Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Tavallisilla eväillä on ainakin toistaiseksi täälläkin pärjäilty. Mettäeväitä ei tarvi kun työmaat ovat onneksi tässä kotitorpan ympärillä. Käy vaikka välillä syömässä jos siltä tuntuu.
Ansiotöissä onkin sitten jo oltava purtavaa mukana. Leipää tai sämpylää ja mehua. Tyrnimehua omista marjoista tulee juotua lasillinen päivässä, tuntuu pitävän lentsun loitolla. Kesällä on pakko pitää mukana vissyvettä, puristimella kun lämpötila huitelee pahimmillaan siinä +40 paikkeilla. Kesäajan 12-tuntinen työpäivä tuppaa aiheuttamaan jo vähän jalkojen heikotusta jos ei saa välillä suoloja sisäänsä. Nuorempi työntekijäpolvi on ratkaissut ongelman istuskelemalla alvariinsa tauolla tai muuten vain jalat pöydällä isommin kiirehtimättä. Ei ole vielä tullut opeteltua tätä nykytyyliä, enkä taida kyllä opetellakkaan.
Tuhka antaa kyllä vauhtia puille varsinkin turvemailla. Tässä joskus seitsemäntoista vuotta sitten tuli läpsittyä kuusentaimet alavaan, suonsilmäkkeiseen peltoon. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen taimet kasvoivat lähinnä alaspäin. Siinä vaiheessa tuli otettua talvella kertyneet tuhkat peliin mukaan, tuleehan sitä joku saavillinen per vuosi. Eihän ne nyt vielä ihan tuohon 138 sentin kasvuun riehaantuneet mutta on niillä kumminkin pituutta 3-4 metrin välille, mikä on ihan hyvin kun pohja on noinkin auhtoa. Keltaisuukin hävisi saman tien. Koivuille tuli tehtyä sama temppu ja nyt tuhkaa saaneet on tarkoitus kevään mittaan kiireesti harvennella. Ikää on se 15 vuotta. Tuhkaamattomilla kuvioilla ei ole vielä kiirettä.
Booria on kyllä hommattava savimaitten kuusikoille, aika yleinen vaiva näillä kulmilla Suomea.
Jos kasvaa puuntaimi hyvin vesikesänä niin kyllä kasvaa heinäkin. Luontainen siemensato ei valitettavasti paljoa auta ainakaan näissä omissa päätehakkuissa, ainoastaan kookkaalla istutustaimella on pärjännyt jotenkuten. Kosteushan on sinänsä hyvästä metsänkasvulle, märkyys sen sijaan ei. Eikä se märkyys taida oikein hyvästä olla puunkorjuullekkaan. Metsätietkin ovat siinä kunnossa, että joka laanissa alkaa olla sekä auto että ajokone kohta akseleitaan myöten rypemässä.
Kiitoksia tiedoista, olikin aika lailla vanhempaa lajiketta mitä osasin kuvitellakkaan. On Siiklin kanssa parhaita perunoita mitä on tullut syötyä. Siitä huolimatta vanhaa punasta ei taida enää näillä kulmilla muilta löytyä. Aikanaan se on ollut varmaan suosittu, sillä isoisä risti hevosensakin sillä nimellä…
Tästä Blue Kongosta sen verran, että siitä tulee V. Huovismaisesti sanottuna ”etevännäköinen” perunamuussi.
Enpä minä ainakaan ole huomannut eroa onko se viilu sertifioidusta puusta vai ei. Samanoloista tuntuu olevan. Lopputuotteessa se sertifiointi onkin sitten nykyisin sen verran tärkeää, että tässä taannoin pakkuu seisoi yövuoron yli kun etikettiin tuleva merkintä oli mennyt vanhaksi. Onhan se tunnus tietysti periaatteessa jonkinlainen näyttö ostajaehdokkaille puun alkuperästä. Mikä lie sitten totuus, aika lailla avokätisesti näitä sertifiointeja on taidettu jaella eri maihin.
Paikallisen metsästyseuran saldona kaksi päivää kolme aikuista. Nähtyjä ja naapureitten puolelle höökineitä kai toistakymmentä. Ei näistä vielä suoranaista puutetta tunnu olevan vaikka vähentyneet ne ehkä hieman on. Lupia on 7+7+todennäköiset paikkohirvet naapuriseuroille, joiden mailta hirvet häipyvät melko varhaisessa vaiheessa syksyä. Lupien määrä on laskenut viime vuodesta kai noin kolmanneksen, hurjimmillaan niitä on joskus ollut 35. En nyt kumminkaan ihan täysrauhoitusta vielä tälle alueelle haikailisi, vaikka suhtkoht hyvissä väleissä hirvien ja peurojen kanssa on omalla tontilla onnistuttu viimeiset parikymmentä vuotta olemaan.
