Tietysti avohakkuu mustikat jokisikin aikaa vie. Kuitenkin muita mustikan määrään vaikuttavia asioita ovat varttuneessa metsässä puuston tiheys, kuusivaltaisuus ja peurojen määrä. Jos alueella on mustikkaa ennen päätehakkuuta, kyllä mustikka sinne takaisin tulee, kunhan metsää kasvatetaan sopivassa tiheydessä ja sopivasti sekapuustoisena. Tiheä kuusikko vie nuorestakin metsästä valon, eikä mustikka palaa.

Toki luonnontilainen metsä on aina oma jutunsa virkistyskäytön kannalta, mutta sen vertaaminen talousmetsään ei ole järkevä asetelma. Me emme voi talousmetsistä luopua. Siksi suojellaan se mikä suojellaan ja jäljelle jäävissä pitää miettiä tarkoituksenmukaisia menetelmiä. Itse kierrän suosiolla ainakin ne kohteet, joissa heinikko haittaa kulkemista. Muut kuin päätehakkuuta odottavat koivikot usein (jos koivikoista harvinaisuutensa takia näin voi sanoa) ovat liian heinittyneitä. Samoin myrskytuhojen tai ehkä myös harsintahakkuiden takia liian harvaksi päässeet. Olenhan kertonut ennenkin Tapaninmyrskyn varttuneeseen kuusikkooni tekemästä n. 0,1 ha pienaukosta. Juurikaan muuta kuin heinää ei siinä vieläkään kasva.

Laikkumätästys tuntuu olevan taimikon raivaajan ongelma, mutta T2-harvennusrisujen lahoamisen jälkeen ei kuopista haittaa enää ole. Ja edelleen tässä vaiheessa on hyvin hoidetussa metsässä puusto sellainen, että valoa riittää jatkossakin maahan saakka, eikä tuloksena ole pimeyden latistama aluskasvillisuus. Harvennusrästikohteessa edellytykset aluskasvillisuuden kehittymiselle katoaa. Siksi on vaikea käsittää sitä, mistä nimim. mulle osaa yhdistää talousmetsään mielikuvan läpeensä kuolleesta sotatantereesta. Ajatuskin siitä, että talousmetsään, jossa on tarkoitus kasvun avulla saada tulosta, liittyisi jotenkin luonnon kuoleminen, on kovin vieras ja ehkä jopa tarkoitushakuinen.