Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Kun muistelee 90-luvun lama-aikaa, niin silloin puunhintojen pudottua myyntejä jarruteltiin ainakin viiden vuoden ajan niin, että parhaita kohteita mahdollisuuksien mukaan säästeltiin parempia päiviä varten, ja se yleensä kannatti silloin. Huonompia kohteita myytiin, jos oli pakottavaa rahantarvetta.
Voihan tässä käydä niinkin, ettei kuitupuulla ole jatkossa kysyntää kuten ennen, jolloin hakataankin energiapuuta niistä kohteista, joita yleensäkään silloin korjattavaksi tarjotaan. Ne eivät sitten välttämättä olekaan niitä parhaiten hoidettuja metsiä. Suomessahan ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa puun luovutuspakkoa.
Vanhoista ja pieniksi käyneistä tötteröistä pääsee nopeasti eroon. Uudet tötteröt ovat kolmekertaa isompia.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/e1860813-2157-40ab-b766-7d11138e3424
Jonkinlaista taipumusta metsähommiin taisi ilmentyä jo hiekkakasa -iässä, kun olin rakentanut ”metsätieverkoston” kasan ulkopuolelle. Polttorankojen kasaus kauempana metsässä koko perheen voimin hyvine eväineen jäi myös pienen pojan mieleen. Pieni vesuri oli ensimmäinen oma työkalu.
Jovain: ”Usein löytyy myös luontainen vaihtoehto.”
Ainoa kaikkein lähimpänä luontaista vaihtoehtoa oleva metsänhoitomuoto on jaksollinen kasvatus. Juuri sen takia siitä on tullut valtamenetelmä. Aivan jokainen näkökyvyn omaava henkilö voi ilman ideologisia silmälaseja nähdä tämän, kun katsoo täysin luonnontilaisia metsiä. Kyllä niissä vain ne kasvukilpailun voittaneet puut hallitsevat ja hävinneet alistuvat. Samoin yhden puulajin kuviot ovat hyvin yleisiä, sillä ne puulajit valtaavat kasvutilan, jolle kulloinenkin maapohja parhaiten soveltuu. Näin se menee eläinkunnassakin, johon myös me ihmiset lukeudumme.
Tuohon Timpan aloitukseen sanoisin, että metsät osaavat myös yllättää. Minäkin liikuin loppukesällä siellä Porvoon suunnalla. Moottoritien näkymät olivat juuri sellaiset kuin Timppa kertoi, mutta kun lähti sen pohjoispuolelle Sipoonkorven itäpuolelle, niin pienempien teiden varsilla tuli vastaan niin vauraita kuusikoita, että meinasi henki salpaantua. Tuli vain mieleen, ettei ole ollut niiden omistajilla pikkurahan tarvetta. No, kun ajattelee, että täällä Päijät-Hämeessä kunnon kuusikon yhden hehtaarin avohakkuusta voi saada jo sen verran rahaa, että sillä voi ostaa täältä kohtalaisen asunnon, Uudellamaalla ei samalla rahalla saa kuin tuulikaapin!
Jyväskylä kuului vuoteen 1960 asti Vaasan lääniin. Silloin Keski-Suomen läänin alue muodostettiin aiemmin Vaasan, Hämeen, Mikkelin ja Kuopion lääneihin kuuluneista osista. Onko jyväskyläläisten alettava taas opettelemaan pohjalaisiksi, vai olisiko savolaisuus tai hämäläisyys helpompaa..?
Hurjat ovat vaikutukset Keski-Suomen hyvinvointialueenkin sopeutustoimissa. Vain muutama vuosi sitten kalliisti rakennettuja tiloja jää kokonaan tyhjilleen tai vajaakäyttöön. Joistakin kunnista loppuu aivan kaikki terveys- ja vanhushoitopalvelutkin. Edelleen on myös olemassa uhka, että koko hyvinvointialue pilkotaankin ja yhdistetään naapurialueisiin. Se olisi koko Keski-Suomen maakunnan loppu.
