Allekirjoittaneen arboretumissa puut eivät vielä ole ehtineet lisääntymisikään, mutta saarnet ja jalavat kasvavat ihan hyvää vauhtia, liki yhtä vauhdikkaasti, kun koivut. Toiveena tietysti on, että myös mm. pihdat puolivarjopuina ryhtyisivät lisääntymään luontaisesti ja esteettisesti satumetsämäinen, erikoinen puisto laajenisi ilman viljelyä.

Joillain palstoilla on joko omalla tai naapurin puolella yleensä pihapuina varttuneita vaahteroita. Yllättävän tehokkaasti tosiaan pyrkivät leviämään, mutta maistuvat myös elukoille.

Arboretumissa on kolme eri ikäistä ja eri alkuperää olevaa vaahterametsikköä. Kesän pituuskasvu saattaa olla huima, mutta talvipakkanen tappaa usein latvan. Vaahterakin menestyy puolivarjopuuna, verhopuusto ehkäisee pakkas- ja hallatuhoja.

Kaiken kaikkiaan en näkisi jalopuita lisääntymispyrkimyksineen uhkana metsätaloudelle. Siinä ne katkeaa raivaussahalla kuin vaikka pihlaja. Ja pieninä metsikköinä tai yksittäisinä puinakin tuovat ilahduttavaa vaihtelua yleensä perin yksitoikkoisiin talousmetsiin.

Lehmusta on pidetty haavan kaltaisena roskapuuna ja luontaisesti sitä kai olisi nykyistä enemmän Etelä-Suomessa. Haavan uudistuminen taas tyssää ylisuureen hirvieläinkantaan. Jos luontojärjestöt toimisivat rationaalisesti, olisi mittavat kampanjat aiheen tiimoilta käynnissä. Arboretumissa on yksi siirtoistutettu juurivesasyntyinen lehmus ja pari-kolme yksilöä on tarkoitus hankkia lisää. Samoin pähkinäpensaita. Jos vaikka tulee kovat ajat.

Pyökinviljely-yritykset ovat epäonnistuneet, vaikea uskoa että tulevaisuudessakaan se järin hyvin menestyisi. Eikä pyökit Etelä-Suomen puulajipuistoissakaan häävisti ole kasvaneet. Hemlokit ja virginianpihdat kyllä kasvavat ilahduttavasti ja jos toimivat kuten vanhempansa, lisääntyvät ympäristöön aikanaan.