Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Kaksi muovikassia tuli kerättyä ja emäntä teki lampaankäävästä pihviä joihin laitto korppujauhon päälle ja pannulle. Oli muuten pirun hyviä sienipihviä.
Voiskohan tämä hintaero myös johtua siitä että yhtiöt ovat urakoitsijoiden kanssa sopineet sopimuksia tehdessään tietyistä vuosittaisista hakkuukiintiöistä. Hakkuukiintiöt tulevat jalostajien tarpeesta. Yhtiöt sitten kilpailuttavat urakoitsijat kiintiöitä vastaan, jotka taas ovat urakoitsijoille kone- ja laiteinvestoihin tarvittavien lainojen vakuutena. Yhtiöt tarvitsevat raaka-aineelle luotettavan ja kiintiöistä kiinnipitävän urakoitsijan, joka toimittaa tavaran taatusti jalostettavaksi ajallaan. Isäntien hankintapuukauppa ei tähän kykene.
Se on totta että urakoitijat ovat keskenään kilpailleet taksat sellaiseen tasoon että hyvä tuloksen teko on vaikeaa. Koneurakoitsijaliitto julkaisee vakavaraisuus prosenttia joka on tällä hetkellä jotain 2 – 4 % luokkaa yrityksillä. Tuossa jo näkee sen että yritykset tekevät tulosta määrällä eikä niinkään yksikköhinnalla ja se taas johtaa tehokkaampiin koneyksiköihin. Tämä suuntaus on ollut jokaisella toimialalla myös maanrakennuksen puolella.
En usko että metsäomistajan tässä tarvitsee huolestua siitä että se joutuu tai on joutunut tämän kilpailun maksajaksi. Jotenkin tuntuu että LV:llä ja Jovainilla puuttuu syvällisempi tieto kuinka nykyään puunhankinta kilpailutetaan ja millä marginaaleilla pelataan. Olen ymmärtänyt että herrat ovat persutaneet kantansa hankintakaupan ja pystykaupan hintaeroon ja vetäneet siitä johtopäätöksen sen enempää asiaan perehtymättä. Sellainen kuva ainakin itselle on muodostunut. Muutama vuosi herroilla koneyrityksen johtoehtävissä voisi avartaa tilannetta aika paljon.
Palstalle mennessä kävelin sellaisen päätehakkuu vaiheessa olevan kuusikon läpi. Lampaankääpää oli ihan lavana joten sitä ainakin löytyy jo.
Olen minä vain niin tyhmä mies, etten ymmärtänyt jovainin kirjoituksesta yhtään mitään. Sen varmaan olette huomanneet jo aiemminkin, mutta selvisihän se nyt istellekkin. Ei jovainin vastaus auttanut yhtään ongelman ratkaisuun. Jotain konkreettista voisi osoittaa, mutta ilmeisesti ajatukset menevät niin lennokkaana ettei sellaista löydy. Odotellaan vielä…..
Kyllä ne lain mukaan olisi tehtävä myös hankintahakkaajan. Hae ainetta joltain metsäkoneurakoitsijalta. Sieltä sitä saa.Itseasiassa kantokäsittelyaine ei ole edes myrkky eikä vahingollinen luonnolle muutoin kuin suurina pitoisuuksina yhteen paikkaan kaadettuna.
Tuo kantokäsittely meni nyt sellaiseksi että levittysvelvollisuus on määrätty, mutta määrärahaa siihen ei ole osoitettu, joten murhe jää urakoitisjan tehtäväksi ja maksaja siitä on hakkuuoikeuden halitija. Se ottaa sitten rahat mistä ottaa.
Käytännössä kyyhkystä käytetään ravinnoksi vain rintalihat kun muualla lihaa ei ole. Eihän tuo 130 kpl:tta lintuja tuo kovinkaan suurta lihakasaa. Hyvä jos 10 kg tulee. Antaa palaa vain kyllä kyyhkykanta hyvin kestää metsästyksen. Tuolla Keski-Euroopassa se on vahinkolintu ja siellä sillä ei ole minkäänlaista arvoa. Toisin kuin meillä.
Tosiaankin pikkuhiljaa alkaa kiinnostmaan mikä se puun oikea hinta on LV:n ja jovainin ideaalitilanteessa ja kuinka siihen päästään. Toinen kiinnostava taho on työ maksaminen laskutuksella tilityksen sijaan. Mitkä ovat työn kustannukset laskutuksen jälkeen ja missä on sitä kuuluisaa ”ilmaa” hinnoissa ?
Antakaa nyt vastauksia niin saadaan tämä keskustelu vähän eteenpäin.
Meillä keskisessä suomessa taas koivukuitu ei mene kaupaksi millään. Viime talvena hakatut koivutkin vielä tienvarsilla.
Tuli vaan mieleen jos metsäomistaja pystykaupassa maksaa korjuun ja kuljetuksen kustannukset niin kuka sitten maksaa seuraavat jatkojalostuksen kustannukset ?
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että jalostuslaitos ei erottele kustannuksia metsänomisistajan ja lopputuotteen ostajan välillä, vaan jalostuksen kustannukset jakautuu siten että lopputuotteen ostaja vastaa valmistuskustannuksista.
Minusta puunmyynnissä ja puunjalostuksessa lopputuotteeksi voidaan noudattaa ihan minkä tahansa teollisuuden alan toimintaa. On aika hurja väite että metsäteollisuus olisi ainoa toimiala jossa metsänomistaja maksaa tuotteensa korjuun ja viennin jalostuslaitokselle.
Mhy:n korjuupalvelun rakenteen jotenkin ymmärtää siten että hehän myyvät periaatteessa puut tienvarsitoimituksina ja kun aiemmin oli mhy:ltä puunosto kieletty niin sitä kierrettiin välitysmyynnin avulla ja se viime kädessä rinnastettiin hankintakauppaan, Kun korjuu kustannukset eriteltiin tilityksessä metsänomistajlle joka vähensi ne puunmyynnin osalta näytti hakkuu sellaiselta että se olisi muka tehty hankintakauppana, vaikka ihan selvää ostoahan se loppujen lopuksi oli.
Tuo mhy:n toiminta oli ihan puhdasta kikkailua jolla ne rahoittivat osin toimintaansa. Samanlailla mhy teki tarjoukset leimikoista kuin yhtiöt isännille ja kilpaili puista verissä päin.
Periaatteessa yhtiöidenkin puunostossa voisi korjuuosuuden erotella samanlailla. Minun näkemyksen mukaan lopputulos on ihan sama.
Uskon että Suomen metsävaratiedot ja luontokohteineen ovat jo nykyäänkin hyvin tiedossa viranomaisilla. Ainakin metsäkeskuksen metsään-fi- sivuilla on hyvinkin tarkkaan luontokohteet merkitty. Jos taas verottaja haluaa tiedot yksityisistä metsävaratiedoista ovat ne aika helposti saatavissa jo nyt viranomaisten rekistereistä.Se että onko tiedot ihan oikein korjaantuu sillä että suoritetaan verotus ( jos tähän joskus päädytään. – toivottavasti ei-) ja verovelvollinen luonnollisesti korjaa ihan itsestään väärin perustein tehdyn verotuksen.
Tuo verottajahan on siitä hieno järjestelmä että se voi verottaa arviolla ja väärän verotuksen näyttöperiaate on verovelvollisella. Normaalistihan se on toisin päin mutta verotuksessa mennään näin päin.