Tuossa MM kommentissa tiivistyy koko metsäurakoinnin, – palvelun ja -neuvonnan henki, ei kannata kokeilla muuta kuin samaa mitä muutkin tekevät.Suurin edistysaskel vuosikymmeniin on paakkutaimi ja hakkuuketjun kasvanut tuntituotos. Hienoja asioita molemmat, mutta uudet mo sukupolvet tulevat valitsemaan metsän suojelun ja mahdollisimman helpon ja (tulokseltaan)siistin puukaupan väliltä(jos silloin vielä on puun jatkojalostusta). Metsäyhtiöt ovat tämän jollain tasolla jo oivaltaneet, sama hemmo ostaa puut, myy taimet, raivaukset, lannoitukset, tienteot(?). Paljon olisi vielä tilaa ketterille pikkufirmoille , jotka olisivat kuin privat pankkiireja metsänomistajalle, pitäisivät asiakasta kuin kukkaa kämmenellä. Mhy:llä olisi ollut tässä taivasten valtakunnan avaimet käsissään, mutta turha jäykkyys, politikointi ja salaseuraisuus eivät ole parhaita markkinavaltteja.  Ei kerta kaikkiaan ole tätä päivää, että seuraava kontakti puukaupan jälkeen on, kun ilta kahdeksalta motokuski soittaa, ”tulin tähän sinun leimikolle, onko siellä jotain erikoista?”  Itsellä on melko täystyöllisyys yrittämisessä jo maansiirto, metsätalous ja matkailupuuhissa joten en ehdottomasti ehkä ala metsäpalvelujen tuottajaksi(paitsi jos kuitenkin saattaisihan tuota harkitakin)