”Valkohäntäpeurojen määrän arvioiminen on osoittautunut haastavaksi muille paitsi Planterille .”

Erittäin valitettava tosiasia on, että muut eivät ”osaa”. Sitä voi tosiaan ihmetellä miten harrastepohjalla pari tuntia viikossa kannanarvíointiin käyttämällä voi lyödä 100 000-päisen metsästäjäjoukon tietojen perusteella arvioita tuottavan kokopäivätoimisen virkamiesporukan . Onko sen todella tarkoituskaan tuottaa oikeaa tietoa?

Esimerkki vuoden 2016 hirvijahdin jälkeisen kannan arvioinnista. Silloin 2017 julkaistut arviot olivat antoivat ymmärtää, että kanta oli laskenut lähelle 80 000. Itse laskin hyvin yksinkertaisin menetelmin, että ei pidä paikkaansa, kanta on yli 100 000. Vuoden 2019 hirvitietotaulukosta voi laskea, että vuoden 2016 hirvikanta on jälkeenpäin tarkentunut ylöspäin ja on nyt se  105 000, johon määrään pääsin itse reaaliaikaisesti jo kolme vuotta sitten.

https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/hirvia-120-000/

”Hän tuntuu tietävän tarkkaan otusten määrän jo nyt. Metsästäjät ja riistaviranomaiset riittävällä varmuudella vasta kolmen vuoden kuluttua. Valitettavasti nykyistä parempaa keinoa kannan arvioimiseen ei löydy mistään maailmasta , joten sen kolme vuotta joudumme odottelemaan , jotta tiedämme oliko Planter arvauksineen oikeassa.”

Valitettavasti olen oikeassa, eikä kyseessä ole arvaus!

Valkohäntäpeuran osalta tässä ketjussa aikaisemmin perustelin jo miksi nyt puolestaan se arvioidaan väärin. Niitä on nyt metsästyskauden alussa yli 200 000.

”Eläinten sukupuolirakennettakin ohjataan suositusten avulla vähemmän tuottavaan suuntaan. Mitä vielä pitäisi tehdä?”

”Urjalan sanomissa oli juttu, jonka mukaan metsästys on lähtenyt hyvin käyntiin. Saaliiksi saaduista aikuisista oli naaraita kaksi kolmasosaa, mikä on erinomaista. Juttu jatkui sitten lauseella: ”tällä vauhdilla verotus on jo yläkantissa.”

Eikä kannan tuottavuuden alentamisen perusteet ehkä ole hallinnassa. Ei lähtökohta ole se, että populaatiossa olisi yhtä paljon naaraita ja uroksia, jolloin automaattisesti naarasvoittoinen verotus johtaisi kannan tuottavuuden alenemiseen. Jos lähtötilanne on vahvasti naarasvoittoinen, voi lopputulos olla yllättävä.

Urjalan tilannetta en tiedä, mutta täällä kun liikun teillä tai luonnossa on kiikari mukana ja peuroja nähdessä kiikaroin mistä laumaa koostuu. Aika vähän on sellaisia, joilla on sarvet päässä tai pallit jalkojen välissä. Hyvä jos aikuisista viidesosa on uroksia.

Mitä jos Urjalassa onkin sama tilanne, jolloin 15 yksilön laumassa olisi 3 urosta ja 12 naarasta.

Ammutaan siitä Urjalan verotusmallin mukaan yksi uros ja kaksi naarasta. Jäljelle jää 2 urosta ja 10 naarasta.
Eli edelleen on yksi uros viittä naarasta kohti.

Ammuttaan samasta laumasta taas yksi yksi uros ja kaksi naarasta. Jäljelle jää yksi uros ja kahdeksan naarasta.
Nyt naaraita on kahdeksan yhtä urosta kohti, voimakkaasta naarasvoittoisesta verotuksesta huolimatta naaraiden suhteellinen osuus kasvoi.

”Vuodesta 2015 alkaen verotus naarasvoittoinen”
Riistaweb:in viimeisimmän 2017, tiedon mukaan koko maan saaliin urososuus oli 52,4% ja vasoilla 51,1%, ei ole kovin naarasvoittoinen.