Kokemusta on onneksi vain vajaan hehtaarin alalta. Kuvio on hakattu joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloin istutettu männylle. Paikka on kallion päällä oleva suht rehevä kuvio, joten nykyään se olisi kuuselle sopiva. No, tästähän tuli aukoksi muututtuaan just passeli hirvien keväinen loikoilupaikka eli männyntaimista ei sitten montaa jäänyt.
Sitten istutettiin kuusta avojuurisena. Tuli kuiva hellekesä ja vähintään se 90% kuoli.
Seuraavaksi kylvettiin männynsiemen. Sen söivät vuorostaan myyrät. Siinä vaiheessa vanha löi rukkaset pankolle ja ilmoitti että kasvakoon vaikka tattaria. Sellaiseksi se sitten jäi. Nykysellään se on harva ja aukkoinen kuvio, jossa hirvet rouhivat melko säännöllisesti alta miehen korkuisen puuston. Hieskoivua sinne on jonkin verran tullut, samoin haapaa. Ja tietysti leppää ja pihlajaa. Kuusesta nyt tulee tukkipuuta ajastaan, harvoista männyistä lähinnä ropsia oksaisuuden ja mutkaisuuden takia.
Itse olen sinnikkäästi yrittänyt lähinnä myyrien jäljiltä paikkailla kuvioita kuusen tai koivun taimilla. Monesti koivu on ilmestynyt istuttamattakin ja tavallaan pelastanut tilanteen.

Umpilla taitaa olla seitsemän senttiä ja kolmosta. Eihän ihan pientä keppiä tietysti kannattaisi kasaan pistää, hinnassahan se tahtoo näkyä. Mutta toisaalta taas jos ei sille ole käyttöä, niin sinne vaan.

Itellä oli parisenkymmentä vuotta sitten samankokoisia kuvioita käsissä, ei tosin pusikoituneita vaan lähinnä vanhoja laitumia. Osalle tuli pisteltyä perinteisesti raudusta tai kuusta, osalle sitten visaa ja lehtikuusta koivun sekaan. Kuusien kanssa sai tehdä eniten töitä ennenkuin ne saivat nenänsä henän yläpuolelle. Koivujen ja lehtikuusten kanssa ei ollut oikeastaan hommia ollenkaan. Visat ovat olleet suorastaan iloinen yllätys mitä tulee kasvuun ja visautumiseen. Keväällä piti käydä hakemassa pois pari 1996 tai 97 istutettua runkoa vähän lavealinjaisemman autokuskin jäljiltä. Paksuutta tyvellä oli jotain 13-14 senttiä ja mikä parasta, nätti visakuvio pitkälle latvaan asti. Kauppahan niistäkin tuli tehtyä. Toisin sanoen pienistä kuvioista voi yrittää rakennella isompia jos mahdollista tai sitten kokeilla jotain erikoispuuta kuten miulla lähinnä tätä visaa. Tämän kokoisissa kuvioissa ei talo rattaille joudu jos nyt sattuisi huono tuuri käymään.

Itse olen oppinut olemaan varovainen järeyttämisen kanssa. Varmasti 10-15-senttinen energiaranka on 4-5-senttiseen verrattuna kannattavampi. Ongelma vaan on siinä, että nämä rehevät OMT-pohjat ryöhäävät sellaisen määrän tavaraa ( varsinkin pihlajapuskaa) ilmoille että kuka määrän tietää. Tällaisia paksun energiarangan tai pihlajapusikon ja istutuskuusikon yhdistelmiä löytyy riittämiin lähistöltä, onneksi ei ittensä tarvi niitä selvitellä. Tästä syystä otan rangan taimikosta mieluummin vaikka ohuempana, jolloin jäljelle jää puhdas kuusikko, koivikko tai ylispuukoivu/kuusi sekoitus. Taimikkokin säästyy siinä sivussa ehjempänä. Voihan sitä energiapuutakin tietysti käydä raivaamassa harvemmaksi mutta kannattaneeko. Ja omana työnä sekä maksetuilla värkeillä tehden satsaan enempi siihen mitä jäljelle jää kasvamaan.

Niin alunperin olikin mielessä tiedustella hintatasoa sillä höykällä, että tehdäkkö osasta kuitua vai pistääkkö kaikki kylmästi energiaksi.

Periaatteessahan vesikesän ei pitäisi vaikuttaa energiapuun hintaan koska tuoreesta energiapuusta ei taida oikein apua olla tulevana talvena. Voihan se silti heijastua hintoihin, varsinkin jos vielä joku osaisi ensi kesän kelin oikein ennustaa. Itteäkin kyllä kiinnostaa Etelä-Savon hintataso kun on vähän taka-ajatuksia ollut perämetän raivauksen suhteen.