”Hirvieläinasiassa pitäisin vahinkoperusteista kannansäätelyä parempana kuin tavoitetiheyksiä.”

No enpä tiedä. Kun männyn ja koivun viljelyä hirvien pelossa vältetään, niin tokihan näin mittaroidut vahingotkin vähenevät. Sama on tilanne, kun vahingoittuneet rungon määritelmä muuttui niin, että taimi josta latvasilmu on syöty, lasketaankin kehityskelpoiseksi taimeksi, vaikka paras tyvitukki tullaan raakkaamaan pois.

Tärkeinpänä kehityskohteena näkisin kuka määrää hirvikannan tavoitetason. Nyt sen tekevät lähinnä metsästäjät itse, mutta vahingot lankeavat puuntuottajille, jotka taas eivät ole kannanmäärittelyn osapuolia laisinkaan.