Käyttäjän Pihkakintas kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 111)
  • Pihkakintas

    Ruotsissa on tulossa kielto, tai ainakin rajoituksia, kuusen uudistamiselle karuille maille jo ensivuoden alusta alkaen. Tämän vuoden istutuksissakin  mäntyä ollut melkein puolet (taimimäärästä).

    Silti 70% tavoite ehjissä männyissä kuulostaa kyllä vähintäänkin kunnianhimoiselta.

    Pihkakintas

    Entä pelkkä muokkaus?  Luonto kylvää.

    Itse katsoisin metsää laajemmalta alalta. Koivujen ei rarvitse olla tasaisesti kuusten väleissä. Ryhmiä tai rivejä sopiviin paikkoihin, niin ei piiskaa koko kuusikkoa pilalle, jos homma meneekin vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus.

    Meilläpäin oli kahtena peräkkäisenä talvena räntäsade + pakkanen. Lumi taittoi istutuskuusikoista raivaajien säästämät koivut aika vähiin. Parhaiten selvisivät reilusti etukasvuiset, paksut ja oksikkaat koivut. Paraslaatuiset kuitupöllin mitoissa olevat taittui melkein kaikki, ja vei vielä viereiset kuuset mennessään.

    No, luontoarvoa niillä huonoillakin tietysti on, mutta vie ne ison tilan kuusilta. Koivusekoituksen rahallinen arvo taas edellyttää, että ne tosiaan hakataan ja myydään TUKIN hinnalla, eikä jätetä kaikkia säästöpuiksi.

    Pihkakintas

    Vähempikin siihen touhuun luulisi riittävän, kuin 36% Suomen pinta-alasta.🙄

    Itse katselen kyllä kasvavaa puuta mieluummin kuin kaluttua maapohjaa. Sioista ja sianliha ei tule hetimiten mitään huonoa sanottavaa mieleen.

    Ja piipahtaahan sikaloissakin aina sillointällöin turisteja, yöllä videokamerat käsissä. Tuloja niistä sikalaturisteista ei tosin tule, niinkuin poroturisteista…

     

     

    Pihkakintas

    Onnea kokeilulle! Hieno hanke.

    Kai se lannoitus on periaatteella vähän ja koko ajan, ettei tule typpeä liikaa.

     

    Pihkakintas

    Kiitti, kylläpä tuli tietoa!

    Hieno pönttö, nyt vaan tuhat tommosta…

    Kuuset on viime kesän jäljiltä aika heikossa hapessa. Toipuminen voi ottaa muutamankin vuoden.

    Toiveissa siis sateinen ja kylmä kesä!

    Pihkakintas

    Moi, lintumiehet!

    Meillä Lounaassa on kirjanpainajakanta karkaamassa käsistä. Viime kesänä sain lumituhoja kerätessä toukkia pois metsästä. Nyt on kuusipölliä aseteltuna sopivin välein ansaksi tienvarteen, parveilun jälkeen teen niistä polttopuita. Tie mene suojelualueen rajaa ja osittain sen läpikin, kuusivaltaisia kuvioita puolet.

    Löytyisikö pöntötyksestä apua, jos tekee satoja pönttöjä? Syökö joku niitä kirjanpainajia?

    Pihkakintas

    Meillä on juuri tuollainen Puukin kuvailema suojuspuilla uudistettu kuusikko. Ihan hyvin onnistunut uudistaminen. Tänäänkin ajoin sieltä puita.

    Kun ostin tilan 2002, tein huolella kuusi ja mänty ylispuuston pois. Koivua jätin. Taimikko oli silloin 0 – 5 m, ojavalleilla isompaakin, paikoitellen myös paljon hieskoivua. Puuta on kuviolta lähtenyt useampaan kertaan, ja on ollut siis koko ajan kasvua ja tuloja. Sellaisesta puustosta siis, joka olisi pitänyt raivata pois 90 – luvulla päätehakkuuta varten. On ollut toki raivattavaa nytkin, eli siltä osin kulupuolta.

    Muuten en ole kovin innostunut uudistamaan isoa, selvää kuviota suojuspuilla. Pienillä aloilla, kuten taimikoiden tai soiden reunoilla, käytän kuusen luontaista uudistamista.

    Pihkakintas

    Sahat on niin pitkäikäisiä koneita, että työsaavutus käyttökertaa kohti ratkaisee. Jos toinen saha on päivässä vaikka yhden ainoan euron tehokkaampi, satanen tulee jo sadassa päivässä takaisin. Jos työ takkuilee, se maksaa myös omissa hommissa. Kulut on huonosti sujuvassa työssä aina isommat, kuin hyvin sujuvassa työssä.

    Esim kaatosahaus, onnistuu tehokkaalla sahalla paremmin. Liian pienellä tulee kaikelaisia epäonnistumisia. Pitopuu vaikeampi arvioida, tai sahausrako ehtii painua puun painosta tai tuulen puuskasta.

    Tai isojen lehtipuiden karsinta, moposaha aina jumissa, vaikka miltäpuolelta sahaa. Helpotkin puut on kevyempi karsia jatkuvalla ja nopealla liikkeellä, hitaan tai kömpelön sahan kannatteleminen on raskaampaa.

    Raivaussahassa kiihtyvyydellä merkitystä pahoilla kohteilla, kun isoja joutuu repimään alas, ja tulee tyhjäkäyntiä. Jos hyvä taimikonhoitokohde, jossa saa mennä puolijuoksua eteenpäin ja saha laulaa kokoajan, ei niinkään.

    Virheiden tai epäonnistumisten viemää aikaa ei pysty millään kuromaan umpeen ja kulut kasvaa. Huoltoon ja teroitukseen kuluva aika taas vähentää työhön kuluvaa aikaa ja vähentää virheitä.

    Tämä koskee siis oikeita metsätöitä. Jos sahaa jonkun liian pitkän riuun poikki tai paloittelee lahon laiturin, riittää tietysti vähempikin.

    Pihkakintas

    Näin se meilläkin menee, kuin kuusessa ollaan sanoi. Tukit ja koivut.

    Olen minäkin kuituja mitannut, kääntänyt ja pinonnut. 80 – luvulla, koulupoikana. Se oli ihan normaali toimintatapa silloin. Nyt vastuna kuusihenkisen perheen elanto, ei ole mitenkään mahdollista pinota sahalla tehtyjä kuitupöllejä ajouran varteen!

    Moottorisaha ja metsuri ei ole mikään yleispätevä ratkaisu joka kohteeseen. Tämä kohde (missä sitä metsurinmittaa vyölläni retuutin) oli juuri hyvinkin kannattava metsurikohde. Suon reunan muuttumalla, hyvän kuusentaimikon päällä, vanhan mänty ylispuuston poisto. Keskemmällä seuraavan ojan kahden puolen huono männikkö meni pienaukoiksi. Joku tukki tuli sieltä täältä, muuten menee energiaksi.

    Hallan takia on erittäin vaikea uudistaa kuuselle istuttamalla. Pienaukolle hieskoivukin ihan hyvä, mänty tietysti parempi.

    Hakkuutekniikana oli kuusentaimikossa huolellinen kaato kaatotunkkia käyttäen reunaojan yli kankaalle päin, toisella puolella pienaukolle päin. Maan painumisen takia suurin osa lenkoja väärään suuntaan.

    Pienaukolla ainoa, mihin tarvitsi koskea, oli saha. Kaato ristiin rastiin, mutkien mukaan katkonta. Ojien yli kaadettavissa katkaisusahaus keskeltä vajaaksi (jos ei tukki), siitä saa vedettyä rungon lähelle ja katkaistua kuormaajalla.

    Jos jossain on alapuolen oksia karsimatta, eikä itsestään irtoa, saa ne sitten karsittua missä vaiheessa haluaa.

    Omalla tyylillä voi tehdä, kun tekee kaikki työvaiheet itse. Voi valita tekeekö koneella vai käsin, ja missä vaiheessa tekee.

    Sama pätee raivaukseen. Voi tehdä näkemäraivauksena, jos helppo tehdä ja ajaa energiapuuksi. Hankalammat paikat voi raivata puhtaaksi. Saa hyvinkin helposti nollattua raivauksen kulut (eikä kasvatettua  raivauksen kuluja).

    Itse olen aloittanut v.2000, kaikki oli läpipääsemättömiä pusikoita ja lisää samanlaisia ostin. Päätehakkuutulot vein pankinjohtajalle, pöllillä, rangoilla ja hankintatukeilla on eletty. Nyt on tarvinnut käydä raivaussahatöissä ulkopuolella, kun kaikki omat pusikot on myyty, ja uusia ei enää synny.

    Kannustan kaikkia tekemään rohkeasti oman järjen mukaan. Jollain voi olla järkevää käyttää niitä koukkuja ja saksia, mittoja ja liituja. Kannattaa päättää itse.

     

     

     

    Pihkakintas

    No, metsurinmittaa olen raahannut.

    En väännä, enkä käännä.

    Pidän.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 111)