Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Ja Väkitukon oma mielipide itse keskusteluketjun aiheeseen oli mikä?
Olen miettinyt tätä Lauri Vaaran väittämän ja Jovain Lahtosen säestämän asian ydintä.
Tulin siihen tulokseen, että nykyinen pystykauppasysteemi on puunmyyjälle huomattavasti turvallisempi kuin esitetty malli.
Esitetyssä mallissa puunmyyjä joutuu vastaamaan koko puunkorjuu- ja kuljetusketjun kustannuksista, mutta puuta ostava teollisuus yksin päättäisi, mitä se suvaitsee puista maksaa.
Lopputulos voisi olla suunnilleen sama kuin niissä hankintakaupoissa, joissa on joutunut tekemään työt ilmaiseksi.
Tätäko te arvon herrat meille puunmyyjille haluatte?
Kenen asialla te oikein olette?Aivan kohtuuttoman kallishan tuo esiselvitys ja rekisteröinti aivan kiistatta on.
Todellinen kustannus on tuskin 10% koko summasta ja 90% rahasta menee Brysselin byrokraateille.
Voihan toki tervaa jatkossakin tehdä kotitarpeiksi, mutta Suomessa on sentään melkoinen määrä isoja paanukattoja ja muita isoja rakennelmia, jotka tarvitsevat suuret määrät tervaa säännöllisesti.
Ammattilaiset ja suurten kiinteistöjen omistajat eivät pimeällä tervalla pitkälle pärjää.Terve kilpailu on toki tarpeen, jotta tuotteet ja palvelut kehittyisivät ja seuraisivat asiakkaiden tarpeita, mutta käytännön lopputulos ei valitettavasti läheskään aina ole sitä mitä kilpailulla haettiin.
Yksi esimerkki tästä löytyy liikenneasemalta, jossa tulee lähes päivittäin käytyä syömässä.
Iltapaivälehet tulevat sinne jo aamulla, mutta päivälehdet vasta illalla. Työpaikallakin jouduttiin perumaan lehtitilaukset, kun väki alkaa jo lähteä töistä kotiin ennen kuin lehdet tulevat.
Jos postinjako muuttuisi vain kolmipäiväiseksi, olisi seutaukset hyvinkin arvaamattomat, sillä mikään yritystoiminta ei sellaista kestäisi.
Lehdet ovat vielä pikkujuttu, mutta tavarankulun huonontuminen tässä globalisoituneessa maailmassa olisi hyvin monen yrityksen loppu.Rakennuspuolellahan toimintojen yhtiöittäminen ja ulkoistaminen on meillä viety ehkä kaikkein pisimmälle.
Joidenkin hyvin tunnetuiden suurten rakennusliikkeiden omilla palkkalistoilla ei välttämättä ole kuin yhtiön ylin johto.
Tulokset tästä ovat nyt hyvin nähtävillä.
Uudetkin rakennukset ovat homeessa ja kustannukset karkaavat käsistä.
Viimeisin karmea esimerkki on Länsimetron viivästyminen ja kustannusten ylittyminen, joiden loppusummaa ei oikeasti tiedetä.
Nyt puhutaan 300-400 miljoonasta eurosta, mutta se tuskin riittää.Meillä tunnetaan edesmenneen Neuvostoliiton käytännön elämää yllättävän huonosti, vaikka 74 vuotta naapureina elettiinkin.
Mitä minä sitä elämää ehdin kokea ja myöhemmin tutkiakin, nykyinen EU on hyvin monilta osin neuvostojärjestelmän kopio.
Neuvostoliitossakaan ei pieniä yksityisiä yrityksiä suoraan kielletty, mutta erilaisilla säädöksillä ja maksuilla niiden toiminta tehtiin mahdottomaksi.
EU:lle käy samoin kuin Neuvostoliitollekin, jos suuntaa ei nopealla aikataululla ratkaisevasti muuteta.
Britanian eroa EU:sta voi hyvin verrata Balttian maiden eroon ja itsenäistymiseen, ja josta Neuvostoliiton hajoaminen alkoi.
Parhaat lähtevät ensin kun kyllästyvät rahoittamaan pohjatonta kaivoa.Eihän se yletön eläintenpito ”jokamiehenoikeudella” toisten mailla oikein tätä päivää ole.
Porovahinkorvauksista en tiedä mitään, mutta ainakin hirvivahinkokorvaukset ja itse korvauskäytäntö ovat ovat nykyisin pelkkä vitsi joka ei naurata ketään.
Ratkaisuna näkisin hirvitilat, jotka aitaisivat omat maansa, ja kasvattaisivat sitten niin paljon hirviä aidan sisäpuolella kuin sielu ja rahapussi sietää.
Metsälakihan ei enää asettaisi estettä tällaiselle hirvimetsätaloudelle.
Tilan alueella voisi sitten järjestää metsästystä, jonka tulot tulisivat kokonaan hirvitilalle.
Hirvitilojen ulkopuolisilta alueilla hirvikanta pidettäisiin niin pienenä, ettei mitään haittoja syntyisi.
