Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärtämättömien puheita. Mutta eihän jokainen oja laske suoraan vesistöön. Se on jo teknisesti, jos näin voi sanoa, mahdotonta. Ainakin täällä päin on suuriakin ojitusalueita, jotka purkavat vetensä muutamaa laskuojaa pitkin vesistöön, joskus vain yhtä tai kahta ojaa pitkin. Hankalimpia kiinniotettavia ovat pienet purot ja joet, joita pitkin useankin ojitusalueen vedet johdetaan isompiin vesistöihin. Täällä vedenjakajaseudulla täydellisen suodatus- tai pintavalutuskentän, miksi sitä nyt sanotaankin, saa aikaiseksi vain koneellisesti pumppaamalla.
Ei nimi miestä pahenna. Tämän mittaluokan puutavarasta avaaja kysyi.
Juuri päinvastoin. Hyvin teroitettu ja leikkaava terä tekee siistin kannon ja kyllä se kuorenkin rikkoo. Kirurgin veitsi on huipputerävä ja tekee siistin viillon. Rambon veitsen sahateräinen haritettu hamara tekee röpelöisen ruman haavan. Haihduttavan pinnan määrään en ota kantaa. Mutta liikaa haritetulla terällä sahaaminen on tuskaista jyystämistä eikä siitä jyrsimisestä sahakaan tykkää. Majava joutuu jyrsimään ja tekemään röpelöistä pintaa, kun sen hampaissa ei ole tarpeeksi kierroksia.
Keskustelun avaaja kysyi pieniläpimittaisen 3,1 metrisen 10-13 sentin läpimittaisen hyödyntämistä sahaamalla. Keskustelu ajautui kuitenkin taas normaalin tukin pituuksiin teemalla ”ostaja katkoo niin kuin haluaa”. Palatkaapa aiheeseen.
Ei nyt aivan vielä riemuita energiapuun hautajaisia. Talvi tulee vieläkin ajallaan, se pitää puheensa, joskus kylmempi, joskus leudompi. Saattaa joskus vielä tulla niitten sähkökeittimien ja hiekkakasojen kanssa ikävä vanhaa kunnon hakerekkaa. Ainakin niiden, jotka joutuvat sen lämmön maksamaan. Sähkön hinta kun Suomessa on Euroopan heiluriherkintä. Se hinta kun on ennustajaeukkojen varassa, kuin vasikan hännänpäässä.
Täysin tarpeeton lisäpaino. Kuten sanoin, tein aikoinaan metsätöitä ammatikseni. Silloin työtuloksella oli merkitystä. Kuitenkaan en kantanut koskaan varalekkereitä ja juomapulloja vöissä eikä valjaissa. Tauko pidettiin tankatessa, sipaistiin vähän viilalla terää ja hörpättiin kahvit. Tietenkin, jos asialla on niin typerys ja saatoltaan huono sahuri, että jotain aikaan saadakseen sahan on huudettava koko metsässä oloaika, niin sitten ehkä niitä pönttöjä on roikutettava mukana. Minulla ei vain ole kokemusta tuollaisesta tuputtamisesta.
Jos raivaussahan terä repii kantoa ja tekee repaleista jälkeä, terä on pilalla tai viilaaja ei osaa asiaansa. Jos em. jälki on tarpeen, kannattaa vaihtaa normaalin terän tilalle vaikka polkupyörän ketjusta pätkä.
Just’ näin. Ja hyvin suunniteltu on melkein puoliksi tehty.
Joskus tekee hyvää kävellä vähän raivaamatta, sellaisen puolentoista tunnin välein. Osoittaa muistisaurauden alkavia merkkejä, jos ei ymmärrä kääntyä noin puolessa tankkia takaisin. Etenkin jos pieni tauko tuntuu pahalta. Kuinka henkkarit harvoja taimikoista te raivatte, kun tankillisella pääsee niin pitkälle, että paluu tuntuu ylipääsemättömän työläältä? Keskustelijat taitavat olla jo useimmat veteraani-ikäisiä. Hautaanko on niin kiire, että polttoainekannuja ja juomapulloja täytyy roikkua valjaissa koko päivän kiinni? Tein joskus metsätöitä ammatikseni. Koskaan en koristellut itseäni roikkuvilla pulloilla ja kannuilla.
Visa. Määrä ei korvaa laatua, jos aina mitatessa tehdään samat virheet. Silloin määrä huonontaa entisestään laatua.