”Riistakeskuksen esittämän vuokran käyttäminen ei ainakaan voi aiheuttaa minkäälaista närästystä riistaväen keskuudessa, vaikka jokin nimimerkki edellä siihen suuntaan vihjaili.”

Ehkä ei aiheuta suoranaista närästystä , mutta harrastusta suunnitteleville kielteisen signaalin korkeiden kustannusten muodossa. Jos uusia jäseniä ei enää tulekaan poistuvien tilalle , kasvavat kustannukset lankeavat harvempien harteille .Tämä luonnollisesti kiihdyttää harrastuksesta luopumista  . Varsinainen ongelma tulee vain kasvamaan , mikäli kustannustaso nousee.

Kustannustasoa madaltamalla voi nuorempiakin saada mukaan toimintaan. Itse edistin omata kohdaltani tilannetta myymällä ykkösaseeni nuorelle metsästäjälle hinnalla , jolla ei saa edes kiikaria aseen päälle. Kun omilla pojilla on muut harrastukset , oli mahdollista jatkaa metsästysperinnettä edes tällä tavoin  omalla paikkakunnalla. Saatiin innokas ja kyvykäs harrastaja mukaan toimintaan , tosin naapuriseuran vahvuuteen.

Kuluvana syksynä  erään etelä-suomalaisen nuoren metsästäjän into tyssäsi siihen , kun hirviseurueeseen liittyminen olisi maksanut useita tuhansia. Tämä lienee taso ruuhkasuomessa. Pohjoisemmassa puhutaan vain  satasista. Tästä huolimatta seuraan pyrkijöitä ei ole jonoksi asti  ja seurojen kuihtuminen vain kiihtyy.

Nykynen lainsäädäntö antaa jo varsin hyvät mahdollisuudet pitää sorkkaeläinkannat sopivalla tasolla . Mikä kullekin on sopiva taso , on ratkaistava paikallisella tasolla siellä toimivien kesken . Siihen ei ulkopuolisia tarvita, varsinkaan poliitikkoja , jotka ovat varsin vähän perillä paikallisesta tilanteesta .

Sekin kannattaa  ottaa huomioon , että pakkokeinoin ja resursseihin nähden liian kovilla vaatimuksilla tuskin saadaan yksittäistä metsästäjää painamaan liipasinta sen useammin , kuin tähänkään asti. Sen totesi muun muassa kokemuksestaan Keski-Suomen eläkkeelle jäänyt riistapäällikkö käydessään pitämässä jäähyväispuheenvuoron rhy:mme tilaisuudessa joitakin vuosia sitten.