Isä-vainaa ampui koko hirvenmetsästyskautensa n vuodet 1952-1989 80-vuotiaaksi asti 9,3 mm:n kiväärillä yli 100 hirveä. Hän oli koiran ohjaaaja ja ampui silloin tietysti haukkuun erilaisissa tiheiköissäkin. Harvoin tuli haavakkoja. Yhden muistan. Isä ampui kuusenoksien läpi hirveä aika läheltä. Oksien takana sattui olemaan paksu leppä, jossa vielä mutka. Luoti hajosi siinä ja vain sirut osuivat hirven kylkeen. Noina vuosina ainakin alkuun hirvi kuului sille, jonka maalle eläin kaatui. Jos haukku oli lähellä rajaa, isä ampui säkään, jolloin eläin putosi paikalleen. Kaksi kertaa hän ampui ”tuplat”. Siis ampui hirveä, joka hävisi puiden taakse, josta esille tullutta hirveä ampui myös. Siellä olikin ollut toinen hirvi, joka tuli ammuttavaksi ja ensimmäinen oli kaatunut puiden taakse. Hirviä oli vähän ja oli ammuttava vaikeistakin paikoista. Kaikki hirvensä kuten myös silloiset kokeet isä ampui avotähtäimellä. Näkökin oli lopuksi aika huono, mutta vuosikymmenten harjaannus aikaansai sen, että homma toimi.
Minusta 9,3 mm:n kivääri avotähtäimellä varustettuna on oiva ase koiran kanssa metsästävälle. Passimiehelle riittää pienempi kaliperi vallan mainiosti. Yhtä lailla hirvi kaatuu. Tärkeintä on osua kohdalleen. Ja tietysti siinä auttaa myös harjoittelu radalla liikkuvaan maaliin. Itse pitäisin varsin kyseenalaisena käytäntöä, jossa koe ammutaan jollakin laina-aseella. Silloin jää pois tuntuma omasta aseesta, mikä nopeassa tilanteessa saattaa olla ratkaiseva onnistumisen kannalta.
Minulla 30-06 sakolainen ”Finnlight” kevyt painoltaan, kun ikää on karttunut ja aikanaan oli käsioperaatio, jolloin kevyt oli mukavampi. Toissa viikonloppuna seisoin passilavalla ja yritin nähdä parin sadan metrin päähän, jossa koira haukkui hirveä. Vilkaisin sivulle ja jossain vajaassa 40 metrissä juoksi karkkohirvi suoraan kohti. Nostin kiväärin hirveen päin ja odotin, että se kääntyisi. Ehkä sai minusta havainnon ja alkoikin kääntyä. Siihen ammuin sen. Eläin putosi suoraan ja lihat säilyivät erinomaisina. Koko vaihe kesti vain pari sekuntia. Tällaisissa tilanteissa ratkaiseva on aseen soveltuvuus ampujalle.