Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Minulla ei ole mitään tarvetta määritellä mitään. Olen kertonut mielipiteeni ja se tuntuu aiheuttavan kuivaa yskää. Vessapaperia käytän, mutta aikaisemmissa kirjoituksissani olen puolustanut metsien teollista käyttöä. Kerran olen käynyt ulkomailla, viikko tutustuttiin Latvian metsätalouteen. En pidä itseäni erikoisen ”luontoväkenä”, ainakaan siinä formussa minkä täällä kirjoittavat ovat heille asettaneet. Mutta rehellinen yritän ainakin olla, mm. monimuotoisuuden kanssa. Olen kiertänyt useimmat Suomen kansallispuistot Saaristomereltä Lemmenjoelle. Jos joku uskottelee itselleen, että monimuotoisuus on hyvin hoidettu nykyisillä puuntuotantoalueilla, suosittelen samaa kierrosta. Muutama jättöpuu hehtaarilla, muutaman neliön riistatiheikkö ja muutama lehtipuu taimikon hehtaaria kohti ei ole monimuotoisuutta. Osa luontoa se voi olla, kuten kerrostalo betonista, asfaltin läpi tunkeva voikukkia tai kaupungin puistossa sontiva hanhi. Mutta ei luonnon monimuotoisuutta.
Makarov on rehellinen, ja mikä kunnioitettavinta, ennenkaikkea itselleen. Yhteiskunta tarvitsee metsätuotteita ja metsistä saatavaa tuloa. Silloin on järkevintä tuottaa sitä tehokkaasti. Mitä tehokkaammin sitä tuotetaan, sitä pienemmältä pinta-alalta se saadaan kerättyä. Ehkäpä siten jää tarvittava määrä myös monimuotoisuuden vaalimiseen, ainakin tulevaisuudessa. Jos nyt jätetään riittävän iso alue puuntuotantoaluetta käsittelyn ulkopuolelle, niin 100 vuoden päästä sille alkaa jo muodostumaan aitoa monimuotoisuutta. Luonnolla ei ole kiire minnekkään. Ihmisen käsityskyky ja maltti ei riitä kovin pitkälle, meille yli kuusikymppisille vanhuksille alkaa jo 10 vuotta mennä yli käsityskyvystä, vaikka ikuisia luulemme olevamme. Mutta kuten sanoin, monimuotoisuuden korostaminen puheissa nykyisillä puunkasvatusalueilla on itsepetosta. Ei muutama jättöpuunresu ja muutaman neliön ns. riistatiheikkö asiaa kummemmaksi muuta.
En ole vaihtanut nimimerkkiä. Ja muitakin kommentoijia näkyy olevan kuin minä ja 165 R.
Kyllä jalostetun materiaalin käytössä on järkeä. Kasvu on saatu paremmaksi, samoin laatu. Esim. oksakulmat ovat tietyillä jalostetuilla alkuperillä silminnähdenkin paremmat sahateollisuutta ajatellen kuin luontaisesti syntyneillä taimilla. Ehkä jotain on menetettyjen. Esim. kirjanpainajatuhot ovat yleisempiä viljelymetssien puistoissa kuin luonnonmetsissä. Mutta jos pyritään tuottamaan nopeammin ja parempilaatuista tavaraa teollisuuden tarpeisiin, jalostuksesta on hyötyä, ainakin vielä.
Ohjeet on ohjeita, käytännön toteutus on toista. Esim. pyrkimys monilajisiin taimikoihin. Tiedän, että yleisissä ohjeissa on asetettu tietty määrä esim. lehtipuulle, mutta työmaaohjeissa on määräys raivata kaikki pois.
Olen leipäni eteen ravannut läpi kymmeniätuhansia hehtaareja puunkasvatusalueita. Kyllä niistä ihan aikuisten oikeaa monimuotoisuutta on vaikea ollut löytää. Kuitenkin loistavaa työtä metsäteollisuuden tarpeisiin.
Metsänhoito-ohjeet on väärä nimi sille toiminnalle joihin niillä neuvotaan. Parempi nimi olisi metsänomistajan pankkitilinhoito-ohje. Näillä ohjeillahan on tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon, arvokasta ja nopeasti. Metsää, oikeaa metsää, nyt en puhu puunkasvatusalueista, ihminenhän voi hoitaa vai tuikkaamalla sen tuleen, jos luonto ei itse ole saanut kuloa aikaiseksi.
En ehdota mitään muutettavaksi. Metsänhoidon ohjeilla pelataan ja tuotetaan tehokkaasti puuta teollisuudelle. No sen verran ehdottaisin muutosta, että lopetetaan turha puunkasvatusalueiden monimuotoisuuden ylistäminen. Se on itsepetosta.
Niinpä. Puunkasvatusalueilla jo lähtökohta on 300 kilometrin päästä tuoduilla taimilla monimuotoinen. Siihen kun vielä yhdistetään 165: n mainitsemat muokkauksen monimuotoisuudet, tulos on varma. Lisäksi kun muokkauksen yhteydessä ruopaistaan ojat pieniin kosteikkopainanteisiin, niin aina paranee. Taimikonhoidossa vielä varmistetaan monimuotoisuus pyrkimällä yhden puulajin taimikoihi. Ennen ensimmäistä myyntihakkuuta vielä raivataan kaikki salaa luonnontuottona kuviolle kasvanut räipeikkö pois. Monimuotoisuutta varjellaan vielä heittämällä pariin kertaan kasvatuslannoitteet puistolle. Tuloksena päätehakkuussa on tasakokoinen yhden puulajin metsä, joka on alkuperältään monimuotoinen. Taimenta lähdettiin. Tietääkseni istutustaimen perimään ei voi vaikuttaa, se on koko kierron ajan sama, ulkopuolisesta pölytyksestä huolimatta. Sen aikaansaamiin siemeniin kyllä ulkopuolinen pölytys vaikuttaa. Mutta näin syntyvät luonnontaimethan yleensä raivataan ennen uutta sukupolvea pois. Niiden perimässähän saattaa olla vaikka pellonreunan räkämännyn perimää kaukokulkeutumana. Jos näin syntyneitä taimia hyödynnetään, saatetaan menettää jalostushyöty. Aukkoon tuodaan muovihuoneista uudet jalostetut taimet ja näin monimuotoisuuden jatkuminen varmistetaan.
Mihinkähän avoimeen vekseliin Hesarin kirjoittaja on nimensä tökännyt. Olen jokusen vuokrasopimuksen tehnyt ja niissä on kyllä yhteystiedot, molempien osapuolien. Gla otti hyvin kantaa kirjoitelmaan, mutta vielä muutama täsmennys. Riistan ruokintaan ja siihen tarkoitettuihin rakenteisiin tarvitaan maanomistajan lupa. Yleensä lupa annetaan tai kielletään vuokrasopimuksessa. Oikein tehdyssä vuokrasopimuksesta on myös maininta voiko metsästysseura myydä lupia muille ns. kolmansille osapuolille. Vuokrasopimuksesta tulee olla maininta vuokraajan oikeudesta ja velvollisuudesta valvoa metsästystä alueella. Yleensä kaikissa seuroissa on valvojankortin suorittaneita jäseniä. Valvonta on yleensä metsästyksen sivutuotteena näkymätöntä mutta tehokasta. Olen osallistunut joka syksy myös järjestettyihin valvontatapahtumiin.
Saattoi se 165:n vähän nyt piruilla meille muokkaajille. Menikö mehtäukko ansaan?
Tämä Kari Hulkko on kumma mies. Puolustaa autoliikennettä. Tavallisesti henkilöautoliikenne on yleissyyllinen kaikkeen. Mutta ei taaskaan sanaakaan lentoliikenteen vaikutuksesta. Tämä pyhimys voi kävellä yli kaikista rajoituksista ja maksuista. Sen osuudesta ei ole lupa edes keskustella vaan kaikki kritiikki vaijetaan kuoliaaksi.
Mehtäukko esitti jälleen ympäripyöreän arvoituksen. Mikähän on vastaus tähän kuvakieliseen arvoitukseen?
Kyllä. Suomen viljellyt puunkasvatusalueet ovat kasvaneet alkuperältään vaihtelevista kasvihuonetaimista, ne taas siemenviljelyksillä jalostetuista siemenistä. Monimuotoisuus on viety äärimmilleen etenkin Etelä-Suomessa, missä viljeltyjä puunkasvatusalueita on 97% ja metsiä 3%.