Hiirihaukan saa pesimään tekopesää helposti eikä pesämetsikön tarvitse olla paljon minkään kaltainen. Tiedän mistä puhun. Minulla on ollut noin 10 hiirihaukan pesintää tekopesissäni, ja ne paikat ovat kaikkea muuta kuin erikoista vanhaa metsää. Ensiharvennusikäiseen metsään en ole hiirihaukan tekopesää tehnyt, mutta olen varsin varma, että siihenkin asettuisi sopivalla paikalla hiirihaukka.

Nykymetsissä ei ole mitään mieltä tehdä tekopesää varttuneisiin kasvatusmetsiin, päätehakkuumetsistä puhumattakaan. Ne katoavat hakkuissa niin  nopeasti. Tehty työ on täysin turhaa.

Pesät on tehtävä erilaisille metsälakikohteille ja silloinkin mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman etäälle metsäteistä. Petolinnuille on tärkeää, että haudonta-aikaan ei ole lähistöllä mitään toimintaa. Hiirihaukka hylkää munapesänsä hyvin helposti.

Kaikki tekopesäni ovat suurmaanomistajien tiloilla (metsäyhtiöt, valtio, säätiöt, kaupunki, seurakunta) jne. Luvaksi tekemiselle on minulle  riittänyt se, että erilaisissa monimuotoisuusprojekteissa kyseiset isot toimijat ovat tavalla tai toisella ilmaisseet suostuvansa tekopesien rakenteluun.  Yksityisten ihmisten maille en tekopesiä rakentele.

Vuosi sitten lukijoiden kuvissa oli kuvani ”Hiirihaukan poikasia tekopesällä”.  Paikka on käytännössä kitumaan kallio, metsätalousmielesssä joutomaata. Harva lintuharrastaja olisi siihen ikinä mitään tekopesää tehnyt.  Paikassa oli erikoista vain se, että lähistöllä oln  noin 40 hehtaarin aukko.

Hiirihaukka ryhtyi rakentamaan tätä pesää toisena vuotena, ja pesi kolmantena. Mahdollisesti on lintu siinä hautomassa nytkin. Käyn kesäkuun puolivälissä katsomassa.