Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
MJO:lle tiedoksi että hirvilupia ei myönnetä seuroille pelkän seuran tekemien havaintoilmoituksen mukaisesti. Jos näin olisi tehty olisi Suomen hirvet ammuttu sukupuuttoon nykyisillä lupamäärillä. Lukella on omat arvioit hirvikannasta joita täydennetään metsästäjien ilmoituksen perusteella. Todellinen hirvikanta on paljon suurempi mitä metsästäjät sen ilmoittavat.
Tuo hirviporukoiden kokoonpano ja ukkoutuminen on varmaan ongelma jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Täytyy muistaa kuitenkin että noin 70 % Suomen hirviporukoiden jäsenistä on maanomistajia joten peiliin katsomisen paikka on omassakin ”pesässä”. On myös niin että monikaan nuori ei halua sitoutua koko syksyn kestävään hirvijahtiin ja siten he eivät osallistu jahtiin ollenkaan. Moni seura haluaa että osallistuja sitoutuu koko syksyn toimintaan jos haluaa olla osallisena myös tuotosta. Olen sitä mieltä että kyllä hirviporukoidenkin olisi syytä tarkastella toimintatapojaan niin jäseneksi haluavien osalta kuin toimintatapojensakkin osalta. Olisi kyllä pikkuhiljaa syytä muuttua nykyaikaan ja hyväksyä myös ”osa-aika metsästäjät” porukoihin.
Ei tässä vastuu asiaa nyt perää vaan sitä kenellä on paras aisantuntemus leimikon maapohjan kantavuudesta. Ilman muuta me kuskit tehdään havaintoja maapohja kyvystä kantaa korjuusta aiheutuva kuormitus. Usein metsänomistajat tietävät hyvinkin tarkkaan minkälaatuinen maapohjan rakenne on. Silloin heidän ammattitaitoaan kannattaa ja käytetäänkin hyväksi. Jos metsänomistajalla ei sitä tietoa ole niin silloin ostajataho tekee päätöksen soveltuuko kohde kesäkorjuuseen.
Olemme mekin joka kesä keskeyttäneet hakkuut kun maapohja ei ole ollut riittävän kantava. Usein väin käy niin että motolla ei ole ongelmia ollut ja hakkuu on suoritettu. Kun sitten ajo tulee paikalle voi moto olla jo toisella puolella pitäjää seuraavassa leimikossa. Tuleekin ajon kanssa ongelmia maapohjan kanssa. Ei kukaan urakoitsija tahallaan ryve kenenkään maanomistajan metsissä.
Vastuu asia lienee selvä. Ostaja organisaatio / urakoitsija kantaa vastuun korjuusta. Jos normaalia suurempia vahinkoja syntyy niin korvauksille on perusteet. Uskon että kaikki yrittävät tehdä parhaansa, mutta välillä vahinkoja syntyy.
Nyt se oikea kommentti vihdoin tuli metsä-masalta. Eihän koneyrittäjät ja heidän työntekijät leimikoita valitse vaan ostajan korjuuorganisaatio päättää mitä leimikoita hakataan ja missä järjestyksessä. Oikean ajankohdan määrittäminen on nimenomaan isännän ja ostajan välinen asia. He sitten informoivat korjuuorganisaatiota leimikoiden korjuuajankohdasta.
Tuolla ajourasuunnittelulla päästään tiettyyn pisteeseen saakka mutta on todella vaikea motonkopista sanoa minkälainen maapohja on vaikka 50 cm syvyydessä. Onko siellä ketunmultaa vai ei. Moto saattaa hyvinkin pystyä alueella toimimaan mutta kun ajokone sinne saapuu ja tulee sateet niin maapohjan kestävyys muuttuu totaalisesti.
Ainoa jolla oikeasti on tai pitäisi olla tietoa maapohjan kantavuudesta on metsänomistaja. Jos hänellä sitä tietoa ei ole niin sitten ostoorganisaatio tekee asiasta päätöksen ja koneet menevät silloin kun heidän mielestä ajankohta sopii. Yleensä se korjuu onnistuu joskus ei.
Itse käytän alkuperäisiä teriä. Minulla on mennyt nyt vuosien ajan yksi terä kesäkaudessa / saha (2 kpl sahoja), vaikka työkseni raivaan. Ei ole ollut mitenkään suuri menoerä. Uskon että en ihan tylsälläkään terällä sahaile kun leivän syrjässä on pysynyt.
Tuo rautahepo voisi olla petopeli hirven ruhojen noudossa metsästä.
Niinpä. Monesti hiesupohjaiset männiköt kestävät kuivana aikana hyvin hakkuuta, mutta annas olla kun vähän vettä tulee. Sillloin homma menee rypemiseksi. Monesti kannattaisi hakuu tai ainakin ajo keskeyttää mutta jos tukkia on pätkitty niin pakkohan ne on pois saada.
Noinhan sitä on toimittu. Kunnostusojitus jos on tapeen, kun yleensä on, niin vasta päätehakkuun jälkeen. Ainakin tuossa yhdessä aukossa viime talvena koneet rylläsi ojat tukkoon ja sen vuoksi ojien avaaminen tuli tarpeeseen. Tuo tuhkan levitys jo noinkin aikaisessa vaiheessa oli minulle uutta. Meillä se on myöhäistä nyt kun taimet on maassa. Jospa sitten ensiharvennuksen jälkeen. Muutoinhan tuhkan käyttö soilla on ollut kyllä tiedossa.
Mites ne hirvet käydään laskemassa ? Kun ei tahdota nykyäänkään saada oikeata kuvaa hirvimääristä. Itse en ainakaan voi sanoa tarkalleen kuinka paljon hirviä on minäkin päivänä seuramme alueella vuodessa. Jos sitten otetaan tarkestelukohteeksi vaikka hirvitalousalue ,jossa on kymmeniä seuroja niin kuinka mahdollinen korvaus jyvitetään kun hirvet on eri alueella eri aikaan vuodesta. Taitaa olla helpommin kirjoitettu kun toteuttaa.
Jovain. On Mm. ja mehtäukon mielikuvituksen tuotetta tuoda tallintakusen rautaromut ja vanhat valmetit keskusteluun ja mollata niillä metsänomistajaa.
No ei se kai nyt mitään mielikuvituksen tuotetta ole. Harvalla metsänomistajalla on heittää kovinkaan tuoretta kalustoa omien metsien hakkuisiin. Tuo wanhajätkän esimerkki on oikein hyvä eikä mikään mielikuvituksen tuote. Huomaat jovain varmaan että ei se ostaja uskonut wanhankaanjätkän moton mittaukseen vaan vei puut tehdasmittaan.
Tehdasmitta tehdään nykyään myös sopimusurakoitsijoiden hakkaamille puille mutta isäntä saa rahat vielä motomitalla. Jos heittoa löytyy tehdasmitan ja urakoitsijan motomitan välillä niin vika kyllä hoidetaan hyvin nopeasti kuntoon.
Siten se haluamasi tehdastoimitus on varmaan jo ihan mahdollista kunhan vain etsit sopivan urakoitsijan puiden tekoon tai hankit sopivan kaluston itsellesi tai kimpassa jonkun muun kanssa.
Olen samaa mieltä hatelon kanssa noista seurojen yhdistymisistä. Onneksi on kuitenkin hirvijahteihin organisoitu tämä yhteislupa-alue, joka osaltaan korjaa tilannetta. Usein seurojen yhdistymisen esteenä on henkilösuhteet, jotka voivat olla pitkältäkin ajalta. Ompa sitten niinkin että joku metsänomistaja ei vuokraa aluettaan kuin tietylle seuralle, kun jotain ongelmia on ollut henkilsuhteissa. Vaikeita asioita kaiken kaikkiaan kun mennään tunne puolelle.