Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Väkitukko voi kyllä nyt olla aivan varma siitä, että myös maatalousbyrokratia siivotaan, ja vieläpä pian.
Voin kertoa, että minäkin olin nuorena kallellaan vihreyteen, jatkuvaan kasvatukseen ym. maailmanparannukseen, mutta sitten kävi kuin kissapoikaselle, – silmät avautuivat!Valtakunnassa tuntuu näköjään olevan aika lailla eri tahti metsänhoidon koneellistumisessa.
Lähes viikottain ajan jo viisimetristen, koneella vajaa kymmenen vuotta sitten istutettujen taimikoitten ohi, kitkentäkone on ollut täällä jo vuosia työmailla, ja fixteri tai moto tekee energiapuuhakkuut.
Jos se ei ole metsänhoidon koneellistumista, niin mitä se sitten on?Ainakin meilläpäin suuret metsänomistajat, kuten yhtiöt, yhteismetsät ja suuret yksityiset ovat jo koneellistaneet metsänhoitonsa istutuksessa, taimikonhoidossa ja energiapuun korjuussa.
Torjunta-aineiden käyttö on luonteva osa tätä koneketjua.
Vanha sanonta, mität isot edellä, sitä pienemmät perässä, pitää tässäkin tapauksessa hyvin paikkansa.Niin kuin varmaan Wiljami jo luitkin tuolta Metsäuutisista, niin kemiallisen torjunnan mahdollisuudet tulevat metsissä lisääntymään huomattavasti.
Luonnonvarakeskuksessa on kehitetty koivujen kantovesoja tehokkaasti torjuva biologinen torjunta-aine. Purppuranahakkakantoja risteyttämällä kehitetty aine ehkäisee vesomisen kokonaan, kun sitä levitetään tuoreille kannoille riittävästi.
Purppuranahakka on luonnossa yleisenä esiintyvä lahottaja- ja taudinaiheuttaja sieni. Se tarttuu ainoastaan vahingoittuneeseen lehtipuuhun tai tuoreeseen kantoon.
Luken mukaan purppuranahakan torjuntateho nousee varhaisperkauskohteilla tyypillisessä metrin koivuvesakossa 80 prosenttiin, jos mitataan vesomattomien kantojen määrää. Samalle tasolle päästään myös haavalla.
Kemiallisiin torjunta-aineisiin verrattuna purppuranahakkavalmiste tarvitsee enemmän aikaa vaikuttaakseen. Käsittelyvuonna kantovesojen määrä putoaa tyypillisesti vain 20–30 prosenttia, mutta pudotus yltää 80 prosenttiin seuraavien kasvukausien aikana.
Tänä kesänä Luke testaa purppuranahakkaa käytännön toimijoiden kanssa aiempaa suuremmassa mittakaavassa. Kokeiden avulla arvioidaan muun muassa nykyisten levityslaitteiden toimivuutta ja mahdollisia kehitystarpeita. Lisäksi saadaan ensimmäinen arvio siitä, miten merkittäviä säästöjä biologinen vesakontorjunta voi metsätalouteen tuoda.
METSÄLEHTI
Kimmo Tiilikainen on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja viljelee maa- ja metsätilaa.
Tiilikaisella on vahvuutena tuntea Vihreiden toimintaa sisältäpäin.
Hän oli itse mukana toiminassa vielä 90-luvulla, mutta pettyi liikkeen toimintatapoihin.
Tiilikainen on tässä tilanteessa varmasti sopiva henkilö purkamaan pöhöttynyt ympäristöhallintomme ja luomaan tilalle tämän päivän vaatimuksia vastaava kevyt ja toimiva organisaatio.Muistan, että tuohon aikaan noista pystymittakaupoista oli jonkin verran keskusteluja siitä, onko harvennusleimikoista mahdollisesti kaadettu enemmän puita kuin niitä oli leimattu ja mitattu.
Näinhän saattoi joskus käydä esim. ajourilla, tai jos kaataessa tuli sortopuita.
Sellaiset puut piti mitata erikseen ja lisätä kokonaismäärään, mutta pieni epäilys toki saattoi joskus jäädä.Niin kuin Ranekin jo tuolla totesi, voisi pahkanaama hieman valottaa lisää tuon äitimuorinsa saamaa ”uhkauskirjettä”.
Nämä keskustelut olisivat aika paljon rakentavampia, jos aloittaja itsekin osallistuisi niihin.
Jäisi silloin väärät ja turhat olettamukset huomattavasti vähemmälle.Ennen motomitan tuloa oli 70-80 -luvulla jonkin aikaa käytössä puiden pystymittamenetelmä.
Siinä 2-3 hengen mittaryhmä leimasi ja mittasi poistettavat puut ennen niiden kaatoa.
Nykyinen mittatekniikka kyllä hoitaisi saman homman huomattavasti juohevammin ja edullisemmin.
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla jäi pystymittakaupoista?
Muutaman kaupan ehdin silloin tehdä pystymitan perusteella, mutta motomitta tuntui kyllä sen jälkeen jotenkin luotettavammalta.No, kaikki on tietysti suhteellista.
En ole viime vuosikymmenten elämäntyön aikana perustanut kuin kolmisenkymmentä hehtaaria koivikoita ja muita lehtipuumetsiä, neljäkymmentä hehtaaria männiköitä ja parikymmentä hehtaaria kuusikoita.
Jos se tekee minusta Jessen mielestä kuusiuskovaisen, niin olkoon sitten niin.
