Käyttäjän Taiki kirjoittamat vastaukset
-
Ihan nätisti tuo tuki tilille napsahti. Hakkuumäärän todisteena koivukuidun mittaustodistus.
”Näin sahatavaran osuus koko puun biomassasta on noin 20% joten 80% rungon osista ja tuotteista vapauttaa hiilen muutamassa vuodessa.”
Saman hiilen minkä on kasvullaan sitonut. Ja kun metsän kasvusta pidetään huolta sitoo sen uudelleen. Mikä on ongelma?
Ongelma on, että metsätalouden kontolle työnnetään maailman pelastusohjelma joka on luotu hämärtämään todellista ongelmaa. Ongelmaa jota kokoajan pahennetaan fossiilisia polttoaineita käyttämällä
”ei ilmaston kannalta ole ratkaisevaa, kuinka nopeasti hiiltä pystytään sitomaan kasvustoon, vaan kuinka PALJON sitä on sitoutuneena”
Tuo sitoutuminen juuri on asian ydin.
Jos pelkkää metsätaloutta katsotaan hiilitase on kokonaisuutena kutakuinkin +- nolla, edellyttäen että hakkuun jälkeen huolehditaan alueen uudistamisesta. Tämä siksi että hiiltä vapautuu yhdellä alueella ja tase on vahvasti sitoutumisen puolella toisaalla.
Sitoutumista ei tietenkään tapahdu jos hakkuun jälkeen alue kasvaa pelkää heinikkoa tai se otetaan muuhun kuin metsätalous käyttöön, esim. tien pohjaksi, sähkölinjaksi tai kaupunki rakentamiseen.
Se sitoutunut hiili jota vapautetaan on sitoutunut fossiilisiin polttoaineisiin, öljyyn ja kivihiileen. Niiden käytöstä vapautuvan hiilidioksidin sitomiseen ei maapallolla ole mitään keinoa. Metsätalouden kontolle tuota tehtävää ollaan kyllä työntämässä, mutta mittaluokat ovat sellaisia ettei tule millään onnistumaan.
Fossiilisten polttoaineiden käytön määrä on kaiken a ja o. Kaikki muu on näpertelyä. Mutta kun sillä nissanilla on niin kiva kurvata ties minne ja kerrostalon patterista on kiva saada kivihiililämpöä.
Ideologia pitää tietenkin olla, että ongelma väännetään asiasta kuin asiasta, kunhan saadaan aikaan kunnon rähinä.
Tätä ideologiaa kovasti viljellään tälläkin palstalla.
Kaunaisia kääkkiä.
Peilin eteen istuminen ja pieni hetki ajattelua tekisi hyvää.
Kääntyyhän tuossa 400 miljoonaa euroa saamapuolelta nettomaksunpuolelle. Mutta eipä tuo haittaa, onhan meillä noita miljoonia. Ja paremminhan ne tuolla Euroopassa osaavat ne rahat käyttää kuin me itse.
Oliivin tai viininviljelyn tukiin tuskin uskalletaan koskea. Voihan toki olla, että me tämänkin menetyksen myötä tienaamme jotakin. Vai?
Oletko harkinnut matkakulun lisäämistä metsäveroilmoitukseen kertapoistoisena kuluna? Ihan selvästi tuhkanlevitykseen ja metsätalouteen kuuluva menoerä. (heko, heko)
Ei saa vähälahjainen ihminen tolkkua tuosta pyörityksestä. Ei vaikka kuinka lukisi.
Tulee vain mieleen eräs surullisen hahmon ritari, hänen aseenkantajansa ja tuulimyllyt.
Onhan sillä selvä yhteys: Esim. Helsinki lämmitetään kivihiilellä, poltetaan fossiilista maaperään sitoutunutta hiiltä ja vapautetaan hiilidioksidi ilmaan.
Sitten vaaditaan, että tämä hölmöys viherpestään toisten kustannuksella ja samalla aiheutetaan haittaa ja vaikeuksia koko kansantaloudelle.
Itsellä käytössä Metsuri-teräketjuöljy, toiminut ihan ok. Mutta ongelmana on huskun 543:n tapa laskea alleen varastossa. Saha on käynyt huollossa, mutta vaiva ei korjaantunut. Onko öljymerkin vaihdosta johonkin sakeampaan apua tai onko palstalaisilla keino sahan korjaamiseen.
”Olipa kerran maanomistaja, olkoon hänen nimensä Pertti.”
Mutta, mutta. Perttipä hylkäsi konsultin ehdotuksen heti ensimmäisellä kierroksella ja päätti toimia toisin. Hän pyydysti isot kalat pois ja teki ihan kivan tilin. Harjusta ja taimenta tuli haukien lisäksi ihan kivasti. Tyytyväisenä Pertti jäi kasvattelemaan pienistä kaloista isompia ja nautti saamastaa tilistä. Hän toisti isojen kalojen kalastuksen viiden vuoden kuluttua, odotuksin että taas tulee kivasti massia. Kalat olivat ihan kohtalaisen kokoisia mutta harjusta ja taimenta oli kovin vähän ja saalis enimmäkseen haukia. Ei tullut isoa tiliä ei.
Hiljainen oli Pertti, ei kertonut tilannetta edes eukolleen. Pertti ajatteli ajan kyllä korjaavan tilanteen odotti kymmenen vuotta ja toisti kalastuksen. Ei tullut harjusta ei taimenta eikä kirjolohta (ei Pertti katsonut tarpeelliseksi istuttaa kirjolohen poikasia). Tulli haukea ja lahnoja. Harmitti.
Ja järvessä oli tapahtunut jotakin. Siellä oli vain pieniä kaloja. Paljon ja ravinnon puutteessa kääpiöityneitä. Harjusen ja taimenen poikaset menivät sinttien suihin ja lahnat ja särjet peuhasivat pohjasta mudan liikkeelle. Ennen kirkasvetinen järvi oli pelkää mutavelliä. Näkyvyys lähes nolla. Uimasta tultua piti käydä suihkussa pesulla.
Pertti oli jo vanha. Muisti vanhat hyvät ajat, mutta voimat eivät riittäneet tilanteen korjaamiseen. Sintit ja lahnat olisi pitänyt tehokalastaa moneen kertaa. Kuluja, kustannuksia ja iso lasku.
Ajastaan järvi siirtyi ns. luonnollisen poistuman kautta Pertin pojille.
Samaan aikaan poliitikot päätyivät lehmänkauppojen kautta asettamaan kiinteistöveron järville ( vai oliko se metsä?).
Vero lankesi maksuun pinta-alan mukaan joka vuosi, mutta tuloja ei ollut.
Poikia harmitti. Onneksi löytyi kaupungista rikas ymmärtämätön joka osti järven nimelliseen hintaan. Sen pituinen se. Hyvää yötä.
Mitä tästä opimme: yksisilmäisyys ja vain yhden toimintamallin mukaan tekeminen ei anna parasta tulosta.