Ei ollut mistään periaatteellisesta, ei sovi tähän yhteyteen. Vaan todellisesta toiminnasta, yhtiöiden urakoinnista. Valtaosaltaan yhtiöiden alueurakointi tekee hyvää tulosta, etten sanoisi erinomaista. Onhan se myös yhtiön etu, josta ei ole varaa lipsua. Sitten on näitä päinvastaisia tapauksia.

Ennen aikaan korjuuvastuu oli metsänomistajilla, hankinta. Tällä hetkellä se on yhtiöllä, pysty n. 90 % osuudella. Ja ennen valvonta oli tiukkaa, muistamme metsäkäräjät. Tällä hetkellä voi kysyä, meneekö yhtiöiden omavalvontana?

Aikoinaan olin leimaamassa rauhoitettuja metsiä. Metsiä, joille langetettu tuomio ja kirosana oli harsinta ja kysymys oli metsän hävittämisestä. Rohkenen kuitenkin väittää, että siitä varsinaisesti ei ollut kysymys. Hoidon puutteesta kyllä, saatiin hoitoleimauksella ja hakkuulla metsät hyvään kuntoon. Siihen aikaan ei turvauduttu avohakkuisiin, korkeintaan ääritapauksissa, vaan hoidettiin metsät muuten kuntoon.

Tällä hetkellä toimitaan toisin. On anteeksi antamatonta, jos metsän ensimmäisessä hoitoharvennuksessa metsä harsitaan pilalle. On toimenpide jonka seurauksena ei ole juurikaan mitään tehtävissä, aloitetaanko alusta? Yhtiöllä on tietenkin korvausvelvollisuus, mutta kaipaisi, että yleistä valvontaa ja mahdollisia sanktioita pidettäisiin myös esillä.