Käyttäjän Sulli kirjoittamat vastaukset
-
Näyttäähän se säkki täydeltä, mutta tosiasiassa sekin painuu puitten kuivuessa niiden mukana kasaan.
Kyllä energiapuuta käytetään vielä pitkään, eri asia sitten mistä kalikasta sitä tehdään.
Esimerkiksi Tampereella Naistenlahti3 biomassavoimala lämpöteho on 160 MW (noin puolet Tampereen tarpeesta) ja sähköteho 50 MW. Lielahteen viime vuosina tehdyt sähkökattilat 1 ja 2 ovat yhteisteholtaan 145 MW, joten niillä ei edes teoriassa voi talvella korvata biomassaa kuin 1-2 h. Lisäksi on huomattava että biomassalaitoksella tuotettava sähköteho jää saamatta ja kallis sähkö myymättä, joten homman taloudellinen tase ei niin maata mullistava ole kun äkkiä luulisi. Lisäksi kun nyt ei enää uuteen tuulivoimaan juurikaan investoida ja jos samalla sähkökattilakiima säilyy kuumana, niin hintakuopat alkaa olla mennyttä aikaa, joten voi monella sähkökattilainvestoijalla nurkkasumma näyttää aika murheelliselta.
Kaukolämpöyhtiö ilmoitti juuri taksojen korotuksesta perusteena polttoaineiden korkea hinta, ei ilmeisesti ainakaan vielä ole sähkökattilat kovin halpaa lämpöä tuottaneet.
Kesällä lämpimän käyttöveden teossa toki on paikkansa.
No sehän se ongelma tahtoo olla, asioitten keksiminen.
Ainahan tankin voi täyttää kun sattuu pöntön kohdalle, kiireisimmät tekee kuumatankkaukse, ainakin Stihliin voi vaikka pujottaa kumilenkin kaasukahvaan niin ei terä pääse suotta pysähtymään.
450 oli putkessa kulma kahvojen kohdalla kun se mulle tuli. Ajattelin että ompa saksalainen laittanut nivelen akseliin että on saanut terän muka nenän eteen. Jossain vaiheessa aloin tutkimaan onko huolto-ohjeessa ohjeistettu nivelen rasvaus. Räjäytyskuvasta selvisi että ei siellä mitään niveltä ole. Aika äkkiä purkaantu koko laitos pöydälle. Putki oikeni helposti ruuvipuristimien ja neliöputken ja pitkän teräsviivaimen kanssa mutta akseli oli hankalampi tapaus kun joustaa niin paljon ennen pysyvää muodon muutosta. Pitää pikkasen vääntää yli suoran asennon korvakuulolla. Tuli siitä nyt ainakin parempi jossei laserinsuora.
Uskoisin että vempottava akseli tuhoaa laakerit tai katkeaa ennen pitkää. Tärinöihin ei kyllä vaikuttanut mitään.
En rasvannut akselin muoviholkkia kun siitä ei ole ohjetta. Jotkut nylonlaadut ei tykkää ainakaan öljypohjaisista rasvoista.
Itse olin raivuulla toukokuun alussa vähällä pudota karhun pesään.
Jatkoin marraskuussa lumen tuloon keskeytynyttä kuviota. Etenin ojan penkkaa pitkin jossa kasvoi turkkina kuusen tainta, joten pesän aukko tuli näkyviin vasta terän alta. Onneksi oli jo vappu mennyt joten pesä oli tyhjä. Kieltämättä kävi mielessä miten olis käynyt siinä marras-joulukuun vaihteessa, olisinko tätä kirjoittamassa. Ei ole tietoa saati kokemusta kuinka herkästi talvehtimaan asettunut karhu vielä lähtee liikeelle ja millä mielellä, vai odottaako niin kauan että häiritsijä on kohdalla.
Kokemuksena en suosittele.
Siksi juuri kun siinä ei ole mitään sekamelskaa ja on yksinkertaista. Vuokrasopimukset, kokoukset, talous, jäsenmaksut koko toiminta voi keskittyä juuri siiihen ydintoimintaan ja voi asettaa toiminnan mukaiseen laajuuteen. Kirjanpito pienriistayhdistyksessä on niin yksinkertainen että siihen ei tuntia enempää mene vuodessa aikaa. Aamusella vähän havainnoi missä päin on punaliivien jahti alkamassa niin on sinä päivänä eri saloilla.
Meilläpäin enempi sääntönä että pienriistaa ja sorkkaeläimiä metsästetään eri yhdistyksissä, jotka ovat vuokranneet samalla jaolla metsästysoikeuden samoilta tiloilta. Siis kahdet sopimukset. Toimii hyvin, kumpainenkin saa keskittyä omiin juttuihinsa, pineriistan metsätys kuno on enempi yksilölaji. Yhteisöt vuokraa kylläkin koko oikeuden, mutta ne on sitten keskinäisellä sopimuksella puolitettu/vaihdettu, maanomistajan luvalla toki.
MH:lta kyselin jo pari vuotta sitten saisko millä ehdoilla yhdet pinonpohjat polttopuuksi. Olleet tien varressa jo kolmatta vuotta, koivuissa jo sieniä päissä. No niistä ei niin väliä, mutta männyt olisin haalannut. Noin raktorikuorma. Olis kuitenkin pitänyt maksaa kuitupuun tienvarsihinta. Keräilevät kuulemma niitä energiapuuksi. Rohkenin hieman epäillä, mutta antaapas poikien touhuta. Näkyyvät oleva vieläkin samoilla sijoilla.
Altakaataminen, ei , ei ja ei. Tuttu makaa kirkkotarhassa tämän tempun tehtyään. Puun tyvellä pyllistellessä ei näe latvaan, nojallaan oleva puu saattaa irrota jo siinä vaiheessa kun pystyssä oleva vasta vähän kallistuu, niin vähän että sitä ei edes tyvellä huomaa.