Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
dessa muistaa aivan oikein. Lisäksi silloin markka-aikaan oli saatavissa hyvin edullisia valtion metsänparannuslainoja, joissa korko oli alle inflaation, ja joka lisäksi söi lainapääomankin hyvin ohueksi. Metsätiet ja -ojat rahoitettiin niillä. Nykyiset metsänhoitotuet ovat niihin etuihin verrattuna aivan mitättömiä. Tämän päivän metsänomistajat eivät voi kuin unelmoida niistä ajoista.
Ei aktiiviset metsänomistajat luopuneet varhaisperkauksista, vaikka pinta-alavero loppuikin. Kyllä siihen vaikutti enemmän samanaikainen metsien omistajien ikääntyminen ja nuorempien muuttaminen kauemmas metsistään. Kyllä tämä on ollut nähtävissä aivan joka puolella Suomea, jos ei tieten tahtoen halua historiaa vääristellä. On aivan turha syyttää taimikonhoidon tukia. Niillähän korvattiin vain murto-osa siitä huomattavasta vakiintuneen taimikon määräaikaisesta vero-edusta pinta-alaveron aikaan. Tiedän erittäin hyvin mistä puhun, koska tulin metsänomistajaksi vuonna 1984. Ei näissä asioissa kannata kenenkään lähteä satuilemaan.
Kiitos tiedosta Gla! Yksityisten suojelualueiden osalta asia oli näköjään juuri niin kuin oletinkin:
Yksityisessä omistuksessa olevien suojelualueiden huomioiminen.
Suojelun piirissä on myös alueita, joiden omistajana ei ole valtio. Tällaisia suojeltuja alueita
ovat esimerkiksi kaavamääräyksillä suojellut alueet tai sopimus ympäristötuesta. Sopimus
ympäristötuesta tehdään 10 vuodeksi kerrallaan ja se koskee metsämaita. Yksityisessä omistuksessa olevat suojelualueet voivat olla pysyvästi suojeltuja tai määräaikaisesti 10 tai 20
vuoden ajaksi. Yksityisten omistamille suojelluille alueille ei yleensä ole muuna liikenteenä
laskettavaa liikennettä, eikä alueita voi käyttää niiden normaalin käyttötarkoituksen mukaisesti. Näissä tapauksissa suojeltujen alueiden pinta-ala voidaan jättää pois tieyksikkölaskelmasta tai vaihtoehtoisesti suojelluille alueille annetaan painoluku 0.Juuri näin kuten A.J. totesi. Kyllä taimikoiden varhaishoito tehtiin täälläkin päin jo 50-luvulla. Historiaa on aivan turha yrittää vääristellä näissäkään asioissa. Sen ajan valokuvat ovat lahjomattomia, jos muisti alkaisikin heittää. Lähes joka talosta löytyy vieläkin tarkoitukseen aikoinaan kehitetyt vesurit.
Onko todella niin, että suojelualueet ovatkin jääneet ”harmaaksi alueeksi” yksityisteiden yksikköjaossa? Etenkin joidenkin suojeltujen luontokohteiden ja suurten kaupunkien lähellä olevien kansallispuistojen välittömässä läheisyydessä voi käydä melkoinen autoliikenne. Ainakin Nuuksiosta on tästä joskus ollut lehtijuttuja, kun yksityisteiden varsiin pysäköidyt autot jopa tukkivat pääsyn kiinteistöille.
