Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Lukion jälkeen kävin armeijan. Sitten Metsäkouluu metsurinkurssille. Sieltä metsätyönjohtajakouluun. Sitten pariksikymmeneksi vuodeksi metsurintyöhön. Sitten AMK Metsätalousinsinööri koulutukseen. Kaikista sain mielestäni hyvät paperit. Metsurikurssilla maanantai oli teoriapäivä, kolme seuraavaa päivää erilaisia metsätöitä, perjantaina muutama tunti teoriaa ja työkalujen huoltoa. Työkaluina moottori- ja raivaussaha, reppuruisku, istutusputki, relaskooppi ja muut metsänarvioinnin välineet. Kaikki mikä teoriassa opiskeltiin käytiin metsässä käytännössä läpi. Harvennuksella ja taimikonhoidossa otettiin välillä koealat, ja työtä hinkattiin niin kauan, että kaikki oli kohdallaan. Oli onni saada erittäin pätevät opettajat. Työnjohtajakoulussa lähes samat teoreettiset asiat, vain käytännön opetus puuttui. Kaikki opetettiin teoreettisemmin ja pinnallisemmin. Mti koulutuksessa keskityttiin lähinnä tiedon hankintaan ja tietojen kokoamiseen erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Syntyi kuva, että on tiedettävä paljon, mutta mitään ei tarvitse osata käytännössä. Olen ollut metsäalalla metsurin, kenttäesimiehenä, suunnittelijana, korjuuesimiehenä ja luontokartoittajana. Kaikki tieto mitä olen alalla tarvinnut, opin parhaiten metsurikurssilla. Sen jälkeen ei ole tullut mitään uutta tarpeellista metsään liittyvää. Tietenkin työvälineet ovat muuttuneet karttakopioista ja ilmakuvista maastotietokoneeseen ja gepseihin. Mutta samat lainalaisuudet metsässä ovat pysyneet muotivirtauksista huolimatta samana. Niin ja tieto jota tarvitsin luontokartoittajana, on hankittu omasta kiinnostuksesta ja harrastuksista, mm. kasvien, kääpien ja lintujen tuntemus.
Tätä taustaa vasten uskoisin, että metsäpalveluyrittäjästä olisi tullut erinomainen ostomies. Oikea koulutus antaa teoreettisen pohjan, mutta se ei takaa, että osaa mitään. Käytännön kokemus vie pitkälle, se antaa jopa valmiudet hypätä ojan yli metsän puolelle. Häpeämättä ja nolostumatta tästä ssatelliittiaikaan kuulumattomasta alkukantaisesta loikasta.
Otsikossa oli kyse energiapuun tulevaisuudesta. Luulempa, että energiapuun osuus tulee hetkeksi muutaman vuoden sisällä notkahtamaan. Nyt on käynnissä raju hypetys sähkökattiloista, sähkön varastoinnista, lämpövarastoista, hukkalämmön hyödyntämisestä jne. Kaikki hienoja hankkeita, mutta ennenpitkää niiden kaikkien kanssa tulee vilu. Kas kun kaikissa olosuhteissa toimiakseen niiden tarvitsema raaka-aine, sähkö, ei tule millään riittämään. Toivottavaa on, että ei tule olosuhteita joissa tapahtuu suuria tai korvaamattomia vahinkoja. Mutta energiapuuta tulee vielä jossain vaiheessa kylmässä Pohjolassa ikävä. Siperia opettaa, on ollut tapana sanoa.
Mutta A.J., ne 100 000 tuurivoimalta kunnalle ovat paljon arvokkaampia kuin miljoona retkeilijöitä. Rahallakin on vaikeusastekerroin kuten uimahypyissä.
Ei nainoatakaan taimea vielä näkynyt, vaikka puusto jo ennen hakkuuta melko harvaa. Kyllä täällä päin on vaikea löytää noin juurimetsätöntä maisemaa. Tokkopa tuohon taimia oikein syntyykään. Vai olisiko alue ennakkoraivattu ennen hakkuuta???
Jotenkin minusta tuntuu, että oikeistopuolueet ovat nyt erityisesti kunnostautuneet verorahojen tuhlaamisessa.
Ei muuta kuin vesipuhvelit laiduntamaan. Se on oikein luonnollista Suomen olosuhteissa. Ja niitä ei varmaan edes teurasteta ihmisravinnoksi. Luulisi kelpaavan idunpurijoille.
Just näin. On kaupunginpuutarhuria, työnjohtajaa, kaupungin metsävastaavaa ja legioona ”kenttätyöntekijöitä” . Kyllä siinä haapapuulle äkkiä hintaa tulee. Suunnitellaan, kilpailutetaan, hankitaan, istutetaan, kastellaan, suojataan, uusitaan istutus, viedään kustannukset palkanlaskenta, kirjanpitoon ja tilinpäätökseen. Monien käsien kautta haapapuun elo kiertää ennen kuin toinen kasvukausi alkaa. Ei käy kuten Harjavallan Jessen haavikossa, missä taimia tuppaa tulemaan väkisin.
Jyväskylä aikoo istuttaa kolmen lahovikojen vuoksi kaadetun vaahteran tilalle uusia puita. 44 vierasperäisiä lehmusta; puistolehmuksia 22, kriminlehmuksia 16 ja isolehtilehmuksia 4. Ja näiden lisäksi kaksi ( 2 ) metsälehmusta. Miksi vain kaksi suomalaista lehmusta? Muistelin lukeneeni jostakin, että puistolehmukset ovat vahingollisia pölyttäjille. Aikalailla outo lajivalinta.
Minulla on sylentäyteisiä ja isompiakin haapoja kotkansiipeä kasvavan puron varressa. Jyväskylän kaupungin hinnoittelun perusteella olen ollut tietämättäni lähes miljonääri. Tai oikeastaan vaimoni on ollut. Minä ostin tuon metsäpalstan aikoinaan, vaimoni maksoi sen.
Omat kokemukseni ovat yhtenevät Pavekan kanssa. Mutta jospa niille kalvoille on nykyjään käynyt kuten kumisaappaille. Ovat pääasiassa muovia, kumia mukana vain hajuksi. Kynttiläbensiiniä en ole sahoihini vielä koskaan laittanut. Kysyin viimeisimmän sahan ostaessani varsin tunnetun sahaliikkeen huoltomieheltä käytänkö valmisbensaa vai teenkö seoksen itse. Vastasi, että tee itse.