Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Jostain lehdestä luin että tämä vuosi on ollut ns tukkipuun vuosi. Paljon on ostettu tukkivaltaisia leimikoita. Ilmeisesti kuusta koska mm Kiinan vienti on lisääntynyt 66%. Samassa kirjoituksessa ennustettiin että jatkossa kiinnostus lisääntyy harvennusleimikoihin hyvän sellun menekin vuoksi ilmeisesti.
Kohta niitä päätehakkuu leimikoita alkaa säästymään jos kirjoitus pitää paikkansa.
Jovain. Tuolla metsässä ei ole yhtään miljoona konetta. Kaikki ovat reilusti alle. Olisit edes kirjoittanut että puolen miljoonan koneilla niin olisi mennyt lähemmäksi totta. Tuo yllä oleva purkautuminen oli taas sitä luokkaa että oletkohan yhtään perillä metsäasioista. Oli siinä niin paljon asiavirheitä.
Nuo hoito ja harvennusrästit voit tehdä ihan itse. Ei niitä kukaan omi. Jos tilaaja (metsänomistaja, mhy, metsäpalveluyritys, metsäyhtiö tai jokin yhteisö) tilaa työn niin onko väärin vastata tilaukseen ?
Pessimisti ei pety. Ponssen Venäjän vienillä ja Suomen kuusisahatavaran vienillä ei ole kovinkaan läheistä yhteyttä. Uskon että Kiinan kauppa Venäjän kanssa on ollut jatkuvasti esillä mutta uskon toimitusvarmuudet ovat olleet sitä luokkaa että suuremmin kiinalaiset eivät ole innostuneet.
Nytkö se jovaini olisi sittenkin lisäämässä valvontaa ja rajoituksia. Eikös se ole hyvä että metsänomistaja voi tehdä metsälle mitä se haluaa. Tänään juuri oli paikallislehdessä kirjoitus että tilastojen mukaan tällä hetkellä etelä-suomessa on yli 120 vuotiaita metsiä enemmän kuin viimeiseen 100 vuoteen. Samoin metsänkasvu on 1,5 kertaistunut samalla ajalla. Eikös tuo jo kerro jotain että parempaan suuntaan ollaan menossa ja sitä tukkiakin jatkossa saadaan kunhan niitä metsiä harvennetaan ajoissa.
Jos tuo mehtäukon väittämä olisi noin niin silloin koko mhy:n alasajo olisi varmaa. Jo pelkästään epäily asiasta saa sen tapahtumaan että yhtiöt kieltäytyvät ostamasta valtakirjapuita (ts eivät tee tarjouksia). Ostokielto saa mhy:t polvilleen. Yleensä mhy:llä on toimituskiintiöt eri yhtiöille. Kiintiöt ovat kuitenkin hyvin pienet joten pelkoa siitä että kuppausta tapahtuisi on hyvinkin rajalliset. Toisaalta myös samat yhtiöt ostavat puuta valtakirjakaupalla joita mhy välittää. Siten pelko siitä että mhy korjaa ”marjat” päältä en usko tapahtuvan. Korjuupalveluiden rooli on edelleen täydentää metsänomistajien palvelua jaa saada sellaisetkin leimikot työnalle joista yhtiöt eivät ole kiinnostuneet.
Se on totta että mhy:n laskutusmallissa vastuu huonon leimikon korjuusta lankeaa metsänomistajan kontolle. Se että onko se hyvä tai huono asia niin asialla on kaksi puolta. Kun hoidat leimikot kuntoon ei ylimmääräisiä kustannuksia synny. Huonoista leimikoista kannat osavastuun.
Ei kai se niin mene. Suon ennaltamisessa mennään niin että puusto poistetaan ja sen jälkeen ojat tukitaan patomalla ojat laskupäästä. Ei kai ojia ole tarkoitus koko matkalla peittää. Luonto hoitaa itse nu0 peittämiset vuosien aikana.
Entiset riistahoitopiirien toiminnan johtajat, jotka hirviluvat myöntää, ovat virkamiehiä ja valtion palkkalistoilla. Vuonna 2011 yhdistettiin Riistahoitopiirit ja Metsästäjäin keskusjärjestö yhdeksi Suomen Riistakeskukseksi.
Riistahoitoyhdistykset toiminnanjohtajat ovat taas vapaaehtoisvoimin toimivia henkilöitä. Riistahoityhdistykset eivät päätä hirviluvista vaan antavat lausunnon ja kanta-arviot sekä kaatoesityksen riistakeskukselle. Jos nyt sitten toiminnanjohtajat vakinaistetaan niin mitenkä riistanhoitoyhdistyksen rooli sen jälkeen muuttuu ? Käsittääkseni ei mitenkään.
Itse kannustan enemmänkin riistanhoitoyhdistysten yhdistymisiä jotta päästään pienistä yhdistyksistä eroon ja asioita voidaan käsitellä suuremmissa mitoissa. Sen jälkeen toiminnanjohtaja voidaan myös vakinaistaa. Se että Rhy:n toiminnanjohtaja vakinaistetaan ja siirretään jonkin toisen viraston alaisuuteen ja varsinaisen organisaation asemaan ei tehdä muutosta järjestelmässä ei tuo mitään uutta sisältöä.
Luin myös tuon MT:n kirjoituksen ja siinä käsittääkseni kritisoitiin valtakirjakaupan merkitystä nykyään puukaupassa. Haastatellun mielestä merkitys on poistunut kun nykyään mhy voi olla myös puunostaja. Kritiikki tuli lähinnä siitä voiko mhy:llä olla korjuupalvelu jos se myös itse kilpailuttaa puunostajia isäntien leimikoista. Ajetaan vähän kuin ”kahdella rattailla”.
Ilman muuta siinä voi olla ristriita. Mutta korjuupalvelu voi olla myös isäntien palvelemiseen tehty rakenne. Silloin kun aikoinani itse olin korjuupalvelussa töissä niin meille tuli kohteiksi ne kohteet jotka yleisessä tarjouskilpailussa eivät saaneet ostotarjouksia. Syitä oli monia mutta usein ne olivat pienalaisia, raivaamattomia tai sitten puun koko ei ollut riittävä jotta yhtiöt olisivat niistä kiinnostuneita. Silloin me teimme paljon töitä etenkin energiapuukohteilla ja vähemmän tukkileimikoissa.
Tiedän tänäkin päivänä että MG ja muutkin ostavat paljon valtakirjakohteita ja tiedän myös että korjuupalvelun leimikot ovat parantuneet ja kohteiksi on tullut ihan oikeita leimikoita.
Ainahan tuo mhy:n toiminta on ollut ”kivi kengässä” yhtiöille. Kilpailutus puunhinnasta on aina epäsuotuisa ajatus, joka saattaa johtaa kantohinnan nousuun. Kantohinnan nousun estäminen lienee ollut myös kartelliin johtaneet syyt.
Onhan ne korjuukulut eri luokkaa päätehakkuussa ja jatkuvan kasvatuksen hakkuissa. Eikä se uuden metsän alkuun saattaminen meidän kuusikoissa ole niin helppoa kuin jatkuvan kasvatuksen apostolit sitä toitottavat. En tiedä sitten tarviiko ollakkaan mutta hyvä on kuitenkin faktat tunnistaa. Paljon myökin ollaan tehty sellaisia töitä jossa jatkuvan kasvatuksen ideoima metsä on laitettu kokonaan lattiaan kun taimettumista ei ole tapahtunut. Onhan se taimettuminen kuitenkin perusedellytys metsän uudistamiselle, jokaisessa hoitotavassa.
Onhan tuossa metsäenergiassakin oma hiilijalanjälki eikä se ole kovinkaan vähäinen. Muutama vuosi sitten kun sitä metsäenergiaa hakattiin juteltiin usein että näinköhän noista tikuista koskaan saadaan sitä energiamäärää jota niiden tekoon laitetaan. Meillä moto kulutti vähintään 12 litraa tunnissa ja ajokone saman määrän. Puuta hakattiin tuurissa keskimäärin 40 – 50 mottia vajaa 1000 runkoa. Tuurissa meni siten polttoainetta rapiat 160 litraa yhteensä. Siihen sitten vielä siirtoajo polttolaitokseen ja haketus jotka nyt eivät ihan ilmaisia ole. Niin ja puuttuuhan tuosta nyt vielä kuskien ajot työpaikalle. Siihen kun lisätään energiapuutuki päälle niin aikamoinen kuluerä ja hiilijalanjälki tuosta muodostuu.