A.Jalkanen: ”vastine luonnonmetsän uudistumisesta, avohakkuulle myrsky tai metsäpalo”

Tämä suomalaisen avohakkuun luonnonmukaisuuden selittäminen myrskyllä tai metsäpalolla on metsäalalle juurtunut fraasi, käytetään mm. puolustelemaan luontoväelle avohakkuun luonnonmukaisuutta. Että on luonnollista laittaa kymmenen hehtaaria kangasta aukoksi, koska metsäpalot.

Pohjois-Amerikassa metsäpalot saattoivat vetäistä valtavia alueita paljaaksi. Mutta Suomen ja Venäjän puoleisten lähialuiden osalta parhaimmillaankin metsäpalot tuhosivat vain noin hehtaarin kokoisia metsiä, ja näin kävi äärimmäisen harvoin, vaihteluvälinä 200-1000 vuotta. Ja lisäksi vain kuivimmat mäntykankaat saattoivat palaa metsäpalossa. Ei siis todellakaan OMT-kuusikot palaneet viiden hehtaarin alalta.

Yleisimmin metsäpalot jäivät pintakuloiksi, eli kenttäkerros paloi ja puut jäivät henkiin. Tai sitten hyvin pienialaista tuhoa, kun muutama puu vaurioitui palossa, mutta yleisimmin myrsky aiheutti vastaavan tuhon, ja niiden tilalle aukolle nousi uusia puita. Tutkitun tiedon mukaan merkittävimmät metsänuudistajat olivat myrsky, lumituhot ja hyönteistuhot, sekä puiden biologisen iän loppuessa sen kaatuminen maahan. Näin hyvin pienalaisesti tapahtui uudistumista. Todellakaan metsäpalot eivät olleet yleinen tai merkittävä häiriö luonnonmetsien kierrossa.

Näiden tutkittujen tietojen mukaan lähinnä luonnonmukaisuutta on nykyinen jatkuvan kasvatuksen malli, tai pienaukkohakkuut, kooltaan 0,5ha.

Lainaukset metsänhoitajien Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen ”Suomalainen aarniometsä kirjasta”

Tämä seuraava asia on fakta, joka on hyvä tiedostaa: Ensin keksittiin talouden sanelemana aukkohakkuu, sitten piti keksiä sitä puolustamaan tieteellistä faktaa. Ja nämä metsäpalofaktat tietenkin olivat K.Kuuselan, Lihtosen ja muiden metsäteollisuuden vaikuttajien faktoja.