Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kiinan Xi:llä on omituinen strategia nykyaikaan. Puoluekokouksen edustajista 44:stä kenraalista on 2 jäljellä kokouksessa. Puhdistus on käynyt. Suomessa taas varmin keino saada ehdokas läpi eduskuntaan on kutsua raakki-upseereja ehdokkaiksi. Tämä upseerikerho luultavasti lisääntyy taas tulevissa vaaleissa. Etenkin Kypäräpäisen Papin puolue on ollut aktiivinen värväämään näitä vanhoja upseereita.
Harrastin nuorena varsin aktiivisesti luontokuvausta. Oli omanlaisensa työ rakennella piilokojuja. Uskomattomia kuormia vietiin Pappa-Tunturiin köytettynä kakkosnelosia ja lautoja metsäpolkuja pitkin metsiin. Nykyjään tullaan lentokoneella kaukaakin valmiille luksuskojulle kuvaamaan illaksi kesyjä muodottomaksi syötettyjä karhuja, sitten saunaan ja valmiille illalliselle. Haetaan elämyksiä. Sama meininki taitaa levitä metsästykseen. Tapahtumaksi ja elämykseksi koetaan vain ampumatilanne. Riistanhoito, ruokinta, riistan seuraaminen, tarvittavien rakennelmien rakentaminen ja huoltaminen, jopa riistan käsittely eivät elämyspakettiin kuulu. Valmiit vakumoidut lihat toimittaa joku kotiovelle. Koko perinteinen eräkulttuuri on kiireen tieltä väistymässä. Sitten ihmetellään, kun maalaisten metsästysseuran ei tahdo päästä jäseneksi.
Taitaa tappokoneista kuitenkin aiheutua huomattavasti enemmän menoa kuin tuloa ja toimeentuloa. Maksumiehiä ollaan Usa:n ja Iiiisraeliin päin tästä lähtien ikuisesti.
Paljon olen ajanut mönkijällä metsässä, erittäin vähän teillä ja poluilla. Koskaan en ole itseäni loukannut. Ajovauhtini on ollut reipasta kävelyvauhtia, mitä nyt joskus on tiukassa paikassa tarvinnut ryntäyttää. Olkoon preeriakaluksi kehitetty, mutta metsässä on omimmillaan. Enemmän taitaa onnettomuuksia sattua moottoripyörillä ja mopoilla, suhteessa määriinkin.
Olkipukki Ykkönen irtoaa verkosta perjantai aamuna. Kytketään takaisin tuotantoon lauantaina. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin marraskuun viimeisenä lauantaina.
Röhönauruja ja tirskumista sain kuulla kun lähes kaksikymmentä vuotta sitten ostin mönkijän, edellisenä vuonna turhakkeeksi valitun kapistuksen. Mutta nauruista huolimatta ajoin sillä metsäfirman taimia keväisin istutuskohteille vuosikausia. Ja paljon. En kiellä etteikö suurimmalle osalle kohteista olisi traktorillakin varmaan päässyt, mutta tie olisi täytynyt tehdä ensin. Mm. 1780 metriä pitkän suon yli menevän talvitien päähän. Metsäfirman hirvimiehet joutuivat lopettamaan vaivaisen hirven hankalaan paikkaan. Vouti oli jo soittamassa tuomaan metsäkoneen paikalle. Setäni ehdotti, että jos yritettäisiin ensin minun mönkijällä. Ja kävin hakemassa hirven tienvarteen. Kymmeniä hirviä olen vuosien varrella kelkkonut koiramiesten jäljiltä melko pahoistakin paikoista. Traktorilla pääsemättömistä.
Olen jututtanut Pohjois-Ruotsissa vuosittain metsästäviä suomalaisia. Heidän mukaansa olosuhteet niillä alueilla ovat aivan toista luokkaa kuin Pohjois-Suomen valtionmailla.
Numeroiden valossa. Pohjois-Ruotsissa on suojeltuja lakisääteisesti tuottavasta metsämaasta 12%. Lisäksi metsänomistajat ovat suojelleet vapaaehtoisesti 5%. Lisäksi toiminnan ulkopuolella on kitu- ja joutomaita sekä tunturimetsiä. Pohjois-Ruotsista on huomattava määrä metsiä suojeltu. Ja tämä näkyy kyllä maisemassa siellä metsästävien mukaan. Itse en ole käynyt katsomassa, mutta mitä metsästysvideoita olen katsonut, niin melkoinen on ero Suomessa kuvattuihin videoihin.
No, olkoon lupa tai kiintiö, joka tapauksessa lääninhallitus ne määrittää ja myöntää. Ruotsin valtio perii myös kaatomaksun hirvistä. Pohjoisessa se on luokkaa 450-600 kruunua, etelässä 1500- 1800 kruunua. Myös Suomessa metsästysoikeus on aidosti maanomistukseen sidottu.
Mielestäni ei ole saivartelua. Ruotsissa vastaava riistahallinto on lääninhallituksilla. Se rekisteröi metsästysalueita ja myöntää niille hirvikiintiöitä. Rekisteröintityyppejä on vain useammanlaisia kuin Suomessa.
Eikö mainita ollenkaan: karut mustavetiset. Joiden vedenpintaa on laskettu ojituksen yhteydessä puoli metriä ja toiselle rannalle tulee laskuoja ojitusalueelta.