Käyttäjän Ojaranta kirjoittamat vastaukset
-
Edelliseen viestiini liittyen niin tämä urakoitsija kertoi, että jos ennallistamishanke on Mh:n liiketoiminta puolen hanke niin puut kerätään, mutta jos hanke on suojelu ja hoito puolen hanke niin ei kerätä. Joku saattais tietää tarkemmin käytännöistä.
Älä muuta sa. Ojat kuitenkin verorahoilla eli meidän rahoilla aikoinaan kaivettu ja saatu mettä kasvuun. Epäilen vahvasti ettei poliitikoista jotka näitä päätöksiä leimaa ymmärrä kokonaisuutta ollenkaan.
Kyllä tätä ennallistamishumppaa on ihmetelty muutaman urakoitsijan (jotka sen käytännössä toteuttavat) kanssa. Mulle ojahankkeita kaivanut urakoitsija oli pääasiassa Metsähallituksen hommissa. Pari vuotta sitten kyselin koska kerkiää ojille niin kertoi olevansa n. 60 ha:n ojitusalueen ennallistamiskohteella töissä. Motollaan ensin kaikki puusto nurin ja sitten ojat umpeen. Kohteella ei yhtään kitu/joutomaata vaan kaikki 02-03 khl mettiä. Kysyi vastaavalta mestarilta josko sais tukkiosuudet tehdä ja korjata osana palkkaa. Ei saanu, sinne poljettiin.
Toisella kohteella oli lapio-ojat ja metsä osin kitu- ja joutomaata. Ojapenkkoja kun ei ollut niin maata raavittiin niin kaukaa kuin puomi kaivinkoneessa ylltti. Mahtaa näkyä ilmakuvissa kohtalaisen kauan.
Omalta osalta alkaa tämä metsäluonnon pilaaminen alkaa olemaan loppusuoralla. Viimeinen ojituskemerahanke päättämistä vaille valmis ja uusia metka virityksiä ei tehrä. Pääsee tästä sirkuksesta pois ja keskittyä klapien tekoon.
Jos oja on normi sarkaoja niin 20 cm piisaa varsinkin jos joskus viittii käydä kattomassa putken toimivuutta. 30 cm tietty varmempi. En oo vuosiin käyttänyt sn nelosia koska niiden hintaero on aika pieni nykyään sn kasiin verrattuna. Mettässä putken päälle tulee mitä sattuu ojamaat olla ja koska talvet huononee niin senkinvuoksi sn8. Jos pystyt ajamaan suoralla linjalla putkelle niin 6 m piisaa, ajopintaa n. 4-4,5m. Jos on tiukka kohta kääntymisen suhteen niin laita 8 m putki. Niitä laitetaan mettäteittenkin mettäliittymiin niin ei tartte mettäkoneitten niin tiukkaan hieroa tiepintaa.
Tuelliset OJITUSHANKKEET on finito. Metka tukea saa suometsänhoitohankkeisiin suunnitteluun, vesiensuojelutoimenpiteisiin ja piennarteihin. Jos maanomistaja meinaa OMIN rahoin kaivaa/kaivattaa suunnitelma-alueella ojia niin siihen ei saa tukea ja joka ojan kaivuutarve on perusteltava. Aiemmin oli ohjeistus ja tietääkseni edelleen, että vähäistä suurempiin ojitushankkeisiin tarvittiin Elyn lausunto, mutta pienempiin max. 5 ha ei tarvittu. Mk:n laskentakaavalla normi ojituskohteella on n. 280m ojaa eli 5 x 280 on 1400m.
Pintavalutus on nykyään muotia ojitushankkeilla. Nostokoukun huomio vesien seisottamisesta jopa satoja metrejä kaivetuissa ojissa varsinkin täällä huonokaatoisilla alueilla ei vastaa tarkoitustaan. Pohjapatoja kiveyksillä tai vesivanerirakenteilla sekä kaivukatkoilla on käytetty aina kun mahdollista. Tämä on ohjeistettu kaivajillekin, että jos suunnittelija ei ole jossain kohtaa asiaa hoksannut niin sitten muutetaan suunnitelmaa ja tehdään semmoinen, kaivukatko erityisesti on helppo toteuttaa. Jo 90-luvulla tehtiin ns. ”munuaismallin” altaita jotka huomattavasti tehokkaampia kuin esim. 5×8 levennys ojan kupeessa. Viimeisiä kemera-hankkeita tehdessä elyn tarkastaja vaati hankkeen hyväksymiseksi laskuojaan pintavalutuskenttää. Siitä kohdasta vesi olisi levinnyt 02-03 khl:n hoidettuihin mettiin n. 2-3 ha:n alueelle. Mainittin siitä paremmin koulutetulle ja laitoin vielä kuvan Mk:n sivuilta jossa kerrottiin pintavalutuskentän sopivan ääasiassa avosoille. Hanke tuli hyväksyttynä parin päivän päästä. Ilman pintavalutuskenttää.
Jossain viestissä mainittiin ”ylihintaisista” metsätiehankkeista, mutta jos siellä aiotaan liikkua marjamummon micrasta 70 tonnin puutavara-autoon niin ei pelkkä maitten tasoittelu paljon auta. Vuosien aikana vaatimukset ovat kasvaneet. Puuhuoltoa pitäisi saada ympärivuotiseksi. Kelirikot lyhentää käyttöaikaa (talvet huononee) varsinkin raskaalla kalustolla. Tiet on tehtävä paremmiksi kuin takavuosina. Kustannusarvioita nostaa varautuminen esim. polttoaineiden nousuun koska hankkeet yleensä vuoden/kahden mittaisia. Usein näistä kuitenkin säästyy 15-20%. Piennarteitä eli talvitien pohjia tehdään 10-15 % oikean metsätien kustannusarviosta. Tientekoon lakeuksilla verrattuna kuivempiin maakuntiin on aivan eriolosuhteet niin maaston kuin tilajaonkin osalta.
Akuston takia sähkövempeleet on mettässä kulkijoille surkea vaihtoehto. Suojakotelon kolhiminen muutaman tonnin ja akun muutaman 10 tuhatta. Muutaman alanmiehen/naisen tunnen eikä kellään sähköautoa saatikka ladattavaa hybridiä. Kannattaa vilkasta juutuupista vagenin/simo lammikon videoita vag -vermeiden laadusta, jakopää ja dsg ongelmat jatkuu aina vaan. Ja kaverilla on merkkihuolto. Toinen kanava on Kokkolan autohuolto joka kertoo rehellisesti merkistä riippumatta sähköautoilun ihanuudesta.
Eipä ole tullut rengas- eikä öljypohjarikkoja vajaan 40 vuoden uran aikana. Vetonivelen suojakumeja on mennyt joitakin todennäköisesti syystä, että metsätien reunojen raivauksessa jäänyt esim. pajupuskien kantoja kuivumaan ja siihen kun on auton vetässyt sivuun niin saattavat reiän tehrä. Paraikaa 4 metsätien perusparannuskohdetta työnalla, kahdelle murskeet ajettu, seuraava ajo alkaa ensi maanantaina ja neljäs siitä viikon päästä. Ja hlöautolla pärjäilen siellä seassa välillä kattelemassa touhua. Meillä ajetaan koville kohdin 0-32 mursketta n. tonni/m eli 4 m:n levydeltä n. 12-13 cm kerros. Suon ylitykset + muut heikommat kohdat ensin kangas ja siihen 0-65 tai 100 murske 1-1,2 tn/m ja siihen 0-32 tonni/m päälle. Nämä osin metkahankkeen vaatimuksia. Murskeen laatu on monesti se ongelmakhta eli tarjolla saattaa olla ns. lasinpalamursketta joka kipatessa ”helisee”. Mekin teetetään joka montusta mistä tarjouksia tulee itse LA-mittaukset alanfirmoilla. Näillä eväillä jos tietä oikein hoidetaan, lanaus 1-2 krt/vuosi ja vesakonniitto reunoilta n. 3 vuoden välein pitäis takuuta olla n. 30 vuotta niin piikuauto kuin rekkakäyttöön.
Pavekkan ja Visakallon tavoin tässä on ajeltu. Toki meikäläisen työkalut maastossa ovat olleet relaskooppi, vesuri, karttalaukku ja joskus maastotallennin ja talvisin lumilapio. Ei ole tarvinnut isompia lavoja ym. Joskus oon yrittänyt peilin edessä vakuutella itelleni, että tarviin paremman mettäauton, mutta 20-30 tonnia lisää normiauoon, että jos joskus sattuis tartteen nelivetoo ei oo vielä kauppoihin johtanu. Toisensortin metsämiesten ei tartte mennä edes peilin eteen eli konemiehillehän nuo raskaammat autot on tietty välttämättömiä. Aina oon ha:lla työmaalle päässy ja poiskin. Vapaa-ajalla tulee tehtyä jonkinverran oikeita mettähommia niin oon aatella niinkin jotta jos ei 190 cm ja 120 kg kokonen äijä jaksa raivuria tykötarpeineen kantaa muutamaa sataa metriä palstalle niin jääköön kotia. Visakallon viestiin viitaten niin mettäteitä tässä yritetään parannella, mutta Mk:n uskomattoman poukkoileva byrokratia lähentelee jo farssin ja fiaskon määritelmiä.