuksia. Yleensä korjuuhinnat yrittäjälle on ensiharvennuksissa ja energialeimikoissa noin 15 – 17 euroa kuutio ja ajo on siinä viiden euron paikeilla. Kakkosharvennus on sitten siinä 10 – 12 euron paikkeilla kuutio ja ajo samaa luokkaa. Väljennyksissä ollaan alle 10 euron kuutiohinnassa ja aukoissa ollaan viiden- kuuden euron hinnoissa, jopa allekkin. Ajotaksa väljennyksessä laskee hieman mutta aukossa mennään jo kolmen euron mottihinnalla. Nämä siis ”nolla” matkalla. Ajolisää ei yleensä makseta alle 300 m ajosta.
Yllä olevat hinnat ovat noin suuruusluokkia. Jotenkin oudolta tuntuu että korjuuhinta on ollut noinkin suuri ja toisaalta noinkin pieneltä pinta-alalta on muodostunut aika iso tili. Jos korjuuhinta on noinkin suuri on puu ollut erityisen pienikokoista. Meillä ei nykyään takosoitus anna noin kovia kuutiohintoja. Peruste on siinä että emme hakkaa niin pienläpimittaista puuta.
Eläpäs nyt Tolopainen kuittaile meitä motokuskeja. Viimeaikaiset prosentit ovat olleet 97 – 98% useampia ja joukossa yksi 100 prosentin erä sahalle. Että kyllä ne motokuskitkin osaa jos vain taitoa on. Sen verran voi sanoa että jos noita 100 prosentin eriä (raakit 0 %) alkaa olla niin tukkia menee väsitämättä kuituun.
Voi näitä sinisilmäisiä suomalaisia. Ei ole kuin jokunen kymmenen vuotta kun venäjä olikin sitä mieltä että he tarvitsevat pienen ja pippurisen suomen itselleen. Nyt se on jo unohdettu varsinkin Harjavallassa. Ei kai kukaan kyseenalaista venäjän kansalaisten rehellisyyttä. Mutta poliitikkojen rehellisyyttä voikin sitten arvoida tarkemmin. Tästä on hyviä esimerkkejä krimi, ukraina, syyria sekä venäjän toiminta entisissä neuvostomaissa. Eipä tuo pakolaisaaltokaan Suomen itärajan ylikään ollut mikään sattuma. Puhdasta kiusantekoa sekä naapurimaan alistamista.
Yleensä ei kannata antaa mitään tukin yleisiä ja ainoita oikeita laatuvaatimuksia koska jokainen tavaran vastaanottaja määrittää ne itse . Siten jätkän mainitsemat laatuluokitukset eivät päde kaikkien osalta. Ehkä ne olivat silloin voimassa kun koulussa tekivät puita oppilastöinä. Meillä ainakin oksaisuus, pituus ja paksuus vaatimukset muuttuvat vähintään kerran kaudessa riippuen ihan siitä minkälaisen kaupan ostaja on jatkotuotteille saanut. Nyt meillä on esim lyhin tukki jo 31 dm ja viime talvena oli minimi 43 dm. Samoin kun kuusen tukista on pulaa niin raakki listaakaan ei tule. Se on niin suhdanteista kiinni koko homma. Nyt ainakin keskisessä suomessa on kuusen tukille kysyntää ja laatukaan ei ole niin viimeisen päälle, Riippuen ostajasta tietenkin.
Aloittajalle. Hakkuupää ei tunnista muita kriteereitä kuin pituuden ja paksuuden. Muu laatuvaatimus jää kuskin huoleksi.