Kohdetta näkemättä joutuu vähän arvuuttelemaan, mutta minä en tekisi nyt mitään jos mäntyjen ikä on alle 20 vuotta. Yli kaksikymppisenä energiapuuhakkuu laatuharvennuksena 1500-2000 runkoon / ha. Tulee todella hyvä kertymä urien aukaisusta ja suuresta runkoluvusta, ja kasvamaan jää laadukas nuori männikkö.

”Antonimme” käytössä olevat aseet jäävät onneksi vain hyvin teroitettuihin sana- ja kynämiekkoihin.”

Kovin älyllisiksi ei noita Antonin sanallisia aseita voi parhaalla tahdollakaan sanoa. Solvauksia solvausten perään, mitä hän on sillä saanut näinä vuosina aikaan? – Eipä juuri mitään!

Kiitos vain Korpituvan Taneli! Näin se tahtoo olla vähän joka asiassa, että mitä kauempana päätökset tehdään, sitä huonompia niistä tuppaa tulemaan. Kirkonkylästä ei nähdä sivukylille asti, kaupungista ei nähdä kirkonkyliin, maakuntakeskuksista ei nähdä pienempiin kaupunkeihin, eikä Helsingistä maakunkeskuksiin. Brysselistä taas on lliian pitkä matka Helsinkiin, ja kasvottomat markkinavoimat panivat puolestaan EU:n polvilleen.

Usko pois Koutus, minulla on vain yksi kotikunta, joka todellakin on lähellä Ruotsin ja Venäjän rajaa!

Suomalainen petopolitiikka heijastelee yhteiskuntamme yleistä tilannetta. Ihmiset ja päätöksentekijät asuvat suurimmalta osin taajamissa, joissa he eivät juuri koe petovahinkoja. Jopa tällä palstalla on tilanne, ettei kovinkaan monen keskustelijan kotieläimiä ole tapettu petojen toimesta. Jos löytää kotikissansa omenapuusta ilveksen toimesta puoliksi syötynä, tai menettää koiransa tai lampaansa susille, on ajatukset jo aivan toiset. Samoin, jos mehiläistarhaaja joutuu lopettamaan elinkeinonsa karhujen hajottaessa toistuvasti pesät, tai viljelijän rehupaalit revitään jatkuvasti rikki, on aivan luonnollista, että pedot halutaan pitää kurissa. Pitkäaikainen, urbaani hyvinvointi on luonut Suomeen omahyväisen ajattelutavan, jota petojen suojelu ihmisten kustannuksella hyvin selkeästi edustaa.