Ei ole susista apuna. Sattui käsiini uusin metsästäjä-lehti, jossa on paljon asiaa susista (kuten myös linnuista, muttei hirvieläimistä). Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan seudulla on useita reviirejä samoin kuin Varsinais-Suomessa. Millään tavalla tuo ei näy hirvieläinten määrissä. Silti olen sitä mieltä, että susien vähentäminen pitää kytkeä hirvieläinten määrään. Ellei määrät putoa järkevälle tasolle, ei pidä poikkeustapauksia lukuun ottamatta antaa yhtään lupaa susien ampumiselle. Tulisi tuo luonnon mekanismi tutuksi kansallekin, joka asiaan sosiaalisen paineen kautta vaikuttaa ja jäisi vähemmmälle ne kettutytöt, joiden mielestä eläimiä ei saa tappaa.

Ja kun otsikossa puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta, pitää tämä asia jollain tavalla kytkeä siihen. Luontoväen pitää ymmärtää, että jk:ssa hirvieläintuhot ovat pahempia kuin jaksollisessa. Jos menetelmää halutaan edistää, pitää unohtaa Metsähallituksen avohakkuukielto yms. joutavat höpinät ja keskittyä edellytyksiin eli hirvieläinten määrään.