Matti Kärkkäinen kirjoittaa laajassa metsänhoitomenetelmiä käsittelevässä jutussaan KM 12/20 seuraavaa:

”Lisäksi männyistä jäivät jäljelle laadullisesti heikoimmat puut, jotka eivät kelvanneet sahaukseen. Se on luultavasti vaikuttanut myös männyn perimään.

On tuskin sattumaa, että Vellingin ja Nepveun (1986) tutkimuksessa männyn geneettinen laatu on Suomessa varhaisen metsänkäytön alueilla (esimerkiksi Ahvenanmaan Sund, Pohjanmaa Isokyrö ja Pyhäjoki) heikompaa kuin idempänä (esimerkiksi Jaala, Sulkava ja Kerimäki). Läntiset männyt ovat tyvekkäitä ja oksikkaita myös Itä-Suomessa kasvaessaan, ja itäiset alkuperät ovat hitaammin kapenevia ja hento-oksaisia myös Länsi-Suomessa kasvatettaessa.”

Vesisahoja Suomessa on ollut jo 500 vuotta ja Rovaniemen Sinetässä höyrysaha jo 1780-luvulla ja raaka-aine näille hankittu metsistä valikoiden tarkoituksen ja kuljetusmahdollisuuksien mukaan.

Onko moista asiaa tutkittu laajemminkin ja onko moisesta havaintoja siellä etelässä käytännön tasolla?