Tarinasta ei ihan ole selvinnyt, että mitä suojelijat niissä Kainuun metsissä halusivat suojella. Oliko niissä jotain erityisiä harvinaisia kasvi-tai eliölajeja?  Oliko se yleisellä tasolla, ettei vanhoja halaamiskelpoisia mun puita saa kaataa.

Täällä kun Konstsamfundet yhdistys alkoi kaataa rantametsää, paikalle tuli luontoliiton metsätyöryhmä banderolleineen ja kutsui tiedotusvälineet paikalle. Ihan sivistyneesti hakkuut keskeytettiin. Leimikkoalueelta löytyi lahokaviosammalta, joka on erityissuojeltu äärimmäisen harvinainen laji, siitä on vain alle 20 havaintoa koko Suomesta. Alueen muutkin luontoarvot selvitettiin ja hakkuut lopetettiin pysyvästi.

Sammalista en tiedä, mutta alue on metsätalouden kannalta vähäarvoinen ja maisemallisesti ainutlaatuinen metsäinen, korkeakallioinen niemi saaristomeren rannalla. Saaristomeren kansallispuistoa suunniteltaessa se yritettiin saada osaksi kansallispuistoa, mutta ei onnistunut. Tässä tapauksessa luontoliiton toiminta oli asiallista ja tärkeää.