Käyttäjän r.ritva kirjoittamat vastaukset
-
Tuon ajan käsipelillä puita pinosivat ja jokaisella oli oma tapansa.Myynnitkin talouksissa oli melko pieniä.Papat siellä lumessa heppoineen hankintapuita tietysti tekivät.Tietysti näitä metsien ammattilaisia oli savotoilla ihan firmojen töissä.
Mitähän miettisivät ja toimivat nykymetsurit.Motoineen ja ajokoneineen.Mahtaisko heiltä löytyä saman tyyppisiä tarinoita.Kun katselen kuorman purkua lanssilla.Vaikuttaa,että sovitellaan siihen mihin nätisti sopivat.-Joku pappa oli sanonut päästessään seuraamaan,että -sinusta olisi tullut hyvä pianisti-niin näppärästi vuosi puikkoja pyöritellyt hoitelee hommansa.
Mieleeni tuli kun isoveli kevät talvella joenvarteen ajettuja propsia kuori.Papat hepoilla ajoivat savotoiltaan useampia km.ns.lanssille pinoihin jossa kuorintaa.Sai helposti keväällä jokeen tökkittyä ja uitolle.Tuon ajan metrisiä ja uppotukkia vielä pintaan nousee.
Oli myös ostajien markkinat.Naapurin pappa oli huolella navetan sivulle propsinsa latonut.Se nähtävästi oli taitolajia.Ostomies tuli mitalle ja ensimmäiseksi oli tuumannut -noista rakosista saisi karvahatun heittää läpi-en tiedä miten jatkui mutta yleensä taisi kauppa syntyä kun raha ja eläminen oli tiukassa.
Siirto karjalaisten perheenä muista kun tuli CARE järjestöltä tanakkaan pahvilaatikkoon pakatut elintarvikkeet.Maitojauhetta,suklaata joka pienen tytön silmissä vaikutti valtavan isolta ja paksulta.Metallitölkki kahvia,lihasäilykettä.Taisi olla joku valkoinen liina jossa joku punaisenristin tai Svetsinlipunkuva kulmassa.
Kirje mukana ,ettei tästä saa missään vaiheessa periä minkäänlaista maksua.Paketti oli -Amerikkalaiselta ystävältänne.näitä paketteja mielestäni tuli muutamia.Meillä varsa sai nimen Care tuon mukaan. Tälläistäkin joulua on vietetty vaikka muistikuvat siitä on vähäiset.Lähete kirjelmä on edelleen tallella.
Eilen radion aamupäivän uutisoinnissa tuo -metsän haravointi-voi miten iloisen naurun sain aikaan.Pitää joskus joku ilonpilkahdus sentään uutisoinnilta tulla.Hyvä oli lähteä pariksi tunniksi kiertelemään käsittelyn alla olevaa aluetta.Sieltä sitä harvoimista voisi tehdä hymy poskessa.Oli mehukkaita suppiloitakin saatavissa.
Tietysti tätä nyt hehkutetaan,vitsinä.Näikö sanoja edes kuunnellut mitä sanottiin.Ei muuta kuin haravoimisiin.
Tietysti tilapäisesti häriintyvät.Joskus jopa itsekkin mutta tasaantuu kohta häiriön poistuttua.Hakkuu tuo tietynmittaista häiriötä tietyn ajan.Viimeistään seuraavana keväänä pesivät entisellään.Paikka löytyy varmasti.
Näin voisikin Sirpalle rautalangalla vääntää,että tilapäisesti ja paikallisesti häiriintyvät.Sitä ne tekee kaikkialla näilläkin alueilla ”joista saa olla ytimessä päättämässä”
Säälittävää miten voi immeinen leipääntyä-meillä ei tahallaan takuulla hakkuilla häiritä yhtään mitään.Lintu siirtyy jos kuulee äänenkin.Palaa kun paikka on rauhoittunut uudelleen.Ei se sieltä minnekkään häviä.Hävettää,että meiltä ”saamme olla ytimessä päättämässä”henkilö kaikin tavoin toimii kansamme elämistä ja tahtoa vastaa.Se on edes vastuutonta.Olisi hyvä viedä Sirpa todellisiin metsiin muutamaksi viikoksi.Ei riitä,että valkoposkihanhet valtaa alaa.Ah.niin ihanasti paskoen.
torppari taidampa lähteä laulelemaan tuota.Jonain kauniina päivänä.Kaiketi kesälomastasi vinkkaat.
Omituinen aloitukseni tarkoitus olikin noita tuntoja riimitellä.
Mikä korostuu juuri tuossa näätä jutussa.Se on ihan todenperäinen.Kuten tuo pienestä asti metsissä oleminen.Mikä nätti naamainen eläin minut nähdessään alkaa kirkua.Jäljitin sen ”metsien kultakurkuksi”Useamman kerran ja aina kirkui.Tai olen niin omituinen,että reagoi näin.
Käveleekö metsänomistaja koskaan metsissään ympäristöä tarkkaillen.Millaisin miettein.
Rane2 selvitteli tuota romantikko sanan taustaa.En minä nyt ihan noin syvällisiä miettinyt.Vain näitä ihmisen tuntoja kun vähä syvemmältä sielua raaputtaa.Mitä nuo populistit sitten lienevät.
Meikä vain katsellessa kuorman purkua metsäkoneesta lanssilla.Kai tuokin sitten tuo niitä alkukantaisia tuntoja lyhemmältä aikaväliltä.
Ehkä nämä metsien immeiset siinä yksinäisessä kiireisessä tekemisessään runoja rustaa.
Mehtäukko oivalsi mielestäni kivasti näiden metsäluokkienkin idyllin.Monista laulujen sanoista löytää jotain hienoutta.Joku kuski oli kuvannut moton istumella maisemaansa ja omaa jupinaansa puiden tai epä onnistumisen puitteista.Liekö kukaan ihan runua pukannut.Ehkäpä siinä ei runoja rustata kun joku hajoaa tai ongelmia tulee.
Metsuri motokuski.Minkä tarkoitit toteutuvaksi?
Ei tässä ole kyse,että omaväki kulkee metsissä sienestämässä tai marjastamassa.Vaan miten ohitettiin maanomistaja siis keskeisin osapuoli ja lähdettiin takomaan,että perintöön,perintöön.uutisoinnit jatkuivat pitkään tällä yksipuolisella toisen omaisuuteen koskevalla jopa rajoitteella.Kannattaa avausta lukea hiukan tarkemmin.
