Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 106)
  • Taviokuurna

    72

    Taviokuurna

    No hyvä on Planterin ohje,  siitä KIITOS, mutta mitä on arki? Pääjohtaja Kari Jordan istututti Lohjalle kuusipeuroja Ahtialan metsiin, kuuluvat  lisääntyvän hyvin ja täydentävät sorkkariistan lihan ilmaispystyvarastointia yksityisissä metsissä, usein noilla seuduin absoluuttisilla lehtipuun kasvualustoilla, eli kalkkipitoisilla lehtomaisilla kankailla ja lehdoissa, joissa kuusikot ovat usein pahasti lahoja.

    Samaa kuuluu tehdyn jossain Etelä-Savossa.

    Metsästäjät huoltavat imagoansa luonnonsuojelijoina istuttamalla peuroja siirtotarhojen kautta eri puolille maata, touhu on tolkutonta, sillä eihän sitä kehdata alkaa metsästää vasta kun kanta on tuuhea, esimerkiksi 500 kolaria vuodessa.

    Ryhdin, kurin ja vastuun penääminen puuntuottamisen turvaksi on myöhäistä nyt, kun sorkkaelikoiden kannat ml. villisika kasvavat kannan hoitokyvyn (vanheneva, harveneva metsästäjäkunta) ulottumattomiin.

    Näivetystautia on ollut aika mukavasti Norjan tunturipeuroissa, hirvissä Pohjois-Ruotsissa 3 tapausta; sairasta on ajatella, että tässä voi olla koivun, haavan ja Annelin mainitsemien, monimuotoisuudelle tärkeiden rase -puulajien kasvattajan ainoa toivo.

    Taviokuurna

    Hirvien vahingoista pahin on se, että leipää tuova (metsätalous-metsäteollisuus) porukka väistää leikkijöitä (hirvieläinten metsästäjät) eli kuusta istutetaan männyn maille, lahojen kuusikoiden hakkuuaukoille kuusta lahoamaan. Haavasta ei edes haaveilla viljelypuuna; metsäliittolaisten hirvestäjien taannoinen haapaprojekti pysähtyi hirven leukoihin, koivua viljellään sentään jonkin verran. Tuoreessa Maaseudun Tulevaisuuden metsänumerossa oli loistavat jutut valkohäntäpeuran metsävahingoista, paha on kauriskin, molemmat lajit ulkona ”kannan suunnittelusta” eli kannan voi hoitaa säädylliseksi (liikenteen, maa- ja metsätalouden kannalta) vain jokin sairaus. Irvokasta luettavaa oli Metsästäjäliiton Jahti -lehti MT:n välissä jaeltuna. ”Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyöstä voimaa” – otsikoitu pääkirjoitus.  Päätoimittaja uskoo viestinnän voimaan; minusta taas tuntuu, että kynän sijasta tarvitaan kivääriä ja paljon. Lehden juttu vieraslaji -valkohäntäpeurasta sopii perusteeksi mielipiteelleni. Kanalintujen väheneminen on ollut surkeaa seurattavaa. Metsänomistaja tekee viisaasti, kun rajaa metsästyksen vuokrasopimuksen sorkkaelikoihin, hirvieläinten ja villisian kantojen järkeviksi saamisessa riittää töitä yli voimien,kuten näemme vh-peuran ja kauriin kantojen kasvuvauhdista.

    Jahti -lehden imelöinti ”Riistametsänhoito on helppoa” oli huippu.Erikoissuunnittelija Marko Svensberg kertoi, ”että paras metsä riistan kannalta on vähintään kolmen puulajin metsä, jossa pääpuulajia on enintään kahdeksasosa puustosta”. Siinäpä pohdittavaa esimerkiksi tuleville Metsätieteen päiville. Sappitipat sihahtelevat näiden nuotiotieteilijöiden oivalluksia lukiessa — kuka varoittaa metänomistajia hairahtumasta esimerkiksi jatkuvapeitteisyyden huuhaahan?

     

     

    Taviokuurna

    Hiilidioksidista koohkataan ehkä siinä mielessä liikaa, että metaanin päästöt ilmakehään kasvavat; tiedeväki on ymmällään, kun ei tiedetä mistä ja miksi lisää metaania tulee. Olisiko näillä pyhillä kosteikoilla jotain tekoa asian kanssa, tai pitkään lämpiminä pysyvillä järvillä, jotka rehevöityvät energian ja ravinteiden lisääntyessä. Ikiroudan alueet Alaskassa, Kanadassa ja Venäjällä ainakin pumppaavat metaania valtavat määrät ilamkehään sulaessaan.

     

    Taviokuurna

    Mökkeilen, marjastan, sienestän ja vaeltelen Porvoon eteläosien metsissä, hyvin hoidetuissa, täysipuustoisissa tasaikäisissä  metsissä. Hirven tuhot ovat kovat taimikoissa, kuusta istutetaan lahokannikkoon lahoamaan. Jalojen lehtipuiden varaan ei kannata laskea mitään, toki komeita kujia ja pihoja on ajalta ennen hirvikautta, mutta metsämaalla on vain vähän tammen ja vaahteran taimia, laadultaan heikkoja. Lehmusta ja saarnea en muista nähneeni.

    Reviiri on palkannut/kouluttanut/valvonut koneyrittäjiä ja tuo täysipuustoisuuden asia miellyttää silmää vrt. monin paikoin muualla näkemäni harveikot.

    Kyllä jatkuvaa kasvatusta kokeiltiin Suomessa ja Ruotsissa riittävän laajalti ja monimuotoisesti aina laajaan vajaatuottoisuuteen asti — mistä mustasta aukosta tämä vanha metsien pilaamisen konsti nyt on noussut ja nousee? Häkellyttävää oli lukea sahojen etujärjestön nokkamiehen kommentteja tyyliin ”jatkuva kasvatus on sahoille mieleen”, pikkuisen järkeä ja vastuullisuutta touhuihin ja pian.

    Ihmettelen myös kokeneiden konemiesten, metsureiden, mtj:t mti:t, mh:t ja tutkijat hiljaisuutta näissä asioissa.

     

    Taviokuurna

    Olemme Saksan ja Ruotsin tiellä; sorkkaelikoiden määrä karkaa käsistä holtittomuuksiin. Hirven pyynnissä voi säilyä joku tolkku, mutta vh-peura, kauris ja villisika lisääntyvät holtittomasti. Saksassa ammuttiin viime metsästyskaudella 820 000 villisikaa, lihan hinta on  pudonnut monin paikoin 50 c:iin/kg. Maanomistaja voi yrittää pitää yllä pyyntipaineita sorkkariistaan kieltämällä maillaan ja vesillään vähien vesilintujen pyynnin, pimeässä putoaa uhanalaisia lajejakin,  kanalintujen pyyntikielto päälle myös, samoin metsäjäniksen. Eihän pienriistasaalis paljoa vaikuta pakastimen sisältöihin, mutta olisihan aikaa pikkuelikoiden pyynniltä sorkkariistan teurastuksiin. Tragikoomista on minusta metsästykseen liitetty mantra ”ekologisesti kestävää, eettistä metsästystä, joka tuottaa hiilivapaata lähiruokaa ihmisille”, tähän tyyliin kärnästellään esimerkiksi hirvijahtia, jossa yhden seurueen jäsenet ajavat viikonloppuna yhteensä tuhansia kilometrejä autoilla. Huomattavaa on, että pulmat ovat tulosta MMM:n johtaman kestävän metsästyksen ja kannanhallinnan tulosta.

    Taviokuurna

    Olen istuttanut mäntyä ja kuusta Rovaniemen – Ylitornion auratuille valtion maille 60 -luvulla melkein joka kesä. Yhtään 2 metriä syvää ojaa en ikinä nähnyt; haluaisin kyllä nähdä sellaista tekevän auran ja eritoten sen vetoon kykenevän koneen.

    Hyviä metsiä on aurausaloille noussut — itse Erkki Lähde mittasi ja mittautti tiedemieskaudellaan, miten taivaalliset kasvuolosuhteet pienelle puulle oli tarjolla verrattuna paksuun kuntaan roudan päälle istutettuihin.

    Muistan metsäretkeilyn, jolla tuli tietäjillä riita, oliko maa muokattu vai ei. Paikallinen m-ammattimies tiesi, että aurattu oli. Lumen sulamisvedet korjaavat jälkiä, 20 vuotta tasoittaa maisemaa rajusti, 40 vuoden päästä menee arvaamiseksi, oliko aurattu vaiko ei.

    Kemijärvellä imee aurattujen alueiden harvennuspuuta hieno saha jopa 120 metrin minuuttivauhdilla. Toivottavasti sellutehdaskin saadaan.,

    Maan hoito on taitolaji. Aurausta voidaan korvata mätästyksellä, pääasia, että maan vesitalous tulee kuntoon.

    Näinä aikoina sopii metsäasiantuntijaksi persejalkaiset, mönkijällä ABC:lle päiväparlamenttiin ajelevat henkilöt haukkumaan sitä, kuinka thaimaalaiset sotkevat paikat ja raiskaavat pitäjä parhaat marjamaat.

     

    Taviokuurna

    Ostaa ja ostaa, mikähän mahtaa olla hinta, kun ne myydään ja kuka ostaa puun louhinnan alueet vapaaehtoisesti työmaikseen?

     

    Taviokuurna

    Metsälehdessä hyvä juttu asiasta tänään. Olennaista on, että asia tehdään kurjan naturakaavan mukaan eli mo ei saa tietoa. HCV on uusi, ovela yritys painaa suomalaista puuntuottaja-talonpoikaa ympäristöjärjestöjen oppien mukaiseen metsätalouteen. HCV:n alueet on etsinyt kartoille Tapio, Sahateollisuus ry:n ja Metsäteollisuus ry:n toimeksiannosta, joten oudoilla teillä liikumme nyt.

    Puunostajien on kepeää toimia näin, eli edelleenkin kustannukset sertifioinnista lankeavat puun tuotannon rajoitteina metsänomistajille. Eikä kai kukaan voi olla niin naivi, että kuvittelee rajoitteiden pysyvän samoina. Ne kiristyvät jokaisessa kriteerien tarkastuksessa.

    Venäjän puun louhimoilla on valtavilla alueilla FSC. Saksan, Sveitsin ja monen muun maan yksityismetsistä on FSC:n piirissä vain piskuinen murto-osa. Toki metsätal./teoll. merkitys noissa maissa on taloudessa pieni, vrt. Suomi.  Pää on nyt tullut vetävän käteen eli FSC:lle, kuinka Metry ja Sahat voivat uida moiseen valheiden verkkoon?

     

     

    Taviokuurna

    Tässä mykkyrässä piilee yksi hirvien paljouden salaisuuskin, metsäjätit, alan etujärjestöt jne. haluavat varmistaa, että herrajahdissa kaatuu hirviä. Niinpä lehmiä säästellään siinä kuin maalaisukkojenkin porukoissa tyyliin ”en ampunut, koska sillä on kaksi uutta mahassa”.

    Herrojen haastatteluja sopiessani kuuntelin joskus syyssesongin aikaan sihteerikön lukevan ääneen johtajan kalenteria: ”kyllä tämä nyt aika tukkoiselta näyttää, torstai menee meton (etujärjestö-ei metso) jahdissa, sitten on maanantaina Metlan jahti Bromarvissa,  seminaari Joensuussa tiistaina ja sitten onkin Enson jahti kesskiviikkona, ja perjantaina MTK:n jahti Kettulassa jne. jne. Kyllä  vastaukset kysymyksiin silti aina saatiin. En usko että noihin jahteihin mitään isoa lahjustouhua liittyisi. Kunnon ruokaa ja viinaa. Järjestelyjen rivimiehien pelkoa, aiheellista, liipasimen vetoon yliherkkien herrojen turvallisuusrajoitteisuudesta. Niitäkin on riittänyt ja riittää, mutta suojelusenkelit ovat toimineet hyvin.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 106)