Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
”Yhteiskunnallisesti hyväksyttävää” on sanapari, jonka merkitys vaihtelee kirjoittajasta riippuen. Yhteikunta ei ole mikään yksikäsitteinen asia, vaan monien mielipiteiden summa. Asiasta voi aina keskustella, mutta johtopäätös riippuu puhujan asenteesta.
Itse olen sitä mieltä, että metsää pitää hyödyntää kaikilla mahdollisilla tavoin. Kaikkia tapoja pitää myös edistää ja kehittää. Metsän kokonaistuoton pitää olla mahdollisimman suuri. Toisin sanoen metsästämisen edellytysten parantaminen saa aiheuttaa haittaa puun kasvatukselle, kunhan metsästyksen ja puun tuottamisen yhteisvaikutus tällöin .lasvaa. Tällöin mielestäni on kysymys ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävästä” toiminnasta.
Kuitenkin kaikille lienee selvää, että on väärin kasvattaa metsästämisen edellytyksiä puun tuoton kustannuksella, mikäli metsästämisen lisääntyneet tuotot menevät eri piireille, kuin puun tuotannon pienenemisen aiheuttamat tappiot. Mielestäni on myös väärin vaatia, että yhteiskunta korvaa metsänomistajalle metsästämisen edellytysten kasvattamisen aiheuttamat puun tuotannon tappiot. Pitää löytyä keino, jolloin kyseiset tappiot korvataan metsästyksen aiheuttaneista kasvaneista tuotoista. Vain täten saavutetaan ”yhteikunnallinen hyväksyttävyys”
Onhan ihan selvää, ettei tuollaisella tuntityaksalla ole oikeutettu vaatimaan täydellistä palvelua. Mikäli asialle olisi laitettu ensiluokkainen asianajotoimisto, eivät vastineet olisi unohtuneet lähettämättä, mutta kyllä olisi laskukin ollut suurempiu.
Savupopmmi saattaa kertoa myös Talvivaaran vastustajien henkisestä tilasta juuri tällä hetkellä. On toivotonta yrittää puolustaa elinympäristöään, jos ei voi luottaa päättäjien puolueettomuuteen.
Ainakin lienee varmaa, että Talvivaaran vastustajat ovat tosissaan ja valmiita taistelemaan näkemyksiensä puolesta.
Mikä olikaan syynä siihen, ettei koivun pystykarsintaa suositella tehtäväksi talvella yhdessä männyn kanssa?
Tukeeko tutkimus kiistattomasti kesäistä koivun karsintaa?
Onko koivun kesäkarsinnalla todettavissa rahaksi laskettavaa merkittävää hyötyä talvikarsintaan verrattuna?
Milloin suositeltava koivun kesäkarsinta-aika alkaa ja milloin päättyy ja miksi nämä aikarajat?Viime syksynä ensimmäisen metsäkauppani yhteydessä annoin valtakirjan MHY.lle. Olin estynyt hakkuun alussa. Viikon kuluttua pääsin paikalle.
Talvihakkuuksi määritellyn n 30 vuotisen kuusikon käsittely oli lopuillaan. Maa oli saatu kasvulliseksi n 35 vuotta sitten ojituksella, Nyt, vuosikymmenien sateisimpana kesänä, paikallisen MHY:n kokenein neuvoja oli antanut ostajalle luvan hakata talvihakkuuksi määritelty kuvio syyskesän sateilla. Jäljet maan pinnalla olivat hirvittäviä. Mitä sitten maan alla?.
Jos MHY ei pidä nuoren suolle istutetun kuusikon hakkuuta kesä-aiakaan haitallisena, on maallikon turhaa vaahdota pienkoneiden vaarallisuudesta maastoajossa. Siitä vain. Ajakoon jokainen maastossa missä haluaa.
IHMETYKSENI AIHEET
Minua ihmetyttää tämä syyttäjän menettely. Miten hän voi luopua vaatimasta rangaistusta lakia rikkoneille? Aiemmin hän piti syytettyjen syyllisyyttä toteen näytettynä. Miksi tämä sataprosenttinen käsityksen muuttaminen? Tuliko käsittelyssä esiin jotain uutta materiaalia, joka olisi todistanut syytetyt syyttömiksi? Julkisuudessa on kerrottu syyttäjän luopuneen syytteestä siitä syystä, että syytetyt ja asianomistajat olivat päässet yhteisymmärrykseen vahinkojen korvauksista.Tämä juuri ihmetyttää. Eihän vahingonkorvauksesta sopiminen voi tarkoittaa lainrikkomuksen muuttumista sallituksi teoksi. Syytteistä luopuminen tällä tavoin kertoo mielestäni siitä, että rahalla voi vapautua lain säätämästä rangaistuksesta. Lainmukainen rangaistus voitiin siis välttää, kun löytyi riittävän suuri rahatukku.. Laikirjan teksti voitiin siis ohittaa setelitukulla.
Olen ymmärtänyt, että maailman mafian piirissä ostetaan todistajat hiljaisiksi ja syytetyt vapaiksi joko rahalla tai aseella. Ilman todisteita oikeus ei voi tuomita. Minulle on yllätys, että Suomessa voi rahalla vapautua ilman oikeuden päätöstä koko syytteestä ja rikosoikeudellisesta vastuusta. Ja koska tapaus sattui oikeuden istunnossa, lienee pakkon uskoa, ettei Suomen lakia rikottu syytteestä luopumisen yhteydessä.
Asialla on myös laajemmat piirteet. Miten on oikeuden tasapuolisuus. Miten kävisi syytetylle, jolla ei olisi varaa maksaa itseään vapaaksi syytteistä? Ilmeisesti syyttäjä vaatisi rangaistusta loppuun asti ja oikeus tuomitsisi syytetyt. Ovatko rikkaat ja köyhät todella samanarvoisia Suomen lain edessä? Onkohan kaikkien Suomen kansalaisten tasa-arvoisuus lain edessä vain myytti, joka ei käytännössä toteudu?
Minua kiinnostaa edelleen asian periaatteellinen puoli. Tarkennan aiempaa puheenvuoroani. Ihmettelen Suomalaista lainkäyttöä. Onkohan lain käyttäminen vastaavaa kuin metsäasioissa.
Esityksen pituuden takia lähetän viestin kahdessa osassa.KÄSITYKSENI TAPAHTUMISTA
Talvella 2011 mökkiläinen totesi tonttiaan käytetyn puutavaran metsäkuljetukseen jonka aikana oli syntynyt merkittäviä vaurioita tontin puustolle. Tontin käyttökelpoisuus ja arvo olivat laskeneet merkittävästi.Tuloksettomien sovintoneuvotteluiden jälkeen mökkiläinen teki asiasta rikosilmoituksen poliisille. Poliisi tutki asian. Asiasta tietäviä kuulusteltiin sekä syntyneet vauriot kartoitettiin ja arvioitiin. Tutkinnan valmistuttua tutkinnan tuloksena syntyneet asiakirjat lähetettiin syyttäjälle.
Syyttäjä harkitsi asiaa ja tuli johtopäätökseen, että asiassa oli tehty selkeitä lainrikkomuksia. Hän haastoi syyllisiksi epäilemänsä käräjille vastaamaan teoistaan.
Käräjillä jouluna 2012 syyttäjä vaati lain mukaisia rangaistuksia syyllisiksi epäilemilleen. Syytteeseen yhtyi asianomistajana mökkiläinen, joka vaati vahingonkorvauksia syntyneistä vahingoista. Syyttäjä oli siis ensi sijassa vaatimassa syytetyille lain määräämiä rangaistuksia ja asianomistajat ensi sijassa korvauksia tapahtumassa mökkitontille syntyneistä vaurioista.
Kesken oikeuskäsittelyn asianomistajat ja syytetyt pääsivät sopuun vahingonkorvauksista. Tällöin asianomistajat luopuivat vaatimuksistaan syytettyjä kohtaan. Samalla syyttäjä luopui vaatimasta syytetyille lain määräämää rangaistusta rikoksista.
Jees kirjoitti mm:”Metsätyöhenkilöt, olivat sitten käsi-tai konetöissä ovat kyllä aivan riittävän tarkkoja ja tunnollisia. Kunhan rajat ja käyttöoikeudet sun muut pohjat kunnossa. Työtapaturmia sattuu.”
Näkökohta se on tuokin ja saattaa joidenkin mielestä olla tottakin. Itse haluaisin tarkemman määritelmän sanonnalle:” Riittävän tarkkoja ja tunnollisia”.
Jos vahingonkorvaukseksi sovitaan yhdessä 16000 euroa, onko oltu riittävän tunnollisia?
Olen lueskellut tätä tapausta koskevat kommentit liki päivittäin. Mieleeni on jäänyt parikin kysymystä, joihin toivoisin vastausta.
1) Syyttäjä syytti rikoksestä ja vaati rangaistusta. Vaatimuksesta kuitenkin luovuttiin, kun päädyttiin sovintoratkaisuun. Miksi? Kertoiko sovinto sen, ettei rikosta ollut tapahtunutkään? Voidaanko rikos perua sillä, että rikoksen uhri ei enää vaadi korvausta? Eikö laki olekaan se, joka määrää milloin rikos on tapahtunut ja milloin ei?
2) MHY:n edustajaa kuultiin todistajana mm puutavaran arvon määräämisessä. Asiassa olivat vastakkain puunhankintayhtiö ja mökkiläinen. MHY ei ole yleensä mitenkään liitoksissa mökkiläiseen. Metsänomistajat ovat liki lakimääräisesti MHY: jäseniä. Metsäyhtiön kanssaMHY tekee yhteistyötä ainakin viikottain, jos ei päivittäin. MHY:n talous saattaa olla suuresti riippuvainen suuren paikallisen metsätoimijan kannanotoista. Samoin suuri puutavarayhtiö saattaa edustaa metsäisessä kunnassa valtavaa taloudellista voimaa koko kunnan taloudelle.
Onko oikein pitää MHY:n edustajaa puolueettomana todistajana tälläisissä tapauksissa?
Edustiko tälläistä taloudellista riippuvaisuutta se, ettei MHY:n kokenutta neuvojaa haastettu vastaajaksi vaikka hän oli paikalla asiantuntijana ”rikoksen” tapahtuessa?
Oliko MHY:llä jokun osuus kyseisessä metsäkaupassa? Leimikon määrittely? Valtakija kauppa MHY:llä?
Millaiset ovat metsäalan jääviyssäännökset?jees kirjoitti:”Jotain pohjia on käytettävä vahinkoa arvioidessa. Ja tuossa pääosaa näytteli kuitenkin puiden kaato joten on luonnollista että siitä lähdetään.”
Olen samaa mieltä vain siitä, että jotain pohjia pitää aina käyttää. En ymmärrä, milläköhän perusteella puuston arvo olisi oikea lähtökohta? Miksei yhtä hyvin korjuukoneen käyttämän polttoaineen säästön hintaa tai vaikkapa metsäyhtiönkokonaissäästöt kuljetuksen tapahtuessa laitonta oikotietä laillisen tien sijasta? Mikään mainituista ei kuitenkaan kuvaa sitä vahinkoa, joka on aikaansaatu vahingon kärsijälle. Ja vain tämä vahinko pitää olla vahingonkorvauksen lähtökohta. ja sen vahingon kärsijä on oikeutettu saamaan vahingonkorvauksena.
Tähän tapaukseen ei todellakaan sovi pohjaksi poistetun puutavaran arvo. Sillä ei ole mitään tekemistä vahingon suuruuden määräytymisen kanssa. Se kertoo vain siitä, paljonko laiton puunhankinta on tuottanut puuta kaatajan edustamalle yhtiölle.
Otettakoon vahingonkorvauksen pohjaksi esimerkiksi Helsingin kaupungin hinnasto puistopuiden tuhoamisesta lisättynä kiinteistön välittäjien arvioon mökkitontin hinnan alenemisesta ja asian selvittämisen vaatimista kuluista sekä lisäksi arviohinta siitä mielipahasta, jonka vahingon kärsijä on kokenut.
Asia lienee loppuun käsitelty ja molempien osapuolten hyväksymä. Toivottavasti tapaus aikaansai käsitysten muuttumisen metsän korjuussa ja vastuu-käsitteen selkiytymisen yleensä metsässä tapahtuvassa työskentelyssä.