Käyttäjän Sulli kirjoittamat vastaukset
-
450 oli putkessa kulma kahvojen kohdalla kun se mulle tuli. Ajattelin että ompa saksalainen laittanut nivelen akseliin että on saanut terän muka nenän eteen. Jossain vaiheessa aloin tutkimaan onko huolto-ohjeessa ohjeistettu nivelen rasvaus. Räjäytyskuvasta selvisi että ei siellä mitään niveltä ole. Aika äkkiä purkaantu koko laitos pöydälle. Putki oikeni helposti ruuvipuristimien ja neliöputken ja pitkän teräsviivaimen kanssa mutta akseli oli hankalampi tapaus kun joustaa niin paljon ennen pysyvää muodon muutosta. Pitää pikkasen vääntää yli suoran asennon korvakuulolla. Tuli siitä nyt ainakin parempi jossei laserinsuora.
Uskoisin että vempottava akseli tuhoaa laakerit tai katkeaa ennen pitkää. Tärinöihin ei kyllä vaikuttanut mitään.
En rasvannut akselin muoviholkkia kun siitä ei ole ohjetta. Jotkut nylonlaadut ei tykkää ainakaan öljypohjaisista rasvoista.
Itse olin raivuulla toukokuun alussa vähällä pudota karhun pesään.
Jatkoin marraskuussa lumen tuloon keskeytynyttä kuviota. Etenin ojan penkkaa pitkin jossa kasvoi turkkina kuusen tainta, joten pesän aukko tuli näkyviin vasta terän alta. Onneksi oli jo vappu mennyt joten pesä oli tyhjä. Kieltämättä kävi mielessä miten olis käynyt siinä marras-joulukuun vaihteessa, olisinko tätä kirjoittamassa. Ei ole tietoa saati kokemusta kuinka herkästi talvehtimaan asettunut karhu vielä lähtee liikeelle ja millä mielellä, vai odottaako niin kauan että häiritsijä on kohdalla.
Kokemuksena en suosittele.
Siksi juuri kun siinä ei ole mitään sekamelskaa ja on yksinkertaista. Vuokrasopimukset, kokoukset, talous, jäsenmaksut koko toiminta voi keskittyä juuri siiihen ydintoimintaan ja voi asettaa toiminnan mukaiseen laajuuteen. Kirjanpito pienriistayhdistyksessä on niin yksinkertainen että siihen ei tuntia enempää mene vuodessa aikaa. Aamusella vähän havainnoi missä päin on punaliivien jahti alkamassa niin on sinä päivänä eri saloilla.
Meilläpäin enempi sääntönä että pienriistaa ja sorkkaeläimiä metsästetään eri yhdistyksissä, jotka ovat vuokranneet samalla jaolla metsästysoikeuden samoilta tiloilta. Siis kahdet sopimukset. Toimii hyvin, kumpainenkin saa keskittyä omiin juttuihinsa, pineriistan metsätys kuno on enempi yksilölaji. Yhteisöt vuokraa kylläkin koko oikeuden, mutta ne on sitten keskinäisellä sopimuksella puolitettu/vaihdettu, maanomistajan luvalla toki.
MH:lta kyselin jo pari vuotta sitten saisko millä ehdoilla yhdet pinonpohjat polttopuuksi. Olleet tien varressa jo kolmatta vuotta, koivuissa jo sieniä päissä. No niistä ei niin väliä, mutta männyt olisin haalannut. Noin raktorikuorma. Olis kuitenkin pitänyt maksaa kuitupuun tienvarsihinta. Keräilevät kuulemma niitä energiapuuksi. Rohkenin hieman epäillä, mutta antaapas poikien touhuta. Näkyyvät oleva vieläkin samoilla sijoilla.
Altakaataminen, ei , ei ja ei. Tuttu makaa kirkkotarhassa tämän tempun tehtyään. Puun tyvellä pyllistellessä ei näe latvaan, nojallaan oleva puu saattaa irrota jo siinä vaiheessa kun pystyssä oleva vasta vähän kallistuu, niin vähän että sitä ei edes tyvellä huomaa.
Tosiaan vetämällä taljalla, vinssillä, koneella. Itse onnistuin kaatamaan koivun toisen kaksilatvasen latvahaaraan ja sieltähän se ei tule millään vedolla ennenkuin pystyssä oleva katkeaa. Katkoin tyvestä niin pitkälle että tyvi roikkui ilmassa. Tässä vaiheessa otin parin päivän tuumaustauon. Järkeilin että kiertäminen saattaisi pyöräyttää sen verran että oksalukko laukeaa. Sahasin tyveen reiän ja pujotin siihen viismetrisen rangan ja sillä kiertämällä runko pyörähti sen verran että putosi. Liikaa jännitti.
No ei se nyt mikään ilmestyskirjan peto ole. Olen seuraillut yhden autiotalon pihapiiriä jossa lupiinia on, noin 30 v eikä se sieltä ole mihinkään levinnyt. Ennemminkin päin vastoin, vatukko ja muu ryönä on vallannut pihan ja lupiini selvästi vähenemään päin. Se on nimenomaan avoimen paikan kasvi, ei siedä varjostusta, kasvaa maaperässä jossa vähän ravinteita, hiekassa ja sorassa, sekä ihan kaivetussa raakamaassa. Em ominaisuuksiensa johdosta aikanaan kylvetty tien leikkausluiskiin pitämään maat paikoillaan voimakkaan juuristonsa avulla. Voi levitä muutaman metrin kanerva/puolikkatyypin mettän puolelle mutta ei kykene kasvamaan sielläkään sulkeutuneessa taimikossa. Eikä estä lehtipuuvesakkoa tulemasta viljavemmille maille, jonka jälkeen peli viimeistää on selvä.
Nykyään aina joku asia nostetaan tikun nokkaan ja siitä tehdään ihan hirveä hulabaloo. Nyt on alkaneet pörriäiset voimaan pahoin. Tähän asti on mettän eläimet osanneet varoa myrkyllisiä kasveja. Jostain syystä tämä ei tällä vuosikymmenellä enää päde. Kuoleman omia ovat kaikki.
Oho.
Nostokoukulle tiedoksi: