Käyttäjän Sulli kirjoittamat vastaukset
-
MH:lta kyselin jo pari vuotta sitten saisko millä ehdoilla yhdet pinonpohjat polttopuuksi. Olleet tien varressa jo kolmatta vuotta, koivuissa jo sieniä päissä. No niistä ei niin väliä, mutta männyt olisin haalannut. Noin raktorikuorma. Olis kuitenkin pitänyt maksaa kuitupuun tienvarsihinta. Keräilevät kuulemma niitä energiapuuksi. Rohkenin hieman epäillä, mutta antaapas poikien touhuta. Näkyyvät oleva vieläkin samoilla sijoilla.
Altakaataminen, ei , ei ja ei. Tuttu makaa kirkkotarhassa tämän tempun tehtyään. Puun tyvellä pyllistellessä ei näe latvaan, nojallaan oleva puu saattaa irrota jo siinä vaiheessa kun pystyssä oleva vasta vähän kallistuu, niin vähän että sitä ei edes tyvellä huomaa.
Tosiaan vetämällä taljalla, vinssillä, koneella. Itse onnistuin kaatamaan koivun toisen kaksilatvasen latvahaaraan ja sieltähän se ei tule millään vedolla ennenkuin pystyssä oleva katkeaa. Katkoin tyvestä niin pitkälle että tyvi roikkui ilmassa. Tässä vaiheessa otin parin päivän tuumaustauon. Järkeilin että kiertäminen saattaisi pyöräyttää sen verran että oksalukko laukeaa. Sahasin tyveen reiän ja pujotin siihen viismetrisen rangan ja sillä kiertämällä runko pyörähti sen verran että putosi. Liikaa jännitti.
No ei se nyt mikään ilmestyskirjan peto ole. Olen seuraillut yhden autiotalon pihapiiriä jossa lupiinia on, noin 30 v eikä se sieltä ole mihinkään levinnyt. Ennemminkin päin vastoin, vatukko ja muu ryönä on vallannut pihan ja lupiini selvästi vähenemään päin. Se on nimenomaan avoimen paikan kasvi, ei siedä varjostusta, kasvaa maaperässä jossa vähän ravinteita, hiekassa ja sorassa, sekä ihan kaivetussa raakamaassa. Em ominaisuuksiensa johdosta aikanaan kylvetty tien leikkausluiskiin pitämään maat paikoillaan voimakkaan juuristonsa avulla. Voi levitä muutaman metrin kanerva/puolikkatyypin mettän puolelle mutta ei kykene kasvamaan sielläkään sulkeutuneessa taimikossa. Eikä estä lehtipuuvesakkoa tulemasta viljavemmille maille, jonka jälkeen peli viimeistää on selvä.
Nykyään aina joku asia nostetaan tikun nokkaan ja siitä tehdään ihan hirveä hulabaloo. Nyt on alkaneet pörriäiset voimaan pahoin. Tähän asti on mettän eläimet osanneet varoa myrkyllisiä kasveja. Jostain syystä tämä ei tällä vuosikymmenellä enää päde. Kuoleman omia ovat kaikki.
Oho.
Nostokoukulle tiedoksi:
Siinä Suoritusporras on kyllä ihan varmasti oikeassa että energiapuun kasvattaminen ei missään oloissa, tilanteessa, tai paikassa ole kannattavaa. Lähelle ehkä pääsee sellaisella joutomaalla jolla ei kertakaikkiaan ole muuta käyttöä, eikä sahapuun tuottamiseen syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Silloinkin tod näk kannattavinta on mennä hieskoivulla (turpeinen kostea) tai haavalla (kivennäismaa) lyhyellä kiertoajalla, kaikki pois kerralla ja kantovesakosta uutta putkeen.
Siinä vaiheessa jos energiaa vasiten jostain muualta on lähdetty korjaamaan niin joku on jo aiemmin mennyt pahasti pieleen, toki niitäkin kuvioita on ja tehdään vaikka kuinka. Priimatulosta noista ei kannata haaveilla, korkeintaan vahinkoa voi vähän pienentää.
”Edelleen on vastaamatta miksi näitä veistoksellinen kauniita, äänettömiä, täysin harmittomia ja luonnon monimuotoisuutta lisääviä tuurimyllyjä ei rakenneta eteläiseen Suomeen?”
Tätä olen Tampereellakin asuvana myös kysellyt, suuremman kaupungin laitamilla ei melukaan haittaa kun sitä tarjoilee tieliikenne läheisellä moottoritiellä jo muutenkin 24/7/365. Lisäksi maisemahaittaakin on jo valmiiksi rumien laatikko- ja tornitalojen vuoksi. Sähkön käyttäjät on vieressä.
Ei ole metsänomistajan vastuulla jos korjuuyrittäjä hinnoittelee työnsä väärin. Oikealla hinnoittelulla selviää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
Sähköaita ei hirviä estä. Tämä tuli todistettua vasikkalaitumella, vähän väliä tosiaan langat poikki. Kun tilalle vaihdettiin yli 600 kg sonnit niin alkoi langat pysyä ehjinä.