Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 100)
  • Taviokuurna

    Olen istuttanut mäntyä ja kuusta Rovaniemen – Ylitornion auratuille valtion maille 60 -luvulla melkein joka kesä. Yhtään 2 metriä syvää ojaa en ikinä nähnyt; haluaisin kyllä nähdä sellaista tekevän auran ja eritoten sen vetoon kykenevän koneen.

    Hyviä metsiä on aurausaloille noussut — itse Erkki Lähde mittasi ja mittautti tiedemieskaudellaan, miten taivaalliset kasvuolosuhteet pienelle puulle oli tarjolla verrattuna paksuun kuntaan roudan päälle istutettuihin.

    Muistan metsäretkeilyn, jolla tuli tietäjillä riita, oliko maa muokattu vai ei. Paikallinen m-ammattimies tiesi, että aurattu oli. Lumen sulamisvedet korjaavat jälkiä, 20 vuotta tasoittaa maisemaa rajusti, 40 vuoden päästä menee arvaamiseksi, oliko aurattu vaiko ei.

    Kemijärvellä imee aurattujen alueiden harvennuspuuta hieno saha jopa 120 metrin minuuttivauhdilla. Toivottavasti sellutehdaskin saadaan.,

    Maan hoito on taitolaji. Aurausta voidaan korvata mätästyksellä, pääasia, että maan vesitalous tulee kuntoon.

    Näinä aikoina sopii metsäasiantuntijaksi persejalkaiset, mönkijällä ABC:lle päiväparlamenttiin ajelevat henkilöt haukkumaan sitä, kuinka thaimaalaiset sotkevat paikat ja raiskaavat pitäjä parhaat marjamaat.

     

    Taviokuurna

    Ostaa ja ostaa, mikähän mahtaa olla hinta, kun ne myydään ja kuka ostaa puun louhinnan alueet vapaaehtoisesti työmaikseen?

     

    Taviokuurna

    Metsälehdessä hyvä juttu asiasta tänään. Olennaista on, että asia tehdään kurjan naturakaavan mukaan eli mo ei saa tietoa. HCV on uusi, ovela yritys painaa suomalaista puuntuottaja-talonpoikaa ympäristöjärjestöjen oppien mukaiseen metsätalouteen. HCV:n alueet on etsinyt kartoille Tapio, Sahateollisuus ry:n ja Metsäteollisuus ry:n toimeksiannosta, joten oudoilla teillä liikumme nyt.

    Puunostajien on kepeää toimia näin, eli edelleenkin kustannukset sertifioinnista lankeavat puun tuotannon rajoitteina metsänomistajille. Eikä kai kukaan voi olla niin naivi, että kuvittelee rajoitteiden pysyvän samoina. Ne kiristyvät jokaisessa kriteerien tarkastuksessa.

    Venäjän puun louhimoilla on valtavilla alueilla FSC. Saksan, Sveitsin ja monen muun maan yksityismetsistä on FSC:n piirissä vain piskuinen murto-osa. Toki metsätal./teoll. merkitys noissa maissa on taloudessa pieni, vrt. Suomi.  Pää on nyt tullut vetävän käteen eli FSC:lle, kuinka Metry ja Sahat voivat uida moiseen valheiden verkkoon?

     

     

    Taviokuurna

    Tässä mykkyrässä piilee yksi hirvien paljouden salaisuuskin, metsäjätit, alan etujärjestöt jne. haluavat varmistaa, että herrajahdissa kaatuu hirviä. Niinpä lehmiä säästellään siinä kuin maalaisukkojenkin porukoissa tyyliin ”en ampunut, koska sillä on kaksi uutta mahassa”.

    Herrojen haastatteluja sopiessani kuuntelin joskus syyssesongin aikaan sihteerikön lukevan ääneen johtajan kalenteria: ”kyllä tämä nyt aika tukkoiselta näyttää, torstai menee meton (etujärjestö-ei metso) jahdissa, sitten on maanantaina Metlan jahti Bromarvissa,  seminaari Joensuussa tiistaina ja sitten onkin Enson jahti kesskiviikkona, ja perjantaina MTK:n jahti Kettulassa jne. jne. Kyllä  vastaukset kysymyksiin silti aina saatiin. En usko että noihin jahteihin mitään isoa lahjustouhua liittyisi. Kunnon ruokaa ja viinaa. Järjestelyjen rivimiehien pelkoa, aiheellista, liipasimen vetoon yliherkkien herrojen turvallisuusrajoitteisuudesta. Niitäkin on riittänyt ja riittää, mutta suojelusenkelit ovat toimineet hyvin.

    Taviokuurna

    Jatkuva kasvatus oli 70 -luvulla oiva tapa hankkia valtiolta mp-rahat taimiin, muokkaukseen ja istutukseen pohjoisissa maakunnissa. Rankalla tukkihakkuulla metsä vajaatuottoiseksi ja sitten odotus 5 vuotta, jonka jälkeen toteutuikin kauniisti ”metsästä saadut kantorahatulot eivät ylitä kaksinkertaisesti viljelyn aiheuttamia kustannuksia”, ja sitten avohakkuu ja viljely erittäin jykevällä veronmaksajan tuella”. Moraalitonta arkea siinä  missä Suomen Kuvalehdelläkin, julkaisu jättää seuraamatta uutisiansa, mikä on alkeellinen journalismin virhe — ”Metsät kuolevat kuuden vuoden kuluessa” — nyt on kulunut tuosta uutisesta jo aika monta 6 v. jaksoa–mikseivät kuolleet?? Lukijat odottavat yhä vastausta.  Maailman laajuisesti löytyy esimerkkejä,jopa tuhansia vuosia vanhoja, kuinka parhaan puuston jatkuva poiminta lopulta hävittää metsän perimää korvaamattomalla tavalla. Tätä ei jatkuvan kasvatuksen ajatolla tajua. Metsälakien valvonnasta on tullut julkisuuteen aivan liian negatiivinen kuva, puhumalla asiat yleensä selvisivät keppi heilui aniharvoissa yksityistapauksissa.

    Taviokuurna

    Vastauksena otsikon kysymykseen: ensimmäisen tukkien keruun jäljiltä paremmalta kuin toisen tukkien keruun jäljiltä, toisen tukkien keruun jälkeen paremmalta kuin kolmannen tukkien keruun jäljiltä, kolmannen tukkien keruun jälkeen paremmalta kuin neljännen tukkien keruun jäljiltä, viimeisen raivausluontoisen puhdistushakkuun ja metsänviljelyn jälkeen tosi hyvältä.

    Taviokuurna

    Porvoon etelärantojen metsissä erittäin paljon kuusissa käpyjä. Kuusen latva mökin takana jo menettänyt tasapainonsa eli kun kuperalle puolelle mättää märkää lunta niin latvaa tulee 1-2 metriä alas. Aika moni käpy vuotaa pihkaa. Jos tämä ei yleisty, niin siementä riittää niin aukkoukoille kuin jatkuvan optimismin vallassa elävillekin.

     

    Taviokuurna

    Kyllä ruotsalaiset istuttavat kuusta vielä paljon meitäkin pöljemmin sekä liian karuille että maannousemasienen pahoin saastuttamille aukoille. Esimerkiksi Gudrun -myrskyn (v. 2008, 75 milj.m3 —,muistaakseni) aloja istutettiin 96 %:sti kuuselle, vaikka valtio ja EU tarjosivat todella hyviä tukia jalojen lehtipuiden viljelyyn. Kuusi on paras rahapuu varsinkin E-Ruotsissa, on myös paha puu, siis pahin puu tuhojen suhteen näinä kirjanpainajien aikoina.

    brunst = kiima, upphåll= tauko, pysähdys, keskeytys, brunstuppehåll = —,niin, sanokaa kielen taitajat mitä?

    Taviokuurna

    Jokaisesta tukkikuutiosta on puolet, jopa reilusti ylikin, sellupuuta eli haketta. Minusta jatkuvan kasvatuksen väen kannattaisi vielä kerran lähteä avohakkuun kautta istuttaen uutta metsää rakentamaan, tietenkin jalostettua alkuperää olevilla taimilla. Tästä työstä noussutta metsää pääsee harsia reviskelemään paljon nuorempana kuin nykyisiä puustoja.

     

    Taviokuurna

    Ei mitenkään! Kuohintametsätalous on kiintoisa laji, parhaita puita kerätään kaupattaviksi, kerta kerran jälkeen heikompaa ainesta jää siementämään. Jk -apostoli esitti jossain: ”tällä kohteella jatkuva kasvatus alkaa poistamalla kaikki rinnankorkeudelta 22 senttiä täyttävät puut”, ei ole miehellä hajuakaan perinnöllisyydestä saati lajin sisäisestä kilpailusta perillä. Metsikkökuvioiden pirstominen pienaukoiksi ja harveikoiksi lisää työ- ja konevoimantarvetta puunkorjuussa rajusti. Koneita saa rahalla, kuskeista en ole pitkän päälle ihan varma. Jatkuvan kasvatuksen nimen muuttaminen joksikin ”vapaaksi menetelmäksi” on huuhaata. Metsikkökuviolla riittää pohdinta lepo (+ mahdollisesti lannoitus)–vaiko kasvatus—vaiko uudistaminen (luontainen–tai viljely). Eikä mikään estä harventamasta hyväkuntoista 100 -v. männikköä, kunhan harventaa voittajia vaalien eikä valiosiementäjiä kaatamalla kuohien. Jalostetulla materiaalilla viljeltyjä metsiä alkaa tulla tukille vähä vähältä, kannattaakohan niitä tukiksi yltäneitä sitä myöten alkaa hakata alas vai antaako niiden varttua siementäviksi puiksi luontaiseen uudistamiseen? Se että metsäopetuksen piirissä toheltaa epämääräisyyksiä viljeleviä yrittäjiä, voi olla vaarallista. Minäkin opin jo ennen sotaväen käyntiä Erkki Lähteeltä,kuinka hyvin auraus valmistaa maan viljelylle kylmillä kunttaisilla pohjoisen mailla. Löytyykö joltakulta keskustelijalta vanhoja Metsä ja puu -lehtiä, niissä kuulemma Erkki kertoo aurauksen siunauksellisuudesta metsänviljelyn perustana.

     

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 100)