Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Jesselle sanoisin, että minä en – itsekin haavankasvattajana – ole halveerannut haapaa puuna, vaan siitä maksettavaa huonoa hintaa ja taas siitä johtuvaa kasvatuksen heikkoa kannattavuutta.
Huono hinta johtuu siitä, että lähialueillamme on tarjolla suorastaan mykistävät määrät järeää ja hyvälaatuistakin haapaa ja muita lehtipuita jalostettavaksi sikäläisissä laitoksissa.
Tulevaisuutta emme varmaksi tiedä kukaan, mutta en usko tilanteeseen kovin suurta korjausta tulevan.
Jos kaikkien perustamis- ja hoitokulujen, sekä reilun 20 vuoden kasvatusajan jäkeen saa verojen jälkeen myyntituloa vain kolme tonnia hehtaarilta, ja joutuu aloittamaan kasvatuksen uusine hoitokuluineen alusta, ei kannattavuutta voi millään mittarilla pitää hyvänä. Tämä on aivan puhdasta matematiikkaa eikä mitään muuta.Historia on aina mielenkiintoista ja sillä on taipumus myös toistaa itseään.
Esim. Suomen markan historiassa on jotain tuttua:Venäjän keisarikuntaan kuuluvana suuriruhtinaskuntana Suomi käytti vuoden 1840 raharealisaatioon asti rinnakkain entisen emämaan Ruotsin riikintaalareita ja Venäjän ruplia. Tämän jälkeen oli käytössä parikymmentä vuotta ainoastaan Venäjän rupla. Venäjän jatkuva talouskriisi, erityisesti Krimin sodan jälkeen, kuitenkin teki ruplan epävakaaksi ja Venäjä joutui eroamaan hopeakannasta.
Senaatti kirjoitti vuoden 1859 loppupuolella esityksen keisarille, että Venäjän setelit eivät olisi Suomessa enää käypiä nimellisarvostaan, vaan todellisesta hinnasta, joka määräytyisi Pietarin pörssissä. Taustalla oli Krimin sodasta johtunut epävakaus, jolloin Suomen Pankki oli lopettanut ruplamääräisten seteliensä lunastamisen hopealla.
Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen lopulta 4. huhtikuuta 1860.Niin kuin aikaisemmin oli puhettakin, tällaiset puolen hehtaarin yksittäiset kuviot eivät anna kovin luotettavaa kuvaa puuston kasvusta.
Tässä tapauksessa alue ei ole myöskään ollut samalla omistajalla, joten sen hoito- ja hakkuuhistoria on epävarma.
Voin mahdolliseen tulevaan tapaamiseemme koota useampia kuusikoiden, koivikoiden ja männiköiden hoito- ja hakkuuhistorioita.
Tätä helpottaa se, että eri kuvioista on olemassa suunnittelu- ja hakkuutiedot riittävän pitkältä, pisimmillään yli 60 vuoden ajalta.Eipä tästä kuitenkaan maailmanloppua tule, vaikka sitäkin on jälleen povattu vajaan kolmen viikon päähän.
Puun kysyntä ja hinta elävät suhdanteiden mukaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Maahan tulee nyt koko ajan uusia nuoria työhaluisia ihmisiä, joten en usko kovin suureen lakkointoonkaan.
Ammattiliitot ovat nyt uuden tilanteen edessä, johon ne eivät osanneet kunnolla varautua.
Hallituksella sen sijaan on hyvä pelisilmä.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee kunhan maltatte mielenne.Metsä-masa tuolla edellä jo selvensikin hyvin sen, miten paljon markkinatilanne voi vaikuttaa nimenomaan koivun katkontaan.
Satun työskentelemään yhden valtakunnan vilkaimman puunkuljetusreitin varrella, joten eri suuntiin meneviä ja taukopaikoilla pysähtyviä puukuormia näkee säännöllisesti.
Pahimmillaan koivukuitukuorma voi näyttää tukkikuormalta!
Eri ostajien katkonta voi olla samanakin ajanjaksona hyvinkin erilaista.Iskun toimitusjohtaja Arto Tiitinen arvioi, että vaikka hallituksen tiistaina julkistama paketti sisältää toimia valtion velkaantumisen katkaisemiseksi, myös muita keinoja on käytettävä. Hän pitää tärkeänä investointeja, paikallista sopimista sekä kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.
– Hallituksen paketti koostuu aika isosta työkalupakista. Meillä on totinen tilanne, kun valtion velan sadan miljardin haamuraja ylittyy jo tänä vuonna.
Tiitinen pitää hallituksen paketissa hyvinä muun muassa yhden päivän sairauslomakarenssia, muutosturvaa ja kuuden kuukauden työterveyshuoltoa irtisanomisen jälkeen.
– Ja työnantajan sosiaaliturvamaksun alentaminen parantaa kilpailukykyä.
Hallituksen toimien lisäksi Tiitinen kuuluttaa investointien liikkeelle saamisen tärkeyttä. Lisäksi hän painottaa paikallista sopimista, jota Iskussa on käytetty tänä kesänäkin paljon.
– Kun tehtäviä pyöritetään vain 4-5 viikon tilauskannoilla, työaikojen paikallinen sopiminen on todella tärkeää.
Arto Tiitinen toivoo lisäksi Suomessa hankittavan nyt mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita. Hänen mukaansa ruotsalaiset osaavat tämän oman edun ajamisen hyvin, ja siitä meidänkin kannattaisi ottaa mallia.
ESS
