Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Minua on hieman vaivannut Reima Rannan palstaesiintymisessä se, – vaikka nykyisin omalla nimellään täällä kirjoittaakin, että hän aika voimakkaasti arvostelee muiden taloustietämystä ja -ratkaisuja, mutta ei juuri ole avannut omia ratkaisujaan talouden-, eikä metsänhoidossa.
Mielästäni tällä palstalla on aika kattava läpileikkaus suomalaisista ihmisistä jotka ovat varmasti osanneet tehdä aivan kelvollisia talous- ym. ratkaisuja elämässään.
Työ- ja elämänkokemukset ovat palstalaisilla hyvin monipuolisia.
Jouduttuani asioimaan hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, yksi selvä havainto on tähän ikään tullut:
Todelliset menestyjät ja osaajat eivät juuri toisia ihmisiä arvostele, sillä heillä ei ole siihen mitään tarvetta.Kovin vähän tahtoo tulla jatkuvan kasvatuksen puolelta kommentteja.
Paremman puutteessa kerron omista kokemuksistani.
En toista noita hakkuu- ja hintaongelmia, vaan keskityn jatkuvan kasvatuksen metsän hoitoon.
Pahimmat ongelnat olivat myrskytuhot, puiden pystyyn kuoleminen ja pienaukkojen voimakas heinittyminen ja vesakoituminen.
Hoitotyötuntien määrä ei juurikaan eroa jatkuvassa- ja jaksollisessa kasvatuksessa.
Työlajit ja kustannukset painottuvat vain eri tavalla.
Epäonnistumisia on minulle tullut molemmissa kasvatustavoissa.
Nykyisin käytän ainostaan jaksollista kasvatusta.
Ylispuiden poisto kuuluu luonnollisesti hakkuuvalikoimaan siellä missä on tapahtunut luontainen taimettuminen.Se, että joku täällä kertoo omia näkemyksiään, kokemuksiaan ja mielipiteitään, käsitetään monesti niin, että toistenkin olisi tehtävä samoin.
Näinhän asia ei ole.
Tiedän hyvin, etteivät omat metsänhoitotapani miellytä, eivätkä sovellu läheskään kaikille jo senkin takia, kun Suomi on suuri maa jossa olosuhteet vaihtelevat hyvinkin paljon.
Olen valinnut tieni olosuhteiden mukaan, ja olen ollut ratkaisuihini tyytyväinen.
Metsä on ollut elinkeinoni, ja se on antanut minulle ja perheelleni kohtuullisen elintason.
Miksi siis valittaisin?
Toivon vilpittömästi, että muutkin voisivat olla omiin ratkaisuihinsa yhtä tyytyväisiä.Koetan nyt osaltani pysyä tiukasti otsikon aiheessa.
Tukkiosuus on meillä laskettu tilalta ulos myydystä puusta.
Oma käyttö on koostunut melko vähäisestä rakennuspuun ja tarvepuun otosta.
Tarvepuu koostuu alle tukkipuun kokoiseta puusta, joten sen voi rinnastaa kuitupuuhun.
Näin ollen omalla käytöllä ei ole ollut vaikutusta tukkiosuuteen.
60 vuoden aikana tukkien latvaläpimittavaatimus oli vaihdellut, ollen pienimmillään 14 tai 15 cm, joissain pylväspuissa vähän allekin.
Varsinaisia 12 cm pikkutukkeja ei ole myyty juuri lainkaan.
Näin ollen tukkiosuuden laskennassa ei ole vedätetty kumpaankaan suuntaan.
80 prosentin kiertoaikainen tukkiosuus saattaa tuntua suurelta, mutta sehän on suureksi osaksi matematiikkaa:
Metsästä otetaan harvennuksissa vain kymmeniä motteja hehtaarilta, mutta päätehakkuussa satoja motteja.
Silloin kun metsä on koko kiertoajan hoidettu ajallaan, ei päätehakkuun 90 prosentin tukkiosuus ole kovin vaikea saavuttaa.
Tämä nostaa kiertoaikaisen tukkiprosentin 80:een, vaikka ensiharvennuksessa on tullut pelkkää kuitua, ja toisen harvennuksen tukkiosuus on ollut vain 50 prosenttia, koska harvennuskertymän puumäärä suhteessa päätehakkuun puumäärään on vain murto-osa.
Eihän nämä asiat kovin monimutkaisia ole, mutta ymmärrän hyvin sen, ettei läheskään kaikilla ole käytettävissään pitkän ajan seurantaa metsänhoitotöistä, toteutuneista puukaupoista, eikä metsiä ole välttämättä hoidettu useamman sukupolven ajan suunnitelmallisesti, kuten tässä tapauksessa on.Yksi vaihtoehto on, jos kerran vain harvennuksesta on kyse, tehdä kaikki polttopuuksi itselle tai myyksennellä niitä pikkuhiljaa tarvitsijoille sen jälkeen kun aurinko on laskenut…
Jos joukossa on sahatukkeja, voisi niistä teettää sahatavaraa itselle ja satunnaisille tarvitsijoille…
