Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset
-
Kuinkahan nuo kauppakirjat toimii joissa on lupaus tehdystä työstä ja sitten se ei ole tehtykkään, kuten ennakkoraivaus. Aika mahdotonta se on aukottomasti todeta onko raivattu vai ei riittävästi. Joidenkin mielestä ennakkoraivaus on sellainen että pienempiä risuja kaadetaan ja toisten mielestä raivaus pitää olla kunnollinen. Kukapa siellä sitten sen viimeisen sana sanoo. On varmaan työlästä jokaista riitatapausta käräjäoikeuteen viedä.
Kyllä nuo isäntien ja myös palkkametsureiden raivuut ovat niin monen moisia. Joistakin ei ole mitään hyötyä ja jotkin osaavat jopa jotain tehdäkkin. Toisekseen on myös niin että joillekkin konemiehille kelpaa huonompikin laatu kun taas jotkin vaativat tosi hyvää raivauksen laatua ja kaadettujen risujen repimistä maahan.
Parempi lienee olisi että korjuutaksa menisi tehdyn työajan puitteissa.
Itse olen todennut että ehkä paras katkonta ja talteenoton olen saanut silloin kun tukki on otettu tarkaan tuohon 15 cm ja sitten suoraan parruun. Jos tuosta tukin latvaosasta tehdään vielä pikkutukki ja sen jälkeen parru niin katkonta on aika ongelmallista. Mittojen väliset cm ovat niin pieniä että vaara siihen että kyseinen dimenssio menee alamittaan on todellinen. Usein käy niin että onnistuakseen tuossa katkonnassa pitää pikkutukkiin laitaa vähän tukkia tilalle. Sen vuoksi on menty ainakin meillä siihen että joko tehdään pikkutukki tai parru mutta ei molempia.
Sen uskon että pikkutukki toimii silloin hyvin jos metsä on tukille alamittaista ja riukuuntunut valmiiksi. Silloin tyveltä pikkutukki toimii ja parrua sen jälkeen. Tuossa parrun teossa on myös huomannut sen ongelma että puun lopuosan kuitu jään joko minimimittaan tai sitten latva jää pituudesta vajaaksi. Automiehet tahtovat kritisoida jos kuitu on pelkää sulppua koska niiden kuljettaminen on hankalaa ja kuormista tulee alipainoisia.
Tup pikkutukin teko päätehakkuuleimikosta on turhaa niin kuin masa sen ammattitaitoisesti totesi. Usein latvaosan pikkutukkiosuus on jo niin oksaista ettei se enää sovellu sahaukseen. Olen myös huomannut että usein nämä pikkutukkierät menevätkin sellun keittoon.
Olen jessen kanssa samaa mieltä. Ikkunapoka ei nyt ole sellainen tuote, joka korjaa meidän puunmyyntiongelman jos sellaista edes onkaan. Tuo tiheäkasvuisen ja oksattoman puun ongelma on hoidettu liimapuulla jo ajat sitten. Liimapuulla saadaan jos samat vääntymättömyys ja kestävyys lukemat kuin tiheäkasvuisella ja oksattomalla tavaralla.
Nuo jätkän esille ottamat asiat ovat vain niin mitättömiä ongelmia että niillä ei nyt koko myyntiorganisaatio kannata tuomita. Hyvä yritys kuitenkin. Tuo on vähän kuin poliitikoiden puheet. Puhutaan muutamista miljoonista euroista jotka ovat kuitenkin promilleja koko Suomen budjetissa. Niitä on kuitenkin varmaan kuulijoiden helpoin ymmärtää, vaikka ongelma on olematon.
Jotenkin tuo jätkän kirjoittelu menee välillä vähän yli. Joskus kirjoitukset ovat ihan asiaa ja jopa nykyaikaa. Sitten taas välillä haikaillaan pystykaupan pariin maataloustraktoreilla. Puut myydään erikoispuina jokainen runko jaoteltuna laatuluokkiin. Myydään jokainen puunosa ”piensahalle” joka maksaa niistä erikoispuunhinnan. Mutta kun niitä piensahoja ei enää ole (lopetettu kannattomina) eikä erikoispuuta tarvii kuin kourallinen yrityksiä ympärsi Suomea. Kuka ne kalikat niile kuljettaa ja kun ne eivät määräänsä enempää niitä tarvii. Se on turha luulla että yhtiöt raahaavat jokaisen oksattoman tyvitukin johonkin piensahalla. Ne kalikat mitä nämä muutamat yritykset tarvitsevat ikkunapokiin ja jne niin ne kyllä löytyvät jatkossakin.
Ei taida edes Vaaran toivoma traktorikaluston käyttäminen parantaa tilannetta. Kyllä se hankintakaupalle pitää olla muut perusteet kuin taloudellinen tekijä.
Tänä päivänä puunhankinta on hyvin paljon vaihtokauppaa eri yritysten kesken. Sahateollisuus myy kuitunsa sellufirmoille ja ottaa vaihtokaupassa tukkia itselleen. Jopa kuitulajikkeita vaihdetaan keskenään. Toisekseen erikoisteollisuus ostaa omat tarvitsemansa tukit yhtiöiltä ja siten välttyvät omat hakkuuorganisaation luomisesta.
Mekin toimitamme tällä hetkellä tukit sahalle männyt toiselle ja kuuset toiselle, kuidut menee Ensolle tai UPM:lle parrut menee liimalevyteollisuuteen. Kyllä tämä vaihtokauppa on ihan tätä päivää.
Lassen kommenttin hieman tarkennusta. Kyllä ne sahalle menevät tukit myös käyvät saman laatuvaatimuksen kuin muillekkin. Sahat ovat hyvin tarkkoja myös raakkiprosentista. Se on totta että kaikki sahaavat myös raakkitukit ei niitä mihinkään lähdetä kuljettamaan.
Raakkitukeista tulee palautetta hakkurille jokaisesta kuormasta mikä menee sahalle. Tuskin raakkiprosentti mitenkään vaikuttaa puun myyjälle.
Metsäliiton osuuskunta ajatus sekä perustamisajatus on historiaa. Metsäliitoa omsitaa jo nyt suuret aasialaiset eläkeyhtiöt jotka määrittävät rahavirrat siinä yritykseesä.
Eihän Äänekosken tehdastakaan olis rakennettu jos japanista ei olisi hyväksymistä tullut. Nämä osuuskunta ajattelijat ovat niitä ”torppareita” joilta imetään se raaka-aine tehtaalle.
Olihan tuossa Neuvostoliiton vaihtokaupssa hyvääkin. Me saimme maksuna öljyä jonka Neste lobbasi länsimaiden markkinoille. Kate oli varmaan kohdillaan tuolloin. Silloinhan Suomen hyvinvointiyhteiskunta luotiin jota nyt ei tahdota saada pysymään. Suomessa on raskateollisuus kärsinyt pahoin Venäjän / Neuvostoliiton kaupan loppumisesta. En tiedä oliko tuo nyt niin hyvä asia että raskasteollisuus meni Aasian maiden hoidettavaksi.
Uskon että Venäjän kaupan tyrehtyminen on huonompi asia kuin hyvä asia.
En ole sinun juttuja lukenut tässä ketjussa jos et ole sitten ketjun aloittaja.
Hevosmiesten juttuja. Jos ensiharvennusken keskikoko on alle 100 litraa niin hakkaa kahdeksassa tunnissa 120 mottia.
Tuo on aika harvinainen yhtelö johonka tosi harvoin pääsee. Ehkä hyväpohjaisella mäntykankaalla tai hyvällä koivikolla jossain vanhalla peltolohkolla ja 5 m kuitu on saantona. Käykäähän yrittämässä niin ei tarvii ”essolla” juttuja kuunnella.