Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän se niin on, ettei pakolla saavuteta koskaan toivottuja tuloksia.
Se on jo nyt nähty luonnonsuojelussa, ja se sama nähtäisiin puukaupassakin.
Vapaaehtoisuus yhdistettynä taitavaan markkinointiin johtaa aina parhainpaan lopputulokseen ja kaiken lisäksi kokonaisedullisesti.
Ajatelkaapa vaikkapa 90-luvun väkisin tehtyä valkoselkätikan suojelua. Rahaa paloi silloin hirveästi, vanhat lehtipuut kaadettiin ”aavistushakkuilla”, tikkoja ammuttiin tuhatmäärin, ja metsänomistajille jäi ikuinen katkeruus.
Jos olisi silloin anettu metsänomistajille markoissa kymppitonni onnistuneesta valkoselkätikan pesinnästä, rahaa olisi mennyt vain promille siitä mitä sitä meni, ja tikkoja olisi nyt paljon enemmän.On mielenkiintoista, miten ne, joilla on näistä 50 000:sta äänioikeus, äänestävät näissä vaaleissa?
Venäjällä vallitseva epävarma poliittinen tilanne ja ruplan kurssin syksyinen syöksy ovat saaneet monet ulkomaalaiset yritykset työntekijöineen pois Venäjältä. Suhteellisesti eniten maasta ovat muuttaneet pois suomalaiset ja espanjalaiset.
MTV:n mukaan Suomalaisia asui vielä vuoden 2014 tammikuussa Venäjällä lähes 120 000. Nyt heitä asuu Venäjällä noin 70 000.
HSMinä en kyllä yhteydenpidolla tarkoittanut pelkkää soittelua metsänomistajille, vaan vähän monipuolisempaa nykyaikaista asiakashankintaa.
Mitä yhtiöiden järjestämiin retkiin ja tilaisuuksiin tulee, niihin kutsutaan yleensä ne, jotka ovat jo puita joskus myyneet, mutta mahdolliset tulevat asiakkaat sieltä yleensä puuttuvat.Asiat ovat juuri niin kuin Metsäkupsa kertoo.
Meihin, jotka myymme puuta, ollaan kyllä aivan riittävästi yhteydessä, mutta paljon on myös niitä metsänomistajia, jotka eivät ole koskaan tehneet sitä ensimmäistä puukauppaansa.
Olen tavannut metsänomistajia, joihin ei olla oltu 20-30 vuoteen kertaakaan kontaktissa ainakaan puukaupallisessa mielessä.
Olen aivan varma, että sieltä joukosta löytyisi tarvittaessa paljonkin puuta, eikä yhtiöiden tarvitsisi valitella puupulaa.Aktiivisesti puuta myyvien metsänomistajien suhteen yhtiöillä ei ole juurikaan ongelmia, mutta paljon on myös niitä jotka kyllä myisivät puita pienellä herättelyllä.
On aivan selvää, että osaan metsänomistajista ei tehoa mitkään markkinointitoimet, osaan tuskin edes keppikään.
Aika ison osan työelämästä markkinoinnin parissa olleena uskallan sanoa, että siinä jos missä ahkeruus palkitaan.Liito-oravan suojelu Suomessa liittyy enemmänkin ympäristöministeriön olemassaolon turvaamiseen kuin lajinsuojeluun.
Kun ympäristöministeriö 1980-luvun alkupuolella perustettiin, tarvittiin jokin aihe mikä synnyttäisi mielikuvan ministeriön tarpeellisuudesta.
Metsätalous joutui suuruutensa takia tähän epäkiitolliseen osaan.
Masinoitiin ensin Lapin metsäsodat, sitten tuli valkoselkätikat, kunnes tultiin tilanteeseen, että tarvittiin lähes koko valtakunnan alueella runsaana ja yleisesti esiintyvä laji, jota kuitenkaan monet eivät olleet nähneet: – liito-orava!
Liito-oravan avulla Suomen metsätaloutta ja rakentamista on voitu hallita jo yli 25 vuoden ajan kustannuksista välittämättä.
Nyt ollaan kuitenkin tultu tilanteeseen, ettei tällaiseen ole enää varaa, vaan ympäristöministeriö tullaan lakkauttamaam ja pieni osa sen toiminnasta yhdistetään perustettavaan luonnonvaraministeriöön.
