Metsätilojen hintakehityksessä on kaksi isoa muuttujaa, jotka vaikuttavat. Lyhyellä aikavälillä tärkein on keskuspankin harjoittama ’elvytys’, jossa painetaan joka päivä lisää rahaa. Lisääntyvä rahamäärä painaa korkoja. Mutta johonkin se pääomakin hakeutuu, mikä selittää mm. rahastokysynnän kasvua. Ja kun rahastoja kysytään, niin nehän kasvavat, vaikka sitten metsätilamarkkinoille hinnalla millä hyvänsä. Heidän ansainta ei ole kiinni metsän tuotosta, vaan rahasto-osuuksien myynnistä. Ylös menevillä asioilla vaan on taipumus tulla joskus alaskin.

Toinen iso tekijä tuon keskuspankkikuplan joskus tyhjennyttyä on kaupungistuminen. Se on ratkaisevassa roolissa, kun pohditaan metsätilakysynnän (myös metsärahastojen kysynnän) määrää ns. talouden normaalitilassa. Tuttuihin asioihin on helpompi sijoittaa. Jos omistus kaupungistuu, niin konkreettinen metsäosaaminenkin pikku hiljaa heikkenee. Tuo siis sillä oletuksella, että rahastot eivät ehdi ostaa niin paljon pinta-alaa tämän nollakorkokauden aikana, että pääsisivät määräävään omistaja-asemaan valtakunnassa. Veikkaan, että eivät määräänsä enempää ehdi ostaa. Kaupungistumiseen liittyy myös nurkan takana vaaniva työvoimapula metsisiin käytännön ammatteihin ainakin syrjäisemmillä seuduilla. Raivaajia ja konekuskeja on yhä vaikempi löytää.

Pitkällä aikavälillä ja talouden normaalitilassa metsätilojen hinnat tulevat seuraamaan metsästä saatavaa tuottoa yhä enemmän. Nostalgiametsät vähenevät toisen polven kaupunkilaisten kohdilla.