Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Kovasti täällä näkyy vannottavan kilpailun nimiin, mutta kuinka paljon olette itse tehneet sen eteen?
Reimakin taisi joskus aikaisemmin mainita, että myi hyväuskoisesti puita ilman kilpailutusta jonkinlaisen määränkin. – Pitääkö paikkansa?
Minä taas olen kilpailuttanut kaikki leimikot ja myynyt puut sille joka antaa kulloinkin parhaan kokonaishyödyn.
Tätä on tullut tehtyä neljänä vuosikymmenenä, sillä minusta se on aivan luonnollista.
Omassa päivätyössäni pyörittelen numeroita yhdellä Suomen kaikkein kilpaillummalla alalla, ja mielestäni puumarkkinatkin toimivat verrattain hyvin.
Toki valtakunnan sisällä on suuriakin eroja, sillä jossainpäin puille ei ole käytännössä ole kuin yksi ostaja.
Runkokaupallakin on tullut puita myytyä.
Siinäkin kauppatavassa on hyvät ja huonot puolensa, eikä menetelmä aina takaa puunmyyjälle parhainta mahdollista kopputulosta.
Olipa menetelmä mikä hyvänsä, aina kaikkein tärkeintä on myydessään tietää minkälaista ja kuinka paljon puuta on sieltä metsästään myymässä.”Puun takaa! Muistaakseni tuolla edellä esitit, että korjuun kustannukset peritään lopputuotteen hinnasta, eli kuluttaja maksaa.”
Lähettäjä: JovainTämä menee jo jankkaamiseksi, mutta kerran vielä:
Totta hemmetissä koko lystin maksaa kuluttaja, ja sillä rahalla hankitaan raaka-aine, korjuu, kuljetukset ja itse tuotteen valmistus, ja hommalle pitää vielä jäädä katekin.
En kertakaikkiaan ymmärrä, että näin yksinkertaisesta asiasta voi olla erimielisyyttä.Veli Pohjosen alla olevassa HS:n julkaisemassa jutussa on mielestäni melkoisia ristiriitaisuuksia.
Mihin on unohtunut pajun lyhytkierrossa vapautuva hiilidiksidi?
Miksi nopeasti kasvatettava talousmetsä on huono asia, mutta nopeasti kasvatettava paju on hyvä asia?
Miksi hitaasti kasvava ja vähän hiiltä sitova luonnonmetsä on hyvä asia, mutta nopeasti kasvava ja paljon hiiltä sitova talousmetsä on huono asia?Suomen on vähennettävä hiilidioksidipäästöjään 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Voimme pudottaa lukemaa 1,7 prosenttiyksiköllä, kun käytämme talousmaatamme hiilinieluina.
Komission tähän tarkoitukseen hyväksymiä keinoja ovat avoimen maan metsitys, parannettu laiduntalous ja parannettu peltoviljely.
Paras vaihtoehto näistä kolmesta nielusta on metsä. Monivuotisena kasvustona se muodostaa suuren hiilen varaston. Kun valitaan tarkoitukseen sopiva puulaji, metsä on tehokkaampi nielu kuin peltojen ja laidunten viljelykasvit.Pohjoismaissa lupaavimpia vaihtoehtoja ovat puun lyhytkiertoviljelmät.
Niille valitut lehtipuut, etenkin biomassapaju, synnyttävät hiilelle nopeasti uuden varaston
Hienojuuret varisevat lehtien tavoin maaperään. Uusia hienojuuria syntyy ja kasvaa koko roudattoman kauden ajan. Hienojuuret ja lehdet lisäävät yhdessä maan humusta.
Suomessa pitkän kiertoajan luonnonmetsät ovat muhkein hiilen varasto, joka kasvaa koko ajan korkoa.
Sen lisääminen komission esittämään palettiin olisi eduksi maamme metsätaloudelle.Veli Pohjonen
Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa.Totta hemmetissä se puunkorjuun kustannus kohdistuu puunmyyjään, sillä kehen muuhun se voisi kohdistua?
Osko jo Jovain, että näin se menee, hoitaa korjuun kuka tahansa.
Puunmyyjän saama hinta on se, minkä puunostaja on kaikkien hankintakulujen jälkeen valmis maksamaan.
Esim. energiapuussa se voi olla myös negatiivinen.
Puulla ei ole olemassa omaa hintaa.
Myyjä saa vain osansa puun jalostusarvosta.En aikaisemmin ottanut aivan tosissani käsitettä punavihreässä kuplassa elämisestä, pidin sitä enemmänkin nokkelana vitsinä.
Nyt on kyllä myönnettävä, että osa pääkaupunkilaisesta, -ainakin omasta mielestään älymystöstä, elää ainakin metsäasiossa sellaisen sisällä.
En tiedä asian taustoja, mutta jostain syystä Helsingin Sanomat on lähtenyt tähän aivan kritiikittömästi mukaan, jopa journalistisen tasapuolisuuden hyläten.
Viimeksi taas tänään kuulin tuttavaltani, ettei hänenkään metsätaloutta käsittelevää kirjoitustaan julkaistu.
Mikään sellainen mielipide, jossa metsätaloutta lähestytään elinkeino- ja yrittäjälähtöisesti, ei julkaista.
Tämä on hyvin erikoista, koska jopa maataloudesta kirjoittaminen on siirtynyt alaa kohdanneen kriisin jälkeen realismin puolelle.
Mitä niin vaarallista suomalaisessa metsätilayrittäjyydessä on, ettei siitä voi edes jotain lukijoille kertoa?Helsingin Sanomat on muuten melko asiallisena lehtenä jostain syystä ottanut metsäasioissa 7-päivää -lehden tyylin, ja marssittaa kotoa ja maailmalta kaikki mahdolliset metsäiset alkemistit näyttävästi estredille.
Toimintaa voidaan toki perustella lehdistön- ja mielipiteen vapaudella, mutta sillä on myös kääntöpuolensa.
Vähitellen koko lehden uskottavuus alkaa heiketä, ja siihen sillä ei ole varaa.
Nyt kuitenkin mennään vielä jonkin aikaa näillä, kunnes linja muuttuu asialliseksi myös metsäjuttujen osalta.
