Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä täkäläinen sähkön siirtoyhtiö on jo aika lähelle tonnia sen siirtohinnan vuodessa nostanut. On tullut jos minkälaista perusmaksua ym. vaikka kulutus on nolla kilovattia vuodessa. Toimialueissa on toki paljonkin eroa. Tässä tapauksessa ollaan hankalissa olosuhteissa.
On vähän vaikea hahmottaa aloittajan agendaa kun omassa lähipiirissäkin on naisia metsäammattilaisina ja metsänomistajina. Lehti tekee juttuja ihmisistä, jotka haluavat vapaaehtoisesti niissä olla. Kiistaton tosiasia on, että naisia on edelleen vähemmän metsäalalla ja metsänomistajana. Uskallan väittää, että tässä Metsälehden tapauksessa on enemmänkin kyse matematiikasta kuin jostain muusta.
Laitoin tarjolle muutaman hehtaarin harvennuksen talvileimikkona suoalueelta.
Tarjousten määrä ja hintakin yllättivät positiivisesti.
Huonoimman ja parhaimman tarjouksen ero oli yli 10%.Pessimisti ei tunnetusti pety koskaan.
Älähän nyt uudehko metsänomistaja sentään vaivu synkkyyteen.
Ei se yrittäminen niin helppoa ole millään alalla.
Alkutuottajan osa on aina kehnonlainen, mutta parhaat pärjäävät siinäkin vaikeissakin oloissa.
Metsää ei ole mikään pakko kenenkään omistaa, ja toistaiseksi siitä on päässyt eroon ihan kelpo hinnallakin.Olisin Jovain enenmnänkin huolissani siitä, että puukauppamallissasi veronmaksajat joutuisivat antamaan piilotukea metsäteollisuudelle.
Osassa puukauppoja kävisi helposti niin, että korjuukulut ylittäisivät teollisuuden puusta maksaman hinnan, ja puunmyyjä vähentäisi tappion verotuksessaan.
Tätä kautta veronmaksajat tukisivat teollisuutta saamaan puuta halvemmalla kuin ennen.
Tämäkö on teidän todellinen tarkoituksenne?
Jos minä edustaisin täällä teollisuutta, voisinkin kannattaa esittämääsi mallia.
Muutenhan tuossa verovähennysmahdollisuudessa ei ole mitään järkeä.Mm. pelastuslaitosten käyttämän Virve-viranomaisverkon tukiasemista 84 lopetti Raulin aikana toimintansa, kun niiltä loppui virta.
Vara-akut eivät riitä kuin muutamaksi tunniksi.
Että sellainen viranomaisverkko meillä…Menetelmä kuulostaa ihan hyvältä ja toimivalta, kun lähdetään siitä, että ostaja toimii ehdottoman rehellisesti.
Entä jos ei toimikaan?
Ostajan ei tässä menetelmässä tarvitse tehdä myyjälle mittaustodistukseen yksilöityä tavaralajittelua, vaan ilmoittaa ainoastaan tukin ja kuidun kokonaismäärät, koska kauppa on tehty niistä.
Millä myyjä tarkistaa, onko mittaustodistuksen tukki- ja kuitujakautuma varmasti oikea?
10% siirtymä tukista kuituun aiheuttaa normaalissa päätehakkuussa jo 1000-2000 euron eron.Ranelle: Miten siinä Annelin mallissa päästään kiinni tarjouksen kokonaissumma-arvioon?
En todellakaan ymmärrä, mikä tekee metsänomistajasta korjuukustannusten maksajan, enkä sitä, mikä onni ja autuus siitä korjuukulujen verovähennyksestä tulisi, kun verotettava tulo vastaavasti kasvaisi samalla summalla?
Myös kokorunkokaupassa on hyvät ja huonot puolensa.
Jos puunnyyjä ei hyvin tarkasti tiedä leimikkonsa puiden kokoa ja kuntoa, niin mistä hän silloin voi tietää, onko tarjotut kokorunkohinnat lähellekään riittäviä?
Tarjousvertailussa voi myös tulla tilanne, jossa on tarjottu sekä kokorunkohintaa, että tavaralajihintoja.
Vanhoina aikoina käytiin paljonkin runkokauppaa, ja silloin sanottiin puunostajien taholta tehdyn suoranaisia huijauksia tietämättömille puunmyyjille.
Jotkut ovat täällä peränneet puukaupan avoimuutta.
Runkohinnoittelu ei valitettavasti tätä tavoitetta juurikaan edistä.