Käyttäjän Ojaranta kirjoittamat vastaukset
-
Tämä oli hyvä, kyllä noista ominaispiirteistä ittensä löytää usemmankin auton kohdalta. Jokaisella autonsa tietty tarpeidensa mukaan vaikkakin joskus hiukan ylimitoitetustikin. Kohta 37 vuoden metsätoimihlö uralla en ole 4-vetoa tarvinnut, mutta korkeampi maavara on ollut avuksi. Silti ehkä paras työauto on ollut diiseli corolla vm. 2009. Vähänkäytettynä ostetulla ajoin 11 vuotta ja n. 325000 km ja mittarissa 351000 km vaihdettaessa. Kertaakaan ei jättänyt matkalle. Halpa pitää, kallein huoltokin oli n. 580€. Vaihdettaessa alkuperäiset iskarit, jouset jne. Ei taida premiumit pärjätä. Jumissa toki useinkin, mutta esim. lumesta helppo päästä kun laittoi ykkösellä pyörät jauhamaan ja ulos kuskinoven pielestä lykkään. Sillä mentiin vielä kun citymaasturi työkaverit säälivät autojansa. Nyt mennään 5 vuotiaalla farmari kialla eikä tarvii sitäkään sääliä.
Muutama kommentti tähän ketjuun koska olen näitä syntisiä jotka ojitushankkeita on tehnyt ( ja teen vielä toukokuun loppuun), omalta osalta muutaman tuhannen km. Ekat hankkeet v. 1988 kesätöissä Mh:n metsissä vielä opistolaisena ojituskurssi toki käytynä. 1991 keväästä alkoi Metsäkeskuksen alaisuudessa nämä hommat ja meni koko 90-luku. Kerkisin saada opit vielä näiltä Mera-ajan jermuilta. Sitten väliin vähän muuta ja taas viimeiset 10 v ns. raskaita metsänparannushommia. Vanhoilla opeilla mennään loppuun asti, turvemaiden perkaukset ojasyvyys n. 90 cm, soist. kankailla/ohutturpeisilla soilla n. 80 cm ja laskut tilanteesta riippuen n. 100-120 cm. Nämä jotka uskottelevat 30 cm:n kuivavaran riittävän eli n. 60 cm kaivuusyvyyden eivät tunnu ymmärtävän ettei ojat pysy montakaan vuotta tuossa syvyydessä. Kemera-hankkeiden uusimisväli oli väh. 20 vuotta eli niissä oli jonkinsortin takuu sille ajalle ojien toimivuudesta kun kaivettiin 90 cm:iin. Ojien kunnossa pysymiseen vaikuttaa niin moni asia alkaen hankkeen suunnittelijasta, kaivajasta ja jopa kaivajan kauhan muodosta, maaperästä, kaivuu ajankohdasta ja sen jälkeisistä sääoloista jne. Sarkojen halkomiseen piti vanhan ojavälin olla väh. 50 m jotta sen sai halkasta hankkeen piikkiin. En ole vielä ainakaan hokannu, että jollain ojittamallani kohteella olis puut kuollu kuivuuteen. Eikös pitkän ajan ennusteet lupaile, jotta sadentamäärät tulee lisääntyyn ja talvet huononemaan roudan osalta. Väitän, että nykysuuntauksella eli ojahankkeiden vähäisyydellä tulee olemaan 10-15 vuoden kuluttua huomattavan suuri vaikutus suomettien kasvun vähenemiseen. Ja sehän vihersuuntauksella vissiin on tarkoituskin. Niin ja joku kyseli sen vähäistä suuremman ojituksen määrää. Se on ollut jo aikaa sitten (enkä ole tietoinen jotta olis muuttunut) n. 5 ha eli Mk:n laskentakaavan mukaan ojitusha:lla on keskimäärin n. 280m ojaa niin metreinä raja on 1400 m. Näin olen neuvonut kyselijöitä. Jos olen väärässä oon kyllä joutilas linnaankin.