Käyttäjän Metsuri motokuski kirjoittamat vastaukset

Voin antaa periksi. Totta se on että pannoituksella saatetaan aiheuttaa kärsimyksiä lähinnä hiertyminä ja muina vahinkoina. Niinhän nuo tutkijat väittää ettei ongelmaa ole ollut. Varmaan tuossa yhdessä kirjoituksessa viitattiin Oriveden karhuun jossa oli paha hiertymä kaulassa ja arveltiin sen pannan aiheuttaamaksi. Ilmeisesti kuitenkin nämä ”kusipäät” olivat sörkkineet pesässänukkuvaa karhua terävällä kepillä ja siten vahingoittaneet kaula. Sehän karhu oli toistamiseen ajettu pesästä ennen kuin karhu kävi näiden ”nuijien” päälle. Näitä miehiä ei voi mitenkään sanoa metsästäjiksi ja saivat ansionsa mukaan. Valitettavasti siinä kuoli myös se karhu ihan turhaan.

Tuosta suorittavan kirjoituksesta voisi päätellä sen että hän ei kovinkaan suopeasti suhtaudu noihin pannoitustouhuihin. Minusta pannoitus itseasiassa on erinomainen ajatus ja mitä enemmän pannnoituksia tehdään sitä paremmin susien liikkeitä voidaan seurata ja siten vältää niiden aiheuttamia vahinkoja. Samoin voidaan tarkemmin kohdentaa vahinkoja aiheuttaneet eläimet ja poistaa ne tarvittaessa yksilöllisesti. Se on totta että pannoitus ei ole sudelle kovinkaan mieluinen kohtelu mutta uskon että eläin palautuu niistä melko hyvin. Samoin puustolliset vahingot jäävät vähäisiksi sillä eihän niissä taimikoissa ajeta edes takaisin vaan kerralla läpi ja se on siinä. Tottahan siinä jokunen taimi voi taittua mutta tapahtuu sitä hävikkiä muutenkin.

Minusta metsästysseurat voisivat suhtautua hyvinkin suopeasti pannoitustoimintaan ja itse olen valmis myöntämää lupan ilman kyselemistä pannoittajille seuramme alueelle.

Hei ketä kiinnostaa Kilpisjärven myyrät ? Se on ihan sama onko niitä kettuja siellä vai ei. Kilpisjärvellä oli tarkoitus palautaa naali takaisin luontoon koska kettu oli sen syrjäyttänyt. Kilpisjärven myyrillä on todella vähän tekemistä puun kasvatuksen kanssa.

No ei AC tiedät sen itsekkin. Pienpetokanta ei ehdi reagoida myyräkannan kasvuun. Kun syklin mukainen myyräkanta räjähtää kasvuun niin myyräkanta vähintään satakertaistuu siinä ajassa jossa pienpetokanta kaksin – kolmin kertaistuu. Sen vuoksi pienpetokanta ei ehdi reagoida myyräkannan kasvuun. Mikäli näin haluttaisiin olisi pienpetokanta jo ennakkolta kasvettava jo silloin kun ravintoa olisi vielä niukalti tarjolla. Tämä on luonnon vastaista. Mitä sen jälkeen tapahtuu vahvalle pienpetokannalle kun myyräkanta romahtaa ja ravintoa on niukalti ? Vastaan itse. Se kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin ja loisiin. Siten ollaan taas alkutekijöissä.

Voidaan ajatella myös että pienpetojen metsästyksellä puuttutaan tähän nälkäkuolemaan ja tasataan ravinnon vaihtelusta johtuvaa kuolleisuutta. Toisaalta tämä on myös eräässä mielessä karhun palvelus koska näin pienpedot lisääntyvät tasaisesti koko ajan koska kuolleisuuden aiheuttamaa vaihtelua ei synny.

Mutta se on varma että mikään pienpetopopulaatio, joka luonnossa elää ilman ihmisen toimittamaa lisäruokintaa, ei pysty yksin vaikuttamaan myyräkantojen syklimäiseen kasvuun. Tämä on samanlainen asia kuin hirviasia. Asia on vain näin ja vahinkoja on pyrittävä välttämään omilla toimilla. Tappaminen ei ole ainoa ratkaisu täällää myyrä puolellakaan. Olemme muokanneet luonnon siihen malliin että se palvelee parhaiten omia tarkoitusperiämme ja se myös tuo silloin lisähaasteita toiselle puolelle.

Hirvikannan koko on riippuvainen hyvin pitkälle hirvilehmien elinvoimasuudesta. Pitä paremmat ruokailumaat hirvillä on sitä varmemmin synnyttävät naaraat saavat elinvoimaisia jälkeläisiä. Nykyisillä metsänhoitometodeilla (mm ojitukset) on saatu erittäin hyviä ruokailumaita hirville. Samoin nykyiset taimikot jotka jätetään huonolle hoidolle edesauttaa hirvikannan elinvoimaisuutta. Sinnehän ne hirvet kokoontuu missä niille on ruokaa. Mitä enemmän tähän ruuan tarjontaan voidaan vaikuttaa sitä varmmemmin hirvet muualle siirtyvät. Minusta se on vain hätäratkaisu että tapetaan kanta niin pieneksi ettei metsänhoidollisista velvotteista tarvitse välittää.