Etusivu Keskustelut Metsänhoito Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

Tämä aihe sisältää 661 vastausta, 38 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi mehtäukko 3 kuukautta sitten.

661 vastausta (näytetään 1-10)
  • Jatkuvaa kasvatusta tasaikäisessä metsässä

    Ainakin Puukin kanssa on ollut kekustelua tuosta, että miten määritellään jatkuva kasvatus, erirakenteinen kasvatus ja peitteinen kasvatus. Myös kannattavuus on ollut puheena. Aihe on mielenkiintoinen, etenkin kannattavuus, ja tässä yksi näkökulma vielä asiaan:

    Vastikään oli Sauli valkosen innoittamana keskustelua männikön jatkuvasta kasvatuksesta. Kun tiedetään, että männikkö uudistuu luontaisesti siemenpuuhakkuulla, käytetään sitä myös jatkuvassa kasvatuksessa. Kun/ jos siemenpuut poistetaan, on jäljellä taimikko. Onko tämä peitteistä metsätaloutta tai jatkuvaa kasvatusta?

    Aika hyvän vastauksen antaa Timo Pukkala videolla, jossa hän esittelee omia metsiään. Männikkökangas on käsitelty määrämittahyläharvennuksella niin, että kaikki rk läimitalta alle 22cm puut on jätetty. Näin metsään on syntynyt siemenpuuhakkuuta muistuttavia alueita, suojuspuualoja ja tiheämpiä alueita, joissa puusto on pienempikokoista.

    Taimettuminen on käynnissä, varsinkin ajourilla ja jäävän puuston arvonkasvu on erittäin hyvä.

    Metsä on tasaikäinen, mutta muuttuu paikoin erirakenteiseksi ja paikoin kaksijaksoiseksi. Seuraavassa hakkuussa  taimien päältä tehdään ylispuiden poistoa ja tiheämmässä osassa taas yläharvennusta.

    Metsä siis pysyi peitteisenä ja metsästä kerättiin vain arvonkasvun ohittaneita runkoja. Jos olisi tehty alaharvennus, olisi käytännössä poistettu nuo arvonkasvultaan parhaat puut, lihotettu valtapuita vielä vähän ja tehty avohakkuu.

    Tässä vielä linkki:

    Aiheena jatkuvan kasvatuksen kannattavuus ja optimointi.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiitos videolinkistä! Timo selvittää tässä hienosti jatkuvan kasvatuksen periaatteet. Aiheellinen muistutus muuten: jk-metsä ei ole aina erirakenteinen.

    YouTubesta löytyy myös Erkki Lähteen luento samasta aiheesta otsikolla: ”Kuusamon Kansalaistori II – Luento Metsän jatkuvasta kasvatuksesta” ja Kari Mielikäisen klippi otsikolla ”Jatkuva kasvatus”.

    sitolkka

    Jatkuva kasvatus on täysin yhtä luonnotonta kuin jaksottainen kasvatuskin.

    Visakallo Visakallo

    Jaksottainen kasvatus on kaikkein lähinpänä luonnonmukaista metsän kasvukiertoa.

    Puuki

    Alaharvennus olisi  ”ennen vanhaan” ollut se normimenetelmä tuossakin männikössä     Yläharvennus, sp-hakkuu tai sitten tuo määrämittaharsinta nykyään.  Luont. uudistaminen sitä sopivampi mitä hitaammin kasvavalla pohjalla ollaan. Alaharvennetuissa männiköissä (joita suurin osa vanhoista männiköistä on) määrämittaharsinta ei yleensä sovi yhtä hyvin kuin tuossa esimerkissä, koska puut on jo lpm:aan suht. tasapaksuja.

    Jos pelkästään kannattavuutta mietitään, niin jk:n miinuspuoleksi jää päätehakkuuta heikompi kuutiohinta ( n. 7-8 € tukilla ) ja suuremman aikaisen hakkuutulon korkotuoton jääminen pois kokonaistuotosta (korkea puustopääoma) sekä parhaiden siemenpuiden poistaminen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Yläharvennuspainotteisen harvennushakkuun edut voi tuollaisessa männikössä hyödyntää – vaikka ei pyrkisi siirtymään jatkuvaan kasvatukseenkaan – jättämällä laadukkaita, arvokasvultaan hyviä n. 15-20 cm läpimitaltaan olevia mäntyjä.

    mehtäukko

    Yläharvennus on teoriassa ja etenkin käytännössä ollut kyllä palkitsevaa toimintaa.Edellytys tälle on tietysti elinkelpoinen,laadukas ja ”täystiheä” jäävä puusto.

    N. 25 vuotta sitten tein motolla omassa kuivan kankaan männikössä pylväshakkuun,jota eri metsäfirmojen ukot alussa päivittelivät.Mutta niin vain tein.

    Lopussa pylväslaanissa kaikilla ääni kellossa oli täysin toinen: näinhän tämä leimikko tietysti pitäisi tehdä,mutta…

    Jäljelle jäi siis silloin ensharvennettava männikkö joka pylväiden jälkeen harvennettiin.

    Nyt paikalla on tukkimetsää…

    Klapikone

    Noissa Puukin mainitsemissa aiemmin alaharvennetuissa männiköissä voi lähteä liikkeelle uudistamiseen tähtäävällä väljentävällä hakkuulla. Jos suurin osa puustosta on järeää, hakkuu kannattaa tehdä uudistushakkuuna, kuten videollakin esitettiin varttuneemman puuston käsittelystä. Tällöin sitä voidaan kutsua siemenpuuhakkuuksi tai suojuspuuyläharvennukseksi ja puusta maksetaan uudistushakkuun mukaan.

    Muuten hinnat tosiaan vastaa kutakuinkin kakkosharvennuksen hintoja. Kertymä on yläharvennuksessa hyvä.

    Kun tavoitteena on rahan lisäksi maisemalliset tai monimuotoisuus näkökohdat tai metsänomistajan omat vaatimukset jäävän puuston koosta ja määrästä, voidaan tietysti jättää niitä järeitäkin puita enemmän.

    Jk vastaa mielestäni aika hyvin luontaista metsän kehityskulkua. Metsäpalo aiheuttaa metsään aukkoisuutta ja ryhmittäisyyttä, koko metsä ei häviä metsäpalon seurauksena. Rajut metsäpalot ovat lähes järkeään ihmisen aiheuttamia. Myrsky saa joskus aikaan aukon, mutta alikasvokset säästyvät osittain. Joskus myrsky aiheuttaa suojuspuuhakkuuta muistuttavaa jälkeä, kun mäntyjä ja koivuja sekä pientä puustoa jää pystyyn.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kaikille hakkuutavoille löytyy vastine luonnonmetsän uudistumisesta:  alaharvennukselle itseharveneminen, yläharvennukselle yli-ikäisten ylispuiden kuoleminen ja avohakkuulle myrsky tai metsäpalo. Suuri ero on kuitenkin siinä, että luonnonmetsässä on enemmän kuolevaa ja kuollutta puuta. Näitä voidaan jättää, mutta jatkuvasti kasvattamalla on vaikeaa saada aikaan lehtipuusekoitusta, kuten Kari M tuolla videolla mainitsee. Annetaan siis kaikkien hakkuutapojen kukoistaa, niin saadaan monimuotoisia metsiä.

    harrastelija harrastelija

    Jatkuva kasvatus voisi olla paikallaan joissakin luontokohteissa vesistöjen lähistöllä, matkailua harjoittavassa metsikössä ja ihan omaksi iloksi lähimetsikössä. Taloudessa, kun otetaan vertailuun harventamalla otetun puun hinta, hakkaamisen kalliimpi kuutiohinta ja mahdolliset puustovauriot, en usko jk:n pärjäävän talousmetsän tuottoon.

    kaller

    A.Jalkanen: ”vastine luonnonmetsän uudistumisesta, avohakkuulle myrsky tai metsäpalo”

    Tämä suomalaisen avohakkuun luonnonmukaisuuden selittäminen myrskyllä tai metsäpalolla on metsäalalle juurtunut fraasi, käytetään mm. puolustelemaan luontoväelle avohakkuun luonnonmukaisuutta. Että on luonnollista laittaa kymmenen hehtaaria kangasta aukoksi, koska metsäpalot.

    Pohjois-Amerikassa metsäpalot saattoivat vetäistä valtavia alueita paljaaksi. Mutta Suomen ja Venäjän puoleisten lähialuiden osalta parhaimmillaankin metsäpalot tuhosivat vain noin hehtaarin kokoisia metsiä, ja näin kävi äärimmäisen harvoin, vaihteluvälinä 200-1000 vuotta. Ja lisäksi vain kuivimmat mäntykankaat saattoivat palaa metsäpalossa. Ei siis todellakaan OMT-kuusikot palaneet viiden hehtaarin alalta.

    Yleisimmin metsäpalot jäivät pintakuloiksi, eli kenttäkerros paloi ja puut jäivät henkiin. Tai sitten hyvin pienialaista tuhoa, kun muutama puu vaurioitui palossa, mutta yleisimmin myrsky aiheutti vastaavan tuhon, ja niiden tilalle aukolle nousi uusia puita. Tutkitun tiedon mukaan merkittävimmät metsänuudistajat olivat myrsky, lumituhot ja hyönteistuhot, sekä puiden biologisen iän loppuessa sen kaatuminen maahan. Näin hyvin pienalaisesti tapahtui uudistumista. Todellakaan metsäpalot eivät olleet yleinen tai merkittävä häiriö luonnonmetsien kierrossa.

    Näiden tutkittujen tietojen mukaan lähinnä luonnonmukaisuutta on nykyinen jatkuvan kasvatuksen malli, tai pienaukkohakkuut, kooltaan 0,5ha.

    Lainaukset metsänhoitajien Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen ”Suomalainen aarniometsä kirjasta”

    Tämä seuraava asia on fakta, joka on hyvä tiedostaa: Ensin keksittiin talouden sanelemana aukkohakkuu, sitten piti keksiä sitä puolustamaan tieteellistä faktaa. Ja nämä metsäpalofaktat tietenkin olivat K.Kuuselan, Lihtosen ja muiden metsäteollisuuden vaikuttajien faktoja.

661 vastausta (näytetään 1-10)