Käyttäjän Taiki kirjoittamat vastaukset
-
Itsellä käytössä Metsuri-teräketjuöljy, toiminut ihan ok. Mutta ongelmana on huskun 543:n tapa laskea alleen varastossa. Saha on käynyt huollossa, mutta vaiva ei korjaantunut. Onko öljymerkin vaihdosta johonkin sakeampaan apua tai onko palstalaisilla keino sahan korjaamiseen.
”Olipa kerran maanomistaja, olkoon hänen nimensä Pertti.”
Mutta, mutta. Perttipä hylkäsi konsultin ehdotuksen heti ensimmäisellä kierroksella ja päätti toimia toisin. Hän pyydysti isot kalat pois ja teki ihan kivan tilin. Harjusta ja taimenta tuli haukien lisäksi ihan kivasti. Tyytyväisenä Pertti jäi kasvattelemaan pienistä kaloista isompia ja nautti saamastaa tilistä. Hän toisti isojen kalojen kalastuksen viiden vuoden kuluttua, odotuksin että taas tulee kivasti massia. Kalat olivat ihan kohtalaisen kokoisia mutta harjusta ja taimenta oli kovin vähän ja saalis enimmäkseen haukia. Ei tullut isoa tiliä ei.
Hiljainen oli Pertti, ei kertonut tilannetta edes eukolleen. Pertti ajatteli ajan kyllä korjaavan tilanteen odotti kymmenen vuotta ja toisti kalastuksen. Ei tullut harjusta ei taimenta eikä kirjolohta (ei Pertti katsonut tarpeelliseksi istuttaa kirjolohen poikasia). Tulli haukea ja lahnoja. Harmitti.
Ja järvessä oli tapahtunut jotakin. Siellä oli vain pieniä kaloja. Paljon ja ravinnon puutteessa kääpiöityneitä. Harjusen ja taimenen poikaset menivät sinttien suihin ja lahnat ja särjet peuhasivat pohjasta mudan liikkeelle. Ennen kirkasvetinen järvi oli pelkää mutavelliä. Näkyvyys lähes nolla. Uimasta tultua piti käydä suihkussa pesulla.
Pertti oli jo vanha. Muisti vanhat hyvät ajat, mutta voimat eivät riittäneet tilanteen korjaamiseen. Sintit ja lahnat olisi pitänyt tehokalastaa moneen kertaa. Kuluja, kustannuksia ja iso lasku.
Ajastaan järvi siirtyi ns. luonnollisen poistuman kautta Pertin pojille.
Samaan aikaan poliitikot päätyivät lehmänkauppojen kautta asettamaan kiinteistöveron järville ( vai oliko se metsä?).
Vero lankesi maksuun pinta-alan mukaan joka vuosi, mutta tuloja ei ollut.
Poikia harmitti. Onneksi löytyi kaupungista rikas ymmärtämätön joka osti järven nimelliseen hintaan. Sen pituinen se. Hyvää yötä.
Mitä tästä opimme: yksisilmäisyys ja vain yhden toimintamallin mukaan tekeminen ei anna parasta tulosta.
Gla:Se, etten investoisi uudistamiseen mitään ja siitä seuraisi nollatulos kun puuta ei kasva, on minusta väärä ajattelutapa
Tämä on oikea ajattelutapa. Mielestäni hakkuun jälkeen uuden metsän kasvuun lähdön varmistaminen on hoidettava. Se on niin olennainen asia, että minulle istutus tai muu uudistaminen on osa hakkuun kustannusta. Vastaa esim. ennakkoraivauksen kustannuksia. Se että pitääkö hakkuutulon pienenemiselle laskea korkokustannuksia riippuu mihin hakkuutulo sijoitetaan. Jos se menee uudelleen sijoitettavaksi kustannus pienentää sijoitettavaa summaa ja siten pienentää tulevaa tuottoa. Mutta jos sillä maksetaan ruoka ja sähkölaskua sille harva korkotappiota laskee.
Minulle uuden metsän kasvattaminen ja siitä muodostuvat kulut alkaa raivauksesta.
Hautalan ajattelu pohjautuu fossiilisten polttoaineiden jatkuvaan käyttöön.
Auringosta, tuulesta ja utopiasta että joku haluaisi merkittävästi säästää energiaa ei ole lähitulevaisuudessa apua minkäänlaisen muutoksen saamiseen. Hautala ja kumppanit vastustavat ehdottomasti uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja haluavat jatkaa öljyn ja kivihiilen polttoa.
Puun ja vastaavien uusiutuvien energiamuotojen käyttö on systeemin sisäistä kiertoa jossa muodostunut hiilidioksidi palautuu kiertoon kasvun myötä. Eli on nollasummapeliä. Hautala haluaa poliittisten pyrkimyksiensä mukaisesti lisätä hiilidioksidi kuormaa fossiilia polttamalla. Taustalla risukoiden suojelu. Ja ilmastopolitiikan ajaminen kaaokseen omien valtapyrkimyksiensä tukemiseksi.
”Vuonna 1998 tapahtui traaginen onnettomuus, kun yksi lehmuksista katkesi tuulen voimasta ja surmasi nuoren naisen.”
Tähän on pakko tarttua, kun onnettomuudessa kuollut nuori nainen sattui olemaan naapurin tyttö. Lempinimeltään ”Hemppa” oli hän. Lukuisat oli kerrat kun tyttö alta kouluikäisenä seisoi käsi pystyssä tienlaidassa kun meikä ajoi traktorilla ohi. Ujonoloinen, kiltti, hentorakenteinen vaaleatukkainen tyttö.
Suuri oli suru ja järkytys koko kyläkunnalle kun tuli viesti tapahtuneesta.
Täysin kohtuuton ja väärä kohtalo. Juuri opiskelunsa aloittanut nuori nainen.
Lahopuiden halaajien olisi syytä opetella ymmärtämään, että tässä maailmassa kaikella on aikansa. Luonnonkirtokulkuun kuuluu että vanha häviää ja uutta kasvaa aivan varmasti tilalle.
Kyllä täälläkin hankintakapulat Ensolle kelpasi.
Tehtaat kuulema pyörii ostopuun varassa.
Harmittavan hauska kirjoitus. Kymmenen pistettä.
Tarkalle on viritetty ainakin joillakin sahoilla raaka-aineen hankinta.
Naapuri myi viime syksynä päätehakkuun, ( 3 ha) pääosin kuusikkoa.
Kaupat tehtiin iltapäivällä. Seuraavana aamuna oli moto palstalla. Ajokone perään ja kun tukkia oli autokuorma kyytiin ja sahalle. Toista kuormaa hakiessaan autokuski kertoi, ettei sahan kentällä ollut kalikan kalikkaa kun hän kaartoi pihaan. Sahan porukka istui odottamassa, että auto tuli ja pääsivät taas tositoimiin.
Taitaa sahauksen kannattavuus olla kuitenkin varsin hyvällä tasolla, kun kestää tuollaista toimintaa.
Omana muistikuvanani voin kertoa isoisästäni, joka vielä -60-luvun lopulla, työkyvyn heikettyä harrasti harsintahakkuun mukaista metsänhoitoa. Käveli metsässä kirveen kanssa ja raapi ristejä kirveen hamaralla mielestään poistettaviin puihin. Niitä oli harvassa. Tapa ei ainakaan täälläpäin ollut mikään tilakohtainen vaan aivan yleinen toimintamalli. Muistan myös kovan vastustuksen kun systeemi muuttui ja ensimmäisiä aukkoja ja kuusen istutuksia tehtiin. Ensimmäiset isot avojuurikuusentaimet istutettiin kuitupuukokoiseen koivikkoon ja alkavat olla nyt päätehakkuuvaiheessa.
Eipä olisi paljon motolla hakkuille asiaa jos harsinta menetelmää olisi jatkettu. Tilan nykyinen puuston määrä on moninkertaistunut noista vanhoista hyvistä ajoista.