Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Heitän vastakysymyksen Maalaissepolle: Kuka mielestäsi rahoittaa korvaukset, kun Fingridin sähkönsiirtolinjan, sähkövaraston, muuntoaseman tai muun infran tarvitsemat rakennukset ja maapohjat lunastetaan? Fingridiä joudutaan valtion toimesta pääomittamaan. Toiseksi: Tiedätkö jonkun suuren tuuli- tai aurinkopuiston, jonka toteuttamiseen ei olisi kunta ja valtio jossain muodossa rahallisesti osallistunut?
suorittava: ”Visalle on todettava, että myin metsäomaisuutenikin ,kun en ehtinyt huolehtia siitä tarpeeksi eikä jälkipolvi ollut siitä kiinnostunut lainkaan.”
Onko suorittavalla käynyt koskaan mielessä, että toisillakin ruuhkavuosia elävillä metsänomistajilla saattaa olla aivan samoja aikatauluongelmia? Tämän lisäksi tulevat sitten ne ikääntymiseen liittyvät erilaiset rajoitteet. Eikö kuitenkin ole aivan myönteinen asia, että kaikesta tästä huolimatta Suomen metsiä hoidetaan verrattain hyvin, ja että erilaisia ratkaisuja on tähän kehitetty. Voimme myös luottaa siihen, ettei puunkorjuu, eikä hirvenmetsästyskään tule olemaan pelkästään meidän suomalaisten varassa. Maailma muuttuu ja menee näissäkin asioissa eteenpäin.
Kyllä tuo Makarovin esimerkki toimii vallan hyvin käytännössä myös pienemmälläkin metsäpinta-alalla. Olennaisinta on pyrkiä pitämään oikea kehitysluokkajakautuma, ja että kaikki hoidot ja hakkuut tehdään ajallaan. Hakkuiden vuosittaisuus tarkoittaa tietysti keskiarvoa, silloin kun hakkuut tehdään muutaman vuoden välein järkevinä kokonaisuuksina.
Suorittava kirjoittaa kyllä nyt aivan väärälle yleisölle. En oikein usko, että tällä palstalla on paljoakaan sellaisia metsänomistajia, jotka jättävät metsänsä kokonaan hoitamatta. Hoitamattomuus kun johtuu yleisemmin hyvin korkean iän mukanaan tuomista sairauksista ja muista ongelmista. Toinen syy voi olla yleinen vieraantuminen metsäomaisuudesta. Kolmas syy voi löytyä omistajan suojeluaatteesta. Suomessa tullaan ensimmäistä kertaa metsänomistajiksi keskimäärin yli 60 vuotiaina, eli se hoitamattomuus on saanut alkunsa jo edellisen sukupolven aikana. Suorittava on itse kertonut luopuneensa hirvenmetsästyksestä. Siihenkin on varmasti olemassa jokin selitettävissä oleva syynsä.
isaskar keturin kirjoittamaan lisään, että Britannian puolella on aivan samoja vaatimuksia maiseman avoimena säilyttämiseksi. Metsitystä vastustetaan kiivaasti. Samoin on myös Islannissa. Kaikkia näitä maita yhdistää se, että ovat aikoinaan kuitenkin olleet kauttaaltaan metsien peitossa. Islannissa metsä-aiheisella matkalla käydessäni esitinkin isännille suojelija-vaihtoa Islannin ja Suomen kesken!
Asian on juuri niin kuin Nuakka tuossa edellä kirjoittaa. Aivan sama pätee metsienkin hoidossa. Sahaa on nyittävä käyntiin huonommallakin ilmalla, raivattavat puut ovat kallellaan aina ojaan, tielle tai pellolle päin, istutettava maapohja on kivinen, kova, märkä, tai liian kuiva. Taimien laatu vaihtelee, siemenetkään eivät aina idä kunnolla, ja heinä ja vesaikko kasvaa nopeammin kuin pitäisi. Eri kokoiset nelijalkaiset käyvät pyytämättä ja yllättäen ruokailemassa taimet parempiin suihin. Sitkeät, sopeutuvaiset ja oikealla asenteella varustetut näissä hommissa pärjäävät, muut vaihtavat alaa.
